Vaikka kuluva vuosi on vasta aluillaan, voidaan lumilautailija Roope Tonteria pitää yhtenä ehdokkaana Vuoden urheilijaksi.
Kaksi MM-kultaa näillä lumilla saavuttanut Tonteri ei kuitenkaan halua Vuoden urheilija -valinnalla päätään juurikaan vaivata.
- Se on asia, mikä ei ole minusta itsestäni kiinni vähääkään. Ja taitaa olla, että Suomi on urheilussa ja eri lajien arvostusten suhteen aika vanhoillinen maa, hiihtäjät ovat aina arvossaan. Tosin on hiihtäjillä kyllä ollut menestystäkin vuosikymmenien aikana. Juha Mieto ja ne muut olivat kovia urheilijoita, Tonteri sanoo.
Tonteri voitti MM-kultaa sekä slopestylessä että big airissa tammikuun lopussa Kanadan Quebecissä. Nyt yleisö osaa odottaa häneltä menestystä myös ensi talvena järjestettävistä Sotshin olympialaisista.
- En minä olympialaisista mitään paineita ota. Ennen olympialaisia minulla on ihan riittävästi kisaamista ja kaikkea muuta. Kaikki aikanaan, Tonteri totesi.
Tonteri on letkeä ja rento veikko. Kisat eivät nuorukaista sen kummemmin jännitä, eikä häntä oikein mikään pelotakaan.
- Paitsi jos eteen tulee ihan uusi hyppyri, sellainen mistä kukaan ei ole laskenut, sellainen kyllä joskus ihan vähän pelottaa.
Enne aloitti lumilautailun kuusivuotiaana
Merika Enne sijoittui MM-kisojen slopestylessä neljänneksi. Hän tutustui lumilautailuun jo ennen kuin läksi ensi kerran peruskouluun.
- Olin 6-vuotias, kun äitini pisti laudan jalkojeni alle, se oli menoa heti, tamperelaislähtöinen, nyt Helsingin Lauttasaaressa asuva Enne selvittää.
Enne sanoo lumilautailussa - ja siinä etenkin taito- ja temppulaji slopetylessä - olevan mahtavinta se, kun siinä voi oppia uutta ja kun voi voittaa itsensä.
- Eivätkä ne matkatkaan haittaa. Olin lautailemassa Uudessa-Seelannissa koko viime elokuun. Hotellin asemesta asuimme kotimajoituksessa, ja upeaa oli, Enne kertoo.