Metsähallituksen luontopalvelujen meribiologit kartoittavat parhaillaan Helsingin edustan meriluontoa. Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmaan (VELMU) kuuluvaa tutkimusta tehdään pääasiassa sukeltamalla, mutta myös videokuvaamalla ja kahlaamalla. Tarkoitus on erityisesti selvittää, miten suuren kaupungin läheisyys vaikuttaa meriluontoon.
Tänään metsähallituksen meribiologit suuntasivat Pihlajasaaren lähistölle Helsingin edustalla. Tarkoitus on selvittää, millaista vedenalainen luonto on ison kaupungin läheisyydessä.
– Tutkitaan Helsingin ihmispainealuetta. Sitä, minkälaisia luontoarvoja Helsingin tiuhaan asutuilla ja liikennöidyillä rannoilla on, kertoo Metsähallituksen meritiimin suunnittelija Jamina Vasama.
Pääkaupungin lähivesiltäkin löytyy hyvinvoivia merialueita kuten rakkohauruyhteisöjä. Kuva: Metsähallitus, Petra Pohjola
Kaupungin lähellä myös hyvinvoivia merialueita
Sukeltajat kartoittavat pohja-alueita ja kirjaavat ylös kaikki havaintonsa.
– Tavoitteena on tehdä kesäkuukausien aikana noin 120 sukelluslinjaa. Melkein joka päivä pääsee pinnan alle, naurahtaa Metsähallituksen meritiimin suunnittelija Linda Jokinen.
Vaikka työ on vasta alussa, tutkijat ovat jo havainneet, että pääkaupungin läheltä löytyy myös hyvinvoivia ja terveitä merialueita.
– Rakkohauruyhteisöt ovat kauniita. Niissä asuu paljon kalanpoikasia ja erilaisia selkärangattomia eläimiä kuten äyriäisiä, kuvailee Vasama.
Vilkkaan kaupungin läheisyydestä huolimatta merenpohjasta löytyy paikoin runsaasti lajistoa. Kuva: Metsähallitus, Maiju Lanki
Vilkas laivaliikenne myllää pohjia
Ihmisen vaikutus näkyy esimerkiksi siinä, että vilkas laivaliikenne myllää jatkuvasti pohjia. Läheskään kaikki lajit eivät viihdy sameissa ja koko ajan liikkeessä olevissa vesissä.
Roskaisuus näkyy myös.
– Jokaiselta sukelluslinjalta on joku roska löytynyt. Iso osa tuntuu olevan kaljatölkkejä. Niitä löytyy aika paljon ja toki muoviroskaa, listaa Vasama.
Pihlajasaaren edustalla meri voi melko hyvin.
– Siellä oli tosi paljon erilaisia leviä, erilaisia rusko-, puna- ja viherleviä. Oli myös vähän rakkohaurua eli rakkolevää. Näin jopa pienen kampelan ja muutamia mustatäplätokkoja, joka tosin on vieraslaji, luettelee Jokinen palattuaan sukellukselta.
Kun vene on ankkurissa ja salossa liehuu sukelluslippu, se tarkoittaa, että sukeltaja on meressä ja alue kannattaa kiertää vähän kauempaa.
Tutkijat toivovat sukellusrauhaa
Sukeltajat ovat saaneet tehdä työtään rauhassa. He haluavat kuitenkin vielä muistuttaa, miten muiden veneilijöiden pitäisi toimia, jos näkevät ankkuroidun aluksen, jonka salossa liehuu sukelluslippu.
– Sukellusliputtava alus pitäisi aina kiertää yli 50 metrin päästä ja sekään ei haittaa, jos nopeutta laskee sen verran, ettei ankkuroituun alukseen tule hirveätä peräaaltoa, neuvoo Vasama.