Leijonat on pelannut jääkiekon MM-finaalissa kaikkiaan 11 kertaa. Näistä finaaleista kahdeksan on päättynyt tappioon, ja tappioista kenties ikimuistoisimmat tulivat vuosituhannen taitteessa, vuosina 1999 ja 2001, kun Suomi hävisi Tshekille vasta jatkoajalla. Vuoden 2001 MM-finaalista tuli torstaina kuluneeksi tasan 20 vuotta.
Vuoden 1999 kisoissa Norjassa finaali pelattiin kaksiosaisena. Suomi ja Tshekki voittivat molemmat yhden ottelun; Suomi kolmella, Tshekki vain kahdella maalilla, mutta ratkaisu haettiin silti jatkoajalta. Lopulta Jan Hlavac pomputti kiekon kyljelleen heittäytyneen Miikka Kiprusoffin yli maaliin ajassa 16.23.
Kaksi vuotta myöhemmin Saksassa ratkaisumaali oli hyvin samankaltainen. Toni Sihvonen menetti kiekon keskialueella Pavel Pateralle, joka karkasi hyökkäysalueelle ja syötti kiekon David Moravecille, joka lirutti voittomaalin Pasi Nurmisen alta ajassa 10.38.
Vuoden 2001 maailmanmestaruus oli Tshekille kolmas peräkkäinen. Suomi taas oli finaalin häviävänä osapuolena kolmannen kerran neljän vuoden sisään. Ei siis ihme, että Leijonien kotiinpaluu oli joukkueen silmin kaikkea muuta kuin juhlallinen, vaikka jonkinlaiset vastaanottoseremoniat Helsinki–Vantaalla järjestettiinkin.
– Hopea on tuolla kassissa. Ei sitä kehtaa täällä näytellä yleisellä paikalla, Suomen ykkösmaalivahdiksi kisoissa noussut Nurminen tokaisi Tulosruudun haastattelussa.
– Se (mitali) on taskussa edelleen. Onhan se pettymys, täytyy myöntää. Olimme niin hyvin pelissä mukana. Toisen erän jälkeen mulla oli mielessä jo voitto, yksi Suomen NHL-vahvistuksista, Kimmo Timonen jutteli.
Eikä Timonen ollut ainoa, jonka ajatus oli karannut. Tämä kävi ilmi vuonna 2015 julkaistusta Jarkko Ruudun elämäkerrasta Jumalainen näytelmä. Urallaan kolme MM-hopeaa, World cupin hopeaa ja olympiahopeaa voittanut Ruutu kertoo Tuomas Nyholmin kirjoittamassa kirjassa, ettei koskaan unohda vuoden 2001 MM-finaalia.
Ruudun mukaan päävalmentaja Hannu Aravirta tokaisi ennen kolmatta erää pukukopissa, että ”torilla tavataan”. Suomi johti 2–0.
– Pääni hajosi siihen paikkaan. Tästä ei hyvä seuraa, Ruutu kertoo kirjassa ajatelleensa tuolloin.
Tshekki tuli takaa rinnalle ja ohi.
– Seisoimme kaukalossa kurat housuissa ja tippa linssissä, ja otimme vastaan hopeamitaleita joltakulta IIHF:n meksikolaiselta voimahahmolta, kun Tshekin hevitukat jubileerasivat omalla siniviivallaan. Kulta oli ollut täysin otettavissa, mutta olimme ryssineet pelin ihan omin pikku kätösinemme. Sellainen on anteeksiantamatonta.
Aravirta kommentoi Iltalehdelle Ruudun kirjassaan esittämää väitettä. Hän ei suoraan kiistänyt, ettei olisi toisen erätauon päättyessä sanonut niin kuin Ruutu kertoo.
– Ne tuntuvat kyllä oudoilta sanoilta minun suuhuni. En ole huumorimies tuollaisissa tilanteissa, ja tuollainen "torilla tavataan" on ihan huumoria.