Neljävuotias Elizaveta Dmytrieva oli paennut perheensä mukana Venäjän hyökkäyssotaa Kiovasta Vinnytsjaan. Kaupunki tuntui tarpeeksi turvalliselta. Venäjä oli aloittanut raa’an hyökkäyssodan Ukrainaan puoli vuotta aikaisemmin.
Iryna Dmytrievalla on traagiselta heinäkuiselta aamulta vain hataria muistikuvia. Hän muistaa korviahuumavan äänen. Dmytrieva muistaa katsoneensa taivaalle, jossa luuli lentävän lentokoneen. Hän näkikin ohjuksen. Äiti intuitiivisesti kyyristyi tyttärensä ylle suojellakseen tätä.
– Ei ollut aikaa tehdä mitään. Tilanne oli ohi salamannopeasti.
Liza oli turvavyöllä kiinni rattaissa. Äiti kertoo ymmärtäneensä nopeasti, että tytär oli kuollut. Jalat olivat luonnottomassa asennossa. Hän näki ympärillään ruumiinosia. Äiti huusi apua, mutta kukaan ei vastannut.
Neljä vuotias Liza, joka syntyi Down-syndrooman kanssa, oli kuollut rattaisiinsa Venäjän ohjusiskussa.
Äiti loukkaantui vakavasti
Äiti vietiin kriittisessä tilassa Vinnytsjan sairaalaan, jossa hän oli kuukauden ajan hoidossa. Vatsasta poistettiin sirpaleita. Yksi oli lähellä elintärkeää valtimoa. Vasen jalka oli murskana, ja vasemmasta kädestä poistettiin ammuksen sirpale. Joissain sormissa ei ole vieläkään tuntoa.
Loukkaantumistaan äiti pitää silti toissijaisena.
– Henkinen kipu on pahempaa kuin fyysinen.
Äidistä tuntuu siltä, että tytär olisi vielä hänen luonaan.
– Hän oli elämäni. Minkä Venäjä otti minulta, ei voi antaa anteeksi. Kaikki suunitelmani on tuhottu.
Heinäkuun 14. ohjusiskut Vinnytsjassa vaativat ainakin 23 henkeä, mukaan lukien kahden lapsen. Monta rakennusta, joissa oli toimistoja, asuntoja ja ravintoloita, tuhoutui. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kuvaili iskuja avoimeksi terrorismi-iskuksi.
Unicefin mukaan lähes 1000 lapsen on vahvistettu menehtyneen tai loukkaantuneen sodassa, tosin järjestö uskoo todellisen luvun olevan huomattavasti suurempi.
Lizan verisistä rattaista tuhotun kerrostalon edessä tuli sodan siviiluhrien kärsimyksen symboli.
