Ensimmäinen olympiafinaali vaati veronsa kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelän kehosta ja mielestä.
Kun henkinen lataus ja fyysinen valmistautuminen oli suunnattu lauantain karsintakilpailuun, samanlaisen onnistumisen uusiminen heti seuraavana päivänä ei luonnistunut.
– Kroppa tuntui hyvältä ja mieli pysyi hyvin kasassa, mutta sitten vaan tuli jaksaminen vastaan, Mäkelä tuumasi päädyttyään Riossa 12:nneksi.
– Tämä oli sellainen taistelujen päivä.
Karsinnassa Mäkelä venytti ennätyksensä 14,24, mutta seuraavana iltana parhaat loikat riittivät perustasolle 13,95. Ensimmäinen hyppy oli sentillä yliastuttu, eikä Mäkelä sen jälkeen yltänyt parhaimpaansa.
– Minun tavoitteeni oli päästä finaaliin, ja se on kyllä mahtava juttu. Nyt on yksi olympiakokemus takana, niin sitten seuraavassa mennään sinne superfinaaliin.
Riossa Mäkelän olisi pitänyt venyttää kaksi senttiä lisää ennätysmittoihinsa, jotta hän olisi pystynyt Riossa kahdeksan parhaan joukkoon ja kuuteen hyppyyn. Tasokkaan kisan ykkönen oli odotettu, kun kolumbialainen Caterine Ibargüen paransi kauden kärkituloksen 15,17:ään.
Ibargüen loikki kahdesti yli 15 metrin. Neljännen kierroksen voittotuloksen lisäksi hän mittautti 15,03 toisellaan.
Kisaputkesta itseluottamusta
Mäkelä, 23-vuotias orimattilalainen, on kerännyt tänä vuonna urakalla arvokisakokemuksia. Rioa edeltäneinä kuukausina hän sijoittui maaliskuussa kuudenneksi MM-hallikisoissa Yhdysvalloissa ja heinäkuussa yhdeksänneksi Amsterdamin EM-kisoissa.
– Kisoista on tullut itsevarmuutta. Oma ajatusmaailma menee koko ajan sinne huippu-urheilun suuntaan. Osaa asennoitua varsinkin niihin vaikeisiin tilanteisiin tosi paljon paremmin.
Mäkelän kasvu tarkoittaa etenkin sitä, ettei kaikista pikkumurheista kannata ottaa pulttia. Ei haittaa, jos jokin vaatekappale on jäänyt kotiin tai aamiaisella ei saakaan juuri sitä ruokaa kuin haluaa. Keskittymisen voi suunnata onnistumisten kannalta olennaisempiin asioihin.