USA 2000. Ohjaus: Wolfgang Petersen. Käsikirjoitus: Bill Wittliff & Bo Goldman. Perustuu Sebastian Jungerin kirjaan. Kuvaus: John Deale, ACS, ASC. Leikkaus: Richard Francis-Bruce, A.C.E. Lavastus: William Sandell. Musiikki: James Horner. Tuotanto: Paula Weinstein, Wolfgang Petersen, Gail Katz. Pääosissa: George Clooney, Mark Wahlberg, Diane Lane, John C. Reilly, Mary Elizabeth Mastrantonio. Kesto: 129 min.
Saksalaissyntyinen Wolfgang Petersen osti itselleen lipun Hollywoodiin sukellusveneen klaustrofobiaa ammentaneella sotaleffallaan Das Boot (1982). Sittemmin jenkeissä on syntynyt hyviä ja sujuvia toimintajännäreitä kuten Tulinjalla, Tuntematon uhka ja Air Force One. Myös Meren raivosta oli lupa odottaa dynaamista, hyvin kulkevaa jännitystä, mikä kuitenkin toteutui vain osittain. Tositapahtumiin perustuva aihe ja sen eittämätön pääosan esittäjä, valtava myrsky veivät osan myös Petersenin arvostelukyvystä ja tuloksena saamme katsella silmiähivelevää merenkäyntiä, jonka uhrien kohtaloissa on paljon dramatiikkaa, mutta ei niinkään paljon sitä kaivattua draamaa.
Leffa kertoo vajaan kymmenen vuoden takaisesta äärimmäisestä sääilmiöstä, jossa jenkkien itärannikolla törmäsivät toisiinsa kolme myrskyrintamaa, jotka saivat aikaan melkoisen ryminän. Myrsky koetaan pienen kalastusaluksen miehistön ja heidän rannalle jäävien läheistensä kautta. Kalastajien on rahanpuutteessa lähdettävä vielä merelle myöhään syksyllä ja seilaaminen kalansaaliin perässä ajaa miehet vääjäämättömän myllerryksen syliin. Tarinaan sotkeutuu myös myrskyssä kamppaileva purjeveneseurue ja väsymättömästi ponnistelevat pelastusmiehet.
Usein sanotaan, että totuus on tarua ihmeellisempää, mutta tällä kertaa tekijät ovat itse langenneet totuuden ansaan. Totuus on myrskyävällä merellä usein traaginen, mutta tällaisessa elokuvassa haluaisi myös tapahtuvan jotain muuta, jotain mitä ei lueta uutisista jäälkeenpäin ja voivotella, että miksi tuollaistakin tapahtuu. Kylmä ja märkä todellisuus vie tällä kertaa tarulta ihmeellisyyden.
Elokuvan näyttelijöillä ei ole paljoa sanottavaa varsinaisen tähden, upeilla erikoistehosteilla aikaansaadun myrskyn edessä. Yhdessä myös erittäin onnistuneessa Kolmessa kuninkaassa näytelleet George Clooney ja Mark Wahlberg saavat huutaa toisilleen myrskyn yli yrittäessään pitää laivaa pystyssä. Miesten luonteet piirretään ennen myräkän alkua rutiininomaisesti ja miehistön sisäiset ristiriidatkin saadaan sovittua ennen sateen alkua. Miehistöstä nousee esille jälleen upean sivuosan heittävä John C. Reilly. Katsojien kanssa pelkäävistä jää mieleen Diane Lane, joka esittää vimmaisesti laivan kuopuksen Bobbyn (Wahlberg) rakastettua sekä Mary Elizabeth Mastrantonio, jonka rooli toisen kalalaivan kapteenina jää turhankin pieneksi.
Luonnonkatastrofeista saadaan todella onnistuneita elokuvia vain, kun ilmiö itsessään pannaan palvelemaan tarinan rakennetta eikä päinvastoin. Meren raivosta jää hieman avuton ja petetty olo. Hyvät ainekset ja herkullisesti dramaattinen lähtökohta katoaa meren kuohuun. Elokuvan nykykeinojen ja teknisen taidon näyttämmönä leffa on tietenkin erinomainen mutta muuten Meren raivo hukkuu omaan pauhuunsa.
Teksti: Jari Rantala