Supernanny Suomi -sarjassa tavattu Ansku kertoo MTV Uutisille nykykuulumisistaan. Hän myös antaa neuvonsa niille, jotka pohtivat, olisiko kumppanuusvanhemmuus itselle sopivin tapa saada lapsi.
Uuden Supernanny Suomi -kauden kolmannessa jaksossa tutustutaan kumppanuusperheeseen, johon kuuluu jakson kuvausten aikaan viiden kuukauden ikäinen Elton-vauva sekä aikuiset Ansku, Erkki ja Tarja.
Anskun, Erkin ja Tarjan suurin unelma kävi toteen kumppanuusvanhemmuuden avulla. Hartaasti toivottu Elton sai alkunsa koti-inseminaation avulla, eivätkä lapsen vanhemmat Ansku ja Erkki ole koskaan olleet romanttisessa suhteessa keskenään. Yli 10 vuotta sitten leskeksi jäänyt Ansku löysi Tarjan ja Erkin kumppanuusvanhemmuusryhmästä.
Vaikka Eltonin elämä olikin sujunut hyvin, halusivat Ansku, Erkki ja Tarja varautua tulevaan niin hyvässä kuin pahassakin ja näin ollen kutsuivat supernanny Pia Penttalan luokseen.
Lue myös: Vauvan myötä muutto uudelle paikkakunnalle ja uusperhe – Jasminen arki on muuttunut merkittävästi Supernanny Suomi -kuvausten jälkeen
Supernanny Suomi -jakson kuvauksista on kulunut noin puolitoista vuotta aikaa. Ansku kertoo nyttemmin MTV Uutisille, että sekä hänelle että Eltonille kuuluu hyvää. Arki on kuvausten jälkeen tasaantunut ja rullaa mukavasti.
– Elton aloitti elokuussa päiväkodissa ja siellä on mennyt tosi kivasti. Elton on iloinen ja toimelias 2-vuotias. Hän rakastaa autoja ja pomppimista. Hän puhuu jo paljon ja on ruotsinkielisessä päiväkodissa, jossa hän puhuu ruotsia, vaikka molemmissa kodeissa puhutaan suomea. Puheen kehitys on selkeästi lähtenyt rytinällä käyntiin, Ansku kertoo.
Anskun mukaan elämässä ei ole tällä hetkellä huolia, murheita tai stressiä.
– Elämä on tasapainoista. Minulla on mukava työ, josta tykkään tosi paljon, ja ostin marraskuussa ensimmäisen oman asuntoni, jota olen päässyt laittamaan Eltonille ja minulle mieleiseksi. Sain juuri uuden työpaikankin läheltä, eli arki helpottuu ensi syksynä vielä enemmän, hän kertoo.
Lue myös: Yksinhuoltaja Jasmine murtuu Supernanny Suomi -ohjelmassa: "Näen, että hänellä on paha olla"
Vauvavuoden aikana Elton vietti valtaosan ajasta Anskun luona, sillä tuolloin Ansku vielä imetti lasta ja otti päävastuun tämän hoitamisesta. Tänä päivänä Elton on koko ajan enemmän myös Erkin ja Tarjan luona. Anskun mukaan Elton on vauvasta asti tottunut kahden kodin systeemiin, ja se on tälle näin ollen täysin normaalia.
– Meillä on ollut viime kesästä saakka säännöllinen järjestely, että Elton on viikossa kaksi yötä ja yhden illan isillä, ja aika lisääntyy koko ajan. Tavoitteemme on, että noin 3-vuotiaana se olisi 50–50. Ei kuitenkaan heti viikko-viikko-systeemiä, vaan lyhyempiä jaksoja kerrallaan, Ansku sanoo.
Muutos ei ole tuntunut Anskusta radikaalilta, sillä se on tapahtunut niin hitaasti. Hän on koko ajan tiennyt, että kasvaessaan Elton tulee olemaan enenevissä määrin myös Erkin ja Tarjan luona.
Ansku kuitenkin myöntää, että on toisinaan tuntenut haikeita tunteita asiaan liittyen.
– Mutta kertaakaan ei ole ollut sellainen tunne, että "Apua, pärjääkö hän?". Luotan sataprosenttisesti Tarjaan ja Erkkiin ja olen koko ajan luottanut. Heillä on todella hienosti homma hallussa. Meillä on samanlainen ajatus siitä, miten Eltonia kasvatetaan.
Oman tunteen vahvistamista
Supernanny-kuvaukset ovat piirtyneet Anskun mieleen mukavana kokemuksena. Hänestä tuntuu, että kuvaukset hurahtivat nopeasti, mutta siitä huolimatta niiden aikana kerkesi tapahtua paljon.
– Oli kyllä kivaa. Pia on ihan huipputyyppi ja oli mukavaa saada jutella hänen kanssaan myös kahden kesken, ja tietenkin yhdessä perheenä. Kuvausryhmä oli myös todella ihana.
Ansku huomauttaa, ettei heidän kumppanuusperheessään ollut varsinaista ongelmaa, johon he olisivat hakeneet Penttalan apua. Näin ollen heillä ei Anskun mukaan myöskään ollut juurikaan odotuksia kuvauksia varten.
– Odotimme, että saamme tavata Pian, sillä hän on huikea ammattilainen, mutta en koe, että olisimme saaneet kuvauksista mitään elämää mullistavaa, koska ei meillä ollut ongelmaa. Se oli meille ehkä sellaista oman tunteen vahvistamista, että tämä on hyvä juttu ja toimii, Ansku pohtii.
Rohkeasti vain
Anskulla on muutama neuvo ihmisille, jotka pohtivat, olisiko kumppanuusvanhemmuus heille sopivin tapa saada lapsi. Ensinnäkin kumppanuusvanhempien kemioiden tulee Anskun mukaan loksahtaa sillä tavoin yhteen, että nämä pystyvät ja uskaltavat keskustella kaikesta omina itseinään ilman tarvetta esittää tai kaunistella mitään.
Anskun mukaan kaikkein tärkeintä on keskustella etukäteen lapselle asetettavista rajoista sekä arkirytmistä. Tähän kuuluvat perusrutiinit kuten syömiset, nukkumaanmenot, hampaiden pesut, ulkoilut, liikunnat ja ruutuaika.
– Molemmissa kodeissa on hyvä olla samansuuntaiset rajat. Tämä toki pätee myös esimerkiksi eroperheisiin, mutta sillä erolla, että usein eroperheen vanhemmat ovat ainakin jossain kohtaa asuneet yhdessä, kun taas kumppanuusvanhemmilla ei välttämättä ole aavistustakaan toisen vanhemman kasvatus- ja arjenviettotavoista, hän sanoo.
– Ja se helpottaa tosi paljon, jos asutaan lähellä, hän lisää.
Anskun mukaan on myös tärkeää muistaa, että vanhemmuuskumppania etsittäessä hakusessa ei ole elämänkumppani itselle.
– Kriteerit, joita sinulla ehkä on elämänkumppanille, eivät välttämättä ole samoja kuin vanhemmuuskumppanille. Sillä ei ole merkitystä, jos teillä ei ole samanlaisia kiinnostuksenkohteita. Sehän on vain rikkaus lapselle, että (vanhemmilla) on eri kiinnostuksenkohteet.
Anskulla on myös kolmas neuvo: Rohkeasti vain. Hän sanoo, että kumppanuusvanhemmuus on varteenotettava vaihtoehto ihmiselle, jolla ei ole kumppania ja joka haluaa lapsen.
– Mehän emme hirveästi ehtineet tutustua, kun aloimme jo yrittämään. Se oli se intuitiivinen tunne jo alussa, että nuo ovat hyviä tyyppejä. Kannattaa tutustua ja keskustella paljon asioista, mutta ei liikaa. Me olemme keskustelleet asioista sitä mukaa, kun ne tulevat ajankohtaisiksi.