Perjantaina Raumalla juhlistetaan kylän isoa poikaa, MM-kultaleijonien tukijalkaa, Petri Vehasta. Keväällä 2018 pelaajauransa lopettaneen Vehasen pelipaita (numero 35) nostetaan Äijänsuon hallin kattoon ennen Lukko-Kärpät-ottelua.
Nopealla silmäyksellä ja kiekkohistoriaa peratessa Vehasen uran huippukohdaksi voi nostaa kevään 2011. Tuolloin hän toimi Leijonien ykkösmaalivahtina Slovakian Bratislavassa. Kevät päättyi ikimuistoisesti. Kultaa.
– Totta kai voitetut mestaruudet tulevat heti ensimmäisenä mieleen. Mukana on ollut myös katkeria loppuja, seitsemänsiä finaaleita ja niin edelleen. Ne ovat olleet tappioita, mutta niissä ne sarjat ovat olleet sellaisia, mitkä ovat vahvasti muistissa, Vehanen sanoo MTV Urheilulle.
Vehanen suhtautuu nöyrästi uraansa. Jalat maassa. Pienet asiat mainiten.
– Olen onnellinen siitä, että sain harrastuksesta ammatin. Pidin arjesta, joka päivä oli hieno. En muista, että matkan varrella olisi ollut kovin montaa sellaista hetkeä, jolloin olisi harmittanut lähteä hallille.
Se toinen mestaruus
Vehasen uralle mahtui hieman erilaisempi Venäjän vierailu. Hän kun pelasi itänaapurin ikonisessa superliigassa, KHL:n edeltäjässä.
– Ensimmäinen vuosi Venäjällä on jäänyt hyvin mieleen. En ollut ikinä käynyt siellä aiemmin. Erilaisuus tuli nopeasti vastaan. Ihan kokonaisuutena. Puhuisin enemmän kulttuurimuutoksesta kuin siitä, että joku yksittäinen muisto tulisi esille.
Vehanen edusti vuoden ajan Neftekhimik Nizhnekamskia, joka pelaa nykyään KHL:ssä. Opettavainen kausi 2006-07 oli loppupeleissä merkittävä jatkoa ajatellen.
– Neftekhimik on kuitenkin samalla alueella kuin Kazan. Olen monesti miettinyt sitä, että olisinko lähtenyt koskaan Kazaniin, jos ei olisi ollut tuota aiempaa kokemusta alla, Vehanen pohtii jälkikäteen.
Kaudella 2009-10 Vehanen juhli Kazanin kanssa KHL-mestaruutta. Hänet valittiin koko sarjan parhaaksi maalivahdiksi.
Se ikimuistoisin
– Löysin oman huippuni vasta myöhemmällä iällä. Se tuli silloin, kun täytin 30. Siihen asti olin ottanut koko ajan pieniä askeleita eteenpäin. Mutta sitten jos mietin, niin pelasin myös koko urani viimeisimmän kauden tosi hyvällä tasolla. Se taso pysyi korkealla sieltä kolmikymppisestä aina nelikymppiseksi asti.
– Mutta tietenkin ne 2010 ja 2011 ovat ne, mitkä peilautuvat esille, Vehanen viittaa isoihin mestaruuksiin.
Näinä hetkinä Vehanen koki saaneensa itsestään kaiken irti.
Keväällä 2011 Vehanen toimi Leijonien ykkösmaalivahtina Bratislavassa. Hän oli mestaruuden tukijalka.
Peliuran jälkeen Vehanen, 42, on jo harrastanut kiikkustuolimuistelua.
– Mulla on mökillä se meidän mestaruuskuva, Vehanen sanoo Leijonien kultajoukkueesta.
– Sitä tulee aina välillä vilkuiltua ja kyllä se tuo kyllä nopeasti muistoja mieleen. Mutta enemmän se kultamuistelu menee niin, että joku muu nostaa aiheen tapetille, mestarivahti naurahtaa.
Esikuva
Vehanen on pelannut vuosien varrella muun muassa kovan luokan suomalaisten NHL-tähtien kanssa.
Mutta kun häneltä tiedustelee sitä henkilöä, joka on tehnyt häneen suurimman vaikutuksen, tulee vastaus muulta kuin suoraan kaukalon sisältä.
– Ari Moisanen.
– Olen tehnyt hänen kanssaan niin monta vuotta yhteistyötä.
– Hän on ihan varmasti se, joka on tehnyt suurimman vaikutuksen, Vehanen hehkuttaa.
Moisanen toimi muun muassa pitkään Lukon maalivahtivalmentaja. 2010-luvulla hän on operoinut myös muun muassa maajoukkueessa ja KHL:ssä.
Rauman poikia, molemmat.
Illalla Vehanen on Rauman juhlittu hahmo.
Taas.
513 kertaa Lukon paidassa, 354 pelattua peliä. Yksi historian suurimmista.
– Täytyy sanoa, että pikkuisen jännittää se puheen pitäminen ihmisten edessä! Vehanen myöntää.
– Voi olla, että jännitys vie hieman tunnetilaa pois. Tai sitten se lisää!
– Mielenkiintoinen ilta, Vehanen vakuuttelee, pienen hermostuneisuuden keskellä.