Veli Silvennoinen, 80, on sairastanut kaksi aivoinfarktia. Ikäihmisen liikkuminen rollaattorilla on haasteellista lumihangessa, mutta linja-autonkuljettaja auttoi miehen eteenpäin ja sai tämän myös loistavalle tuulelle.
Silvennoinen oli matkalla kauppaan ja työnsi rollaattoria lumihangessa Lohjan keskustassa.
– Suojatiellä oli isot penkat lunta, kertoo Silvennoinen.
Tiellä sattui kulkemaan linja-auto ja Silvennoinen viittoi kättään antaakseen kuljettajan ymmärtää, ettei tämän tarvitse häntä varten pysähtyä.
– Näytin, että mene vain, mutta kuski hyppäsikin ulos ja tuli auttamaan minut suojatien yli, liikuttunut Silvennoinen kertoo.
Kiitokset painettiin lehteen
Silvennoinen tuli niin hyvälle mielelle asiasta, että hän halusi muistaa linja-auton kuljettajaa Länsi-Uusimaan mielipideosastolla. Kirjoitus tavoitti kuljettajan, mutta hän haluaa pysytellä piilosilla.
– Hän ei halunnut nimeään julki, mutta oman nimeni laitoin kyllä lehteen, Silvennoinen naurahtaa.
Levähdyspaikkoja ei enää ole
"Päivän hyvä teko" voi kuulostaa kliseiseltä, mutta koskaan ei, tiedä kenen päivän sillä pelastaa.
Silvennoinen kertoo, että tällaiset pienet arjen teot auttavat häntäkin jaksamaan.
– Kaupassakaan ei voi enää nykyään istua levähtämään, kun penkit ovat näin korona-aikaan poistettu. Ei invalideille ole mitään missä istua. Istahdin kaupassa maitohyllyn reunalle ja yksi rouva tuli kysymään, tarvitsenko apua. Sanoin, että kiitos vain, en tarvitse muuta kuin penkin, Silvennoinen kertoo.
– Tätä penkkiasiaa eivät ole päättäjät ajatelleet. Ei ole enää mitään paikkaa, missä levätä. Minullakin kun on kaksi aivoinfarktia ollut, niin väsyn kun liikun, Silvennoinen lisää.
Tytär kävi liikuttavan keskustelun kuljettajan kanssa
Silvennoisen tytär Paula Björn ilahtui isänsä kohtaaman arjen sankarin toiminnasta ja päätyi kirjoittamaan asiasta sosiaalisessa mediassa lohjalaisten omaan ryhmään. Sitä kautta kuljettajakin löytyi ja Björn pääsi esittämään kiitoksensa.
– Linja-autonkuljettaja oli hyvin vaatimattoman oloinen. Huomasin, että hänelle vanhukset vaikuttavat olevan todella tärkeitä. Hän sanoi, että minun isäni oli niin mukava, että hänelle tuli ikävä omia edesmenneitä isovanhempiaan. Hän tuntui todella sydämelliseltä ihmiseltä ja auttaminen oli hänelle tärkeää, Björn kertoo.
– Sekä minä että isämme olemme erittäin kiitollisia, että tällainen ihana enkeli sattui paikalle.