R2 (Suomi) 1951, ohjanneet Gene Kelly ja Stanley Donen, Kuvaformaatti 1.33:1, ääniraita Dolby Digital, pituus 99 min.
Elokuva ***, Levy *****
Laulavia sadepisaroita pidetään yleisesti kaikkien aikojen parhaana elokuvamusikaalina. MGM on juhlistanut elokuvan 50-vuotispäivää kahden DVD:n erikoisjulkaisulla, joka sisältää hienosti entisöidyn version elokuvasta ja niin paljon lisäominaisuuksia, ettei enempää tule mieleenkään kaivata.
Gene Kellyn ja Stanley Donenin ohjaaman elokuvan päärooleissa ovat upeasti tanssiva Kelly itse ja naispääroolissa nuori Debbie Reynolds. Heitä avustavat laulava ja tanssiva monilahjakkuus Donald O'Connor sekä upea Jean Hagen, joka varastaa kaikki kohtaukset, joissa esiintyy.
Tämä musikaaliksi varsin lyhyt (vain 99 minuuttia) elokuva koostuu kahdesta voimakkaasta elementistä, jotka, etenkin näin 50 vuoden jälkeen, tuntuvat istuvan varsin epämukavasti yhteen.
Elokuva sijoittuu vuoteen 1927, missä Don Lockwood (Kelly) ja Lina Lamont (Hagen) ovat mykkäelokuvan menestynein ja suosituin näyttelijäpari. Äänielokuva mullistaa elokuvamaailmaa, ja Lockwoodin ja Lamontin tähtistatus on uhattuna. Etenkin aksenttia kimeällä äänellä vääntävällä Lamontilla on vaikeuksia sopeutua äänielokuvan vaatimuksiin. Lockwoodin ja Lamontin ensimmäisestä äänielokuvasta uhkaa tulla suuri floppi, kunnes Lockwood ja hänen ystävänsä (O'Connor) keksivät dubata Lamontin äänen nuoren Kathy Seldenin (Reynolds) äänellä.
Elokuva kuvaa onnistuneesti ja hauskasti äänielokuvan aiheuttamaa kaaosta elokuvatehtaassa. Näyttelijöiden puhetaitojen lisäksi ongelmia aiheuttaa tekniikka; elokuvan hauskimmat kohtaukset koetaan, kun valtaisa mikrofoni joudutaan sijoittamaan mitä hullumpiin paikkoihin, jotta kimittävän ja heiluvan Lamontin ääni saadaan edes jotenkuten tallennetua ääniraidalle. Elokuva toimii viihteellisenä dokumenttina siitä, kuinka äänielokuvaan siirtyminen ei ollut pelkästään mikrofonien ja piuhojen sijoittelusta kiinni.
Elokuvan toinen pääelementti on musiikki ja etenkin Gene Kellyn tap-dance -voittoiset tanssiesitykset. Elokuvan ajatuksena oli koota yhteen lauluntekijöiden Arthur Freedin ja Nacio Herb Brownin lauluja edellisistä elokuvista. Uusia, varta vasten sadepisaroita varten sävellettyjä lauluja on elokuvassa vain yksi.
Tämä ratkaisu aiheuttaa ongelmia. Vanhojen hittien ympärille on onnistuttu luomaan koreografiat, taustat ja juonelliset aasinsillat, mutta samalla elokuvan juonellinen yhtenäisyys kärsii. Gene Kelly laulamassa sateessa elokuvan tunnusmelodiaa on kohtauksena klassikko, joka sopii hyvin elokuvan juoneen, mutta muut tanssi/laulukohtaukset tuntuvat enemmän tai vähemmän päälleliimatuilta. Samalla elokuvan juonen kanssa on jouduttu joustamaan, jotta laulunumerot edes jotenkin istuisivat elokuvaan. Epäuskottavin aasinsilta on elokuvan lopussa, jossa uuteen historialliseen pukuelokuvaan ympätään 15 minuutin mittainen musiikkikohtaus, joka sijoittuu 1900-luvun Broadwaylle. Gene Kellyn ja kumppaneiden alituinen steppailu jyrää alleen erittäin mielenkiintoisen aiheen, jota olisi toivonut käsiteltävän elokuvassa enemmänkin.
DVD-levyn lisäominaisuudet ovat vertaansa vailla. Kommenttiraidalla on ei vähempää eikä enempää kuin yhdeksän henkilön kommentit. Kakkoslevyltä löytyy Debbie Reynoldsin emännöimä tuore dokumentti elokuvan vaiheista sekä lukuisin elokuvapätkin ryyditetty dokumentti MGM-yhtiön musikaalivuosista. Levyltä löytyy niin ikään elokuvasta poistettu kohtaus sekä kuva- ja äänigalleria elokuvan teosta.
Elokuvan aiheen mukaisesti levyllä esitellään filmipätkin esimerkkejä ensimmäisistä äänielokuvista sekä pätkiä elokuvista, joissa Laulavien sadepisaroiden laulut kuultiin ensimmäistä kertaa.
Teksti: Mikko Suhonen