Tappelujen kieltämisestä jääkiekkoliiga NHL:ssä on puhuttu vuosia, ja niiden määrä onkin vähentynyt.
Nyrkkisankareilla on kuitenkin tukijansa, jotka sanovat, että tappeluja tarvitaan monestakin syystä: ne pitävät halpamaiset otteet kurissa, antavat pelaajalle mahdollisuuden päästää höyryt ulos sekä ennen muuta viihdyttävät faneja.
Philadelphia Flyersin järkälemäisen hyökkääjän Jody Shelleyn mielestä tappelut ovat tarpeellisia.
- Usein tappelut rauhoittavat tilanteen. Ja niinhän se vain on, että fanit pitävät niistä kovasti, hän naurahtaa.
Shelley kertoo esimerkin juuri päättyneestä ottelusta New York Rangersia vastaan. Peli oli hädin tuskin käynnistynyt, kun hän huitaisi mailallaan Rangersin Matt Gilroyta, ja saman tien Gilroyn joukkuekaveri Brian Boyle haastoi Shelleyn tappeluun.
- Boyle halusi tehdä heti ottelun alussa selväksi missä rajat menevät. Hän muistutti, ettei hän salli liian rajuja otteita, Shelley selittää.
Aina valmis tappeluun
Flyers palkkasi 188-senttisen ja 105-kiloisen Shelleyn kesällä, sillä joukkue tarvitsi turvamiehen tähtipelaajilleen. Shelley on aina tarpeen vaatiessa valmis tappeluun.
- Ei, en todellakaan kieltäydy tappelusta kenenkään kanssa. Se ei kuulu toimenkuvaani. Minun työni on tapella jokaisen kanssa, joka on valmis pudottamaan hanskansa, hän sanoo.
Shelley painottaa, ettei hän jahtaa tiettyjä liigan pelaajia eikä hakemalla hae tilaisuutta takoa vastustajaa nyrkeillä.
- Kyllä se on ihan pelistä ja illasta kiinni. Tappelua ei tarvitse aloittaa väkisin, jos tilanne ei sitä vaadi.
Hän luettelee, että joskus tappelu piristää alamaissa ja tappiolla olevaa joukkuetta, joskus se kääntää ottelun hallinnan joukkueelta toiselle ja toisinaan se vaientaa kotijoukkueen fanit.
- Tappelun tarkoitus on muistuttaa omia joukkuekavereita, että hei, nyt vauhtia ja tunnetta peliin, ei me olla täällä nyhjäämässä.
Oma lukunsa on sitten se, jos joku käy Shelleyn joukkuekavereiden kimppuun.
- Jos joku yrittää vahingoittaa Kimmoa (Timonen), Villeä (Leino), Mikea (Richards), Jeffiä (Carter) tai ketä tahansa kaveria joka ei tappele, niin silloin minun vereni kiehahtaa.
Tappelijoita ei voi verrata
Liigan tunnetuista tappelijoista sivussa ovat aivotärähdyksen takia Calgary Flamesin Raitis Ivanans ja New York Rangersin Derek Boogaard, mutta kovanyrkkisiä pelaajia on silti yllin kyllin. Shelley ei lähde listaamaan heitä minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen.
- Ei, en laita ketään mihinkään järjestykseen. Se on median tai halleihin tulevien fanien tehtävä. Tai niiden fanien, jotka katsovat otteluja televisiosta.
Tyylejä on niin erilaisia, ettei tappelijoita voi edes verrata keskenään. Hän mainitsee, että osa tappelijoista on sitkeitä taistelijoita, jotka eivät anna periksi vaikka ottaisivat kuinka paljon iskuja vastaan.
- He vain hyökkäävät kimppuun uudestaan ja uudestaan. Sellaista kaveria vastaan on hankala tapella. Kaiken kaikkiaan tappelijan pitää Shelleyn mielestä tehdä pika-arvio vastustajasta ja toimia sen mukaan.
- Toiset ovat suuria kavereita, toiset pieniä. Kaikki iskevät eri lailla.
Tämä muisto NHL-tappelijalle jäi Jyväskylästä
(MTV3-STT)