Sovellusten, kuten Tinderin, aikakaudella deittailemisesta on tullut helppoa ja nopeaa. Nopeudella on kuitenkin kääntöpuolensa.
Onko nettideittailu "Sen Oikean" etsimistä, vai sittenkin pinnallista kumppaneiden keräilemistä? Ovatko nettideittisovellukset, kuten Tinder, syyllisiä deittimaailman pinnallisuuteen?
Pariterapeutti Elina Tanskasen mukaan sovelluksissa on useita hyviä puolia: niiden avulla deittailemisesta on tullut helppoa ja nopeaa. Kääntöpuoli kuitenkin on ulkonäkökeskeisyys.
– Ihmiset saattavat tehdä valintansa melko nopeastikin ulkonäön perusteella, Tanskanen kuvaili Uutisaamussa.
Lue myös: Deittiasiantuntija kertoo, miksi ensitreffit eivät koskaan saisi kestää yli puolta tuntia
"Ihmisille tarjotaan ihan liikaa vaihtoehtoja"
Lauri Kuparinen itse käytti erilaisia deittipalveluita vuosikymmenen ajan. Hän päätyi perustamaan oman Lovena-deittipalvelun, jossa käyttäjä ei saa niin monia vaihtoehtoja eteensä, vain sovelluksen suosittelemat henkilöt – deittimaailmaa kun nykyisin vaivaavat sekä nopeus että pinnallisuus.
– Ihmisille tarjotaan ihan liikaa vaihtoehtoja. Se tarkoittaa, etteivät ihmiset jaksa oikeastaan keskittyä kehenkään, Kuparinen uskoo.
Niin – jos puhelimessa odottaa sata mahdollista kumppania, kuka jaksaa keskittyä nykyiseen? Vakavan parisuhteen löytäminen sovelluksesta on työlästä: ensin täytyy löytää ihminen, joka paitsi aidosti haluaa sitoutua, on myös kiinnostunut juuri sinusta. Halujen, toiveiden ja arvomaailmojenkin täytyisi kohdata.
Katso myös: Onko Tinder tehnyt deittimaailmasta pinnallisen? Juttu jatkuu videon alla.
2:37
Onko nettideittailu pinnallista? Pariterapeutti ottaa kantaa.
Moni suhde kuivahtaakin ohareihin, koska sovelluksessa on aina tarjolla kymmenen uutta, potentiaalisesti kiinnostavampaa kumppania.
– Se on kaikin puolin aika armotonta pudotuspeliä, Kuparinen toteaa.
Lue myös: Emma on käynyt lähes 400 treffeillä, mutta on edelleen sinkku: "Olen melko nirso"
Vaatimuksia ja odotuksia deittikumppanille on paljon
Pelkästään Tinderiä ei deittimaailman "pilaamisesta" voi syyttää. Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa asiantuntijana toimivan Tanskasen mukaan parinvalinnan sisin on edelleen samanlainen kuin aiempina vuosikymmeninä: netistä etsitään ihmistä, jonka kanssa on hyvä olla.
Toisaalta Lauri Kuparinen kertoo huomanneensa ainakin jonkinlaisen rakkauskriteerien muutoksen: kun hän 2010-luvun alussa käytti deittipalveluita, nainen saattoi etsiä yksinkertaisesti kivaa kumppania. Nykyisin vaatimuksia on paljon enemmän.
– Pitäisi olla sporttinen, näyttää tietynlaiselta, olla tietynlaiset elämänarvot. Skaala on kaventunut, hän pohtii.
Katso myös: Lauri käytti nettideittipalveluita 10 vuotta. Juttu jatkuu videon alla.
1:53
Mitä "Tinder-kulttuuri" oikein tekee parinvalinnalle?
Lue myös: Mies tapasi Tinderissä koiransa aiemman omistajan – labradorinnoutaja pääsi mukaan treffeille
"Nimittäisin täydellisyyden hakemista jopa epidemiaksi"
Monella tuntuukin olevan ikään kuin valmis käsitys tulevasta kumppanista harrastuksia ja ulkonäköä myöten. Silloin deittimaailma kaventuu entisestään. Moni toivoo turhankin täydellistä kohtaamista.
– Nimittäisin täydellisyyden hakemista jopa epidemiaksi, Tanskanen sanoo.
– [Olemassa on] tietty perfektionismi, täydellisyyden hakeminen, suorittaminen. Ihan kuin elämässä jaettaisiin tyylipisteitä sen perusteella, miltä näyttää tai kuulostaa.
Lue myös: Ei kaljuja, ei tatuointeja, ei lapsia – onko Tinder-profiilissasi vaatimuslista? Mieti vielä: "Tosiasiahan on, että..."
Kuuluuko Tinderistä edes löytää rakkautta?
Deittailu on rajua ja rankkaa, mutta kansa janoaa silti rakkautta. Se on iso bisnes. Kyynisimmät voisivat sortua pohtimaan, onko Tinderistä edes tarkoitus löytää seuraa – onko sovellusten päämääränä edes auttaa rakkaudennälkäisiä?
– Bisnesmalli on se, että pyritään pitämään käyttäjät mahdollisimman pitkään alustalla. Toki sieltä joku pariutuu, mikä ei ole haitaksi palvelulle, Kuparinen sanoo.
– Väitän, että ihmiset pariutuvat Tinderissä alustasta huolimatta, eivät sen takia.