USA 2004. Ohjaus: Paul Greengrass. Käsikirjoitus: Tony Gilroy Robert Ludlumin romaanista. Tuotanto: Matt Jackson, Doug Liman, Thierry Potok. Kuvaus: Oliver Wood. Leikkaus: Richard Pearson, Christopher Rouse. Pääosissa: Matt Damon, Franka Potente, Brian Cox, Julia Stiles, Karl Urban, Gabriel Mann, Joan Allen. Kesto: 108 min.
Robert Ludlumin, vielä haudan takaakin tiiliskivitrillereitä tehtailevan kirjailijan kuuluisin sankari Jason Bourne palaa valkokankaille Matt Damonin hahmossa jo toistamiseen. Paul Greengrassin Medusan isku (The Bourne Supremacy, 2004) paljastaa sen, minkä jo arvasimme; menneisyyttään ei kovinkaan agentti voi jättää taakseen.
Vuoden 2002 toimintahitti oli Doug Limanin Medusan verkko. Muistinsa menettäneen palkkatappajan kamppailu menneisyyttä vastaan oli kiehtovaa varjonyrkkeilyä, jonka juju piili agentti Bournen pistämättömässä tilannetajussa ja luovuudessa. Matt Damonin viileä pokerinaama sopi rooliin kuin nyrkki silmään. Yhtä hyvin pärjäsi myös Bournen romanttinen partneri Marie, jota saksalaistähti Franka Potente tulkitsee myös nyt nähtävässä jatko-osassa.
Medusan isku alkaa suurin piirtein siitä, mihin edellinen elokuva päättyi. Jason ja Marie elävät onnellisina merenrannalla Goassa, Intiassa. Kaikki on paremmin kuin hyvin, kunnes väistämätön vaara tärvelee rakastavaisten onnelan tuntemattoman vieraan hahmossa.
Salaiset agentit eivät voi jäädä eläkkeelle. Aina löytyy tahoja, jotka ovat valmiita pyyhkäisemään pelinappulan laudalta lopullisesti. Kunniaa ei vakoilijoiden kesken tunneta, eikä armoa anneta. Miksi, sitä Jason ei tiedä eikä muista, vaikka amnesian esirippu välillä kutkuttavasti vilautteleekin välähdyksiä eilispäivän synneistä. Yllätyksiä on luvassa, jopa traagisia sellaisia, mihin Ludlumin tuotantoa tuntevat voivat silti suhtautua levollisin mielin.
Medusan isku on kelpo trilleri, joka erottuu helposti edukseen Hollywoodin riviactionista. Vertailussa edeltäjäänsä se kuitenkin häviää selvästi. Brittiohjaaja Greengrassin (Bloody Sunday, 2002) "tavaramerkki", holtittomasti heilahteleva käsivarakamera yrittää hypätä ahtaalle ajetun agentin nahkoihin onnistuen siinä kuitenkin vain hetkittäin. Siinä missä Liman esitti ykkösosan taistelujaksot koruttoman suoraviivaisesti, Greengrass kadottaa koherenssin kieppuvan kameran ja hektisen editoinnin sekamelskaan. Toisaalta Medusan iskulla ei ole sitä etua, mikä Medusan verkossa ensisijaisesti viehätti; jatko-osassa katsoja tietää, mihin Jason Bourne on kykenevä, siinä missä ykkösessä agentin potentiaali oli kohtaus kohtaukselta paljastuva salaisuus.
Medusan isku laajenee ykkösosaa isommaksi peliksi vaikka tarinan yhtenä peruspolttoaineena on vanha tuttu koston motiivi. Goan jälkeen kamppailuareenoina toimivat mm. Napoli, München, Berliini ja Moskova, jos kohta myös Lontoo, Washington ja Amsterdam. Mittarit ovat punaisella alusta loppuun asti, mutta hengästyttävästä nopeudesta huolimatta jännärin henkilöhahmoja ei ole jätetty heitteille. Tämä onkin elokuvan positiivisin piirre.
Matt Damon osoittaa uudemman kerran sopivansa erinomaisesti action-rooleihin. Damon on "ajattelevan miehen sankari", enemmän älyään käyttävä kobra kuin pelkkään lihasmassaan luottava muurinsärkijä. Bournen hengissäselviytymisprosentti on huikea, sulaa fantasiaa siis, minkä keskellä näyttelijän vaalea ilmeettömyys saavuttaa lähes myyttisiä ulottuvuuksia.
Erinomaisia hahmoja on Franka Potenten lailla löydetty myös muihin rooleihin. Joan Allen, Brian Cox ja Julia Stiles sekä pikkuosassa Lilja-4-Everin venäläistähti Oksana Akinshina täyttävät huolellisesti heihin kohdistetut odotukset.
Teksti:Outi Heiskanen
Kuva: Buena Vista