Lipuntarkastaja avautuu värikkäästä arjestaan: Haistattelua, uskomattomia selityksiä ja yksinäisiä vanhuksia

Lipuntarkastajan työnkuva on laajentunut alan ammattilaisen mukaan viime vuosina suuresti. Matkustajien häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt, vieraan kielen taitoja tarvitaan päivittäin ja vanhusten yksinäisyys näkyy keskustelunavauksissa. Liputta matkustavien kekseliäisyys puolestaan yllättää.

”Nainen potki lipuntarkastajaa junassa – mukana retkikirves”. ”Miehen epäillään purreen lipuntarkastajaa.” ”Lipuntarkastaja pahoinpiteli matkustajan.”

Lipuntarkastajan työ on otsikoiden perusteella varsin vaarallista, ja väkivaltaan törmää julkisessa liikenteessä tämän tästä. Metro-lehden tietojen mukaan Helsingin seudun liikenteen lipuntarkastajat joutuivat viime vuonna väkivallan kohteeksi peräti 60 kertaa.

HSL:n ryhmäesimies Juha Kivelä ei halua korostaa työn väkivaltaista luonnetta, vaikka on itsekin joutunut välillä ”painimaan” asiakkaan kanssa. Hän myöntää, että liputtomien matkustajien häiriökäyttäytyminen on kuitenkin lisääntynyt viime vuosina.

– Ihmiset kunnioittivat lipuntarkastajia ennen enemmän. Nyt tuntuu, että monet ovat aika välinpitämättömiä eikä heitä oikein kiinnosta mikään. Ehkä luottotiedot ovat menneet, eikä mahdollisella tarkastusmaksullakaan ole niin väliä. On myös niitä, jotka eivät osaa käyttäytyä muutoin kuin aggressiivisesti. Haistattelukin on hyvin yleistä, vaikka ei sentään ihan päivittäistä.

Myös asiakaspalautteita lähetetään nettiaikana aiempaa herkemmin.

– Tyypillinen palaute on sellainen, että ulkopuolinen ihminen on nähnyt häntä huolestuttaneen tilanteen ja haluaa valittaa siitä. Asia saattaa kuitenkin olla todellisuudessa ihan toisin kuin ulkopuolinen on kokenut ja kyse on silkasta väärinkäsityksestä.

Suomalainen kiittää tarkastusmaksusta

Lipuntarkastahan työssä tulee vastaan myös huvittavia tilanteita.

– Kerran nousimme junan kyytiin Pasilan asemalla Helsingissä. Yhdellä kaverilla tuli yllättäen niin kiire pois junasta, että hänellä jäi kitara jäi junaan. Me kiikutimme sen sitten löytötavaraan. Junaan on jäänyt aika paljon myös polkupyöriä ja latauksessa olevia puhelimia. Onneksi ei ole vielä yhtään lasta jätetty junaan tarkastusmaksun pelossa, Kivelä naurahtaa.

Suomalaiset äityvät lipuntarkastajan kohdatessaan joskus myös ihmeen kohteliaiksi.

– Ihmiset kiittävät automaattisesti, kun tarkastaja sanoo ole hyvä – vaikka sitten saadessaan tarkastusmaksulapun. Olen joskus sanonutkin, että eipä tästä tarvitse kiittää. Joskus asiakkaat ovat itsekin huomanneet tilanteen ristiriitaisuuden ja alkaneet nauraa.

”Lippu oli kaverilla”

Selitykset ovat monenlaiset, jos lippu on jäänyt ostamatta.

– Yleinen selitys on nykyään se, että akku loppuu, jos lipun pitäisi olla kännykässä. Usein matkakortti on jäänyt kotiin tai lippu on ollut kaverilla, joka on jäänyt pois edellisellä pysäkillä. Kerran yhden matkustajan kaikki tavarat olivat muka jääneet laivaan. Kukkaro häneltä yllättäen kuitenkin löytyi.

Yleensä liputtomat matkustajat eivät Kivelän mukaan paljon selittele.

– Etenkin ns. laitapuolen kulkijoissa on se hyvä puoli, että he tunnustavat liputtomuuden reilusti eivätkä ala väittää vastaan tai yrittää karkuun.

Turistiksi tekeytyvä suomalainen paljastuu helposti

Kivelä on työskennellyt lipuntarkastajana noin 13 vuotta. Hän kertoo, että tänä aikana työ on laajentunut busseista myös juniin ja metroihin ja pääkaupunkisedulta pikajunien tarkastamisen myötä pohjoiseen Suomeen asti.

Keskiviikosta alkaen HSL on alkanut tarkastaa myös Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikenteen matkalippuja.

HSL:n lipuntarkastajat vierailevat säännöllisesti myös Suomenlinnan lautoilla Helsingissä. Kivelä kertoo, että niissä tunnelma on suuren turistimäärän takia välillä kuin ulkomailla.

– Siellä voi olla esimerkiksi 50 hengen turistiryhmä aasialaisia, ja kaikkien lippu on ryhmän johtajalla. Siinä saa kysellä aika paljon, ennen kuin lippu löytyy. Matkanjohtajat huolehtivat toisaalta hyvin säntillisesti siitä, että kaikilla on lippu.

Matkustajat ovat taustoiltaan kaiken kaikkiaan entistä monikulttuurisempia.

– Kielitaitoa tarvitaan päivittäin; ei ole sellaista päivää, että ei tarvitsisi puhua englantia. Venäläisiä on nyt vähän vähemmän kuin vielä vähän aikaa sitten, mutta heitäkin on. Pakolaisten kanssa asioinnissa auttaa toimistolla työskentelevä arabian kielinen tulkki. Lisäksi meillä on käytössä tarkastusmaksusta kertova infolappu.

Joskus liputtomat suomalaiset yrittävät tekeytyä ulkomaalaiseksi huomattuaan tarkastajan.

– Heitä tulee vastaan jonkin verran. Esimerkiksi kielten opiskelijat yrittävät huijata puhumalla vaikkapa venäjää. Venäläistä alkuperää oleva työntekijämme huomaa huijauksen kuitenkin nopeasti, ja kyllä sen muutenkin aika helposti haistaa.

Lipuntarkastajat suhtautuvat huijareihin diplomaattisesti.

– Yritämme toimia aina huomaamattomasti. Tarkoitus ei ole nolata ketään.

Lipuntarkastajaan voi törmätä myös täpötäydessä bussissa

Lipuntarkastajat eivät turvallisuussyistä liiku koskaan yksin.

– Ruuhka-aikana tarkastajia voi olla liikkeellä kuusikin kappaletta yhtä aikaa. Kun yksi tarkastaja joutuu esimerkiksi tarkastamaan henkilötietoja, jos liputtomilla ei ole henkkareita, muut jatkavat tarkastamista. Myös viikonloppuna ja iltaisin ryhmä on suurempi.

Liputta ei kannata matkustaa edes täpötäydessä bussissa tai raitiovaunussa, vaikka lipuntarkastaja ei sisään mahtuisikaan.

– Näissäkin tilanteissa voimme katsoa osan ja odottaa, että porukkaa jää pois ja tarkastaa loput myöhemmin.

Maalla tarkastajalta kysellään kuulumisetkin

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja erityisesti maaseudulla ihmiset lyöttäytyvät helposti juttusille tarkastajan kanssa.

– Helsingissä ihmiset näyttävät lipun rutiininomaisesti, mutta muualla juttua riittää ja meiltä aletaan jopa kysyä kuulumisia.

Kaupungeissa juttuseuraa kaipaavat erityisesti vanhukset.

– He tykkäävät hyvin paljon jutella, liekö taustalla sitten yksinäisyys. He voivat tulla kysymään jostain lippuasiasta, vaikka jo itse asian tietävätkin. Siitä he saavat hyvän jutunaiheen.

Lipuntarkastaja huolehtii myös sammuneista ja sairaista

Lipuntarkastajat joutuvat kaiken muun ohessa välillä huolehtimaan sammuneista ja antamaan ensiapua sairaskohtauksen saaneille.

– Onneksi meillä kaikilla on ensiapukoulutus ja mukana on aina ensiapupakkaus, jossa on laastaria ja sideharsoa, Kivelä kertoo.

Suurin osa ihmisistä pitää Kivelän mukaan lipuntarkastajan työtä tärkeänä.

– Ihmiset ymmärtävät sen, että jos meitä ei olisi, liput voisivat olla nykyistäkin kalliimpia. Puhutaan kuitenkin monen miljoonan lipputuloista.