Mitä meteorologi tarkoittaa illan tv-lähetyksessä tai haastattelussa? Ota säätermit haltuun!
Mitä tarkoittavat halla ja lämmin rintama ja miten myrsky määritellään? Entä mikä on trombin ja pölypyörteen ero?
Merkkejä sääkartalla
Korkeapaine – korkeapaineessa ilmanpaine on korkeampi kuin ympäristössään. Kun ilmanpaine nousee, korkeapaine vahvistuu ja kun ilmanpaine laskee, korkeapaine heikkenee. Tuulet kiertävät korkeapainetta myötäpäivään pohjoisella pallonpuoliskolla. Korkeapaineessa ilma on laaja-alaisessa laskuliikkeessä, mikä usein hälventää pilvet. Korkeapaine ei useinkaan tarkoita talvella selkeää säätä toisin kuin kesällä. Jos talvella korkeapaineessa kuitenkin selkenee, niin silloin on yleensä kylmää. Korkeapainetta kuvataan sääkartalla kirjaimella K.
Matalapaine – ympäristöään alemman ilmanpaineen alue. Tuulet kiertävät matalapainetta vastapäivään pohjoisella pallonpuoliskolla. Matalapaineessa on usein pilvistä, sateista ja sen takia viileähköä. Matalapaineessa ilma on laaja-alaisessa nousuliikkeessä, mutta matalapaine ei kuitenkaan aina merkitse sateista säätä. Ennustettaessa ongelmana on, että jo muutaman sadan kilometrin muutos matalapaineen reitissä muuttaa sään aivan toiseksi. Matalapainetta kuvataan sääkartalla kirjaimella M.
Matalapaineen keskus – alue, jossa ilmanpaine on alin. Kun ilmanpaine laskee matalapaineen keskuksessa, sanotaan matalapaineen syvenevän.
Matalapaineen sola – varsinaisesta matalapaineen keskuksesta irtaantunut tai venynyt matalamman ilmanpaineen alue, jonka yhteydessä voi esiintyä koviakin kuurosateita.
Sulkukorkeapaine – pitkäikäistä, hidasliikkeistä korkeapainetta kutsutaan sulkukorkeapaineeksi.
Matalapaineen osakeskus – laajasta ja voimakkaasta matalapaineesta irtautunut, pienempi matalapaineen keskus. Osamatalan syntyminen saattaa muuttaa emomatalan kehitystä ja reittiä, mikä vaikuttaa parin lähipäivän sääennusteisiin.
Korkeapaineen selänne – korkeapaineen selänne on kahden matalapaineen välissä.
Sulkukorkeapaine – pitkäikäistä, hidasliikkeistä korkeapainetta kutsutaan sulkukorkeapaineeksi.
Säärintama – rintamat jakavat erilaisia ilmamassoja toisistaan ja niiden yhteydessä yleensä sataa. Rintamien avulla kuvataan matalapaineiden elinkaarta. Rintamia on kolmea päätyyppiä: lämmin ja kylmä rintama sekä okluusiorintama.
Lämmin, kylmä ja okluusiorintama.
Lämmin rintama – rintamat liittyvät matalapaineen rakenteeseen. Lämpimään rintamaan liittyy yleensä hitaasti lisääntyvä pilvisyys, vähitellen voimistuva tuuli ja tasainen sade. Lämpimän rintaman jälkipuolella on lämpimämpää ilmaa kuin sen etupuolella, usein myös kosteaa ilmaa. Lämmin rintama on sääkartalla punainen viiva, jossa on puolipalloja.
Kylmä rintama – kylmä rintama saapuu tyypillisesti matalapaineen jälkipuolella ja siihen liittyvät usein puuskaiset, kovat tuulet ja voimakas, kuuroittainen sade, kesäisin myös salamointi ja rakeet. Kylmän rintaman ylitys tietää yleensä sään viilenemistä ja kirkastumista. Kylmä rintama on sääkartalla sininen viiva, jossa on kolmioita.
Okluusiorintama – lämmin rintama liikkuu hitaammin kuin kylmä rintama. Kun kylmä rintama ajaa kiinni lämpimän rintaman, syntyy okluusiorintama. Matalapaineet ovat Suomeen saapuessaan usein jo elinkaarensa lopussa ja merkittävä osa Suomen sateista tulee okluusiorintamista. Okluusiorintama merkitään sääkartoilla violetilla viivalla, jossa on puoliympyröitä ja kolmioita.
Sateet ja tuulet
Sadekuuro – sadekuuro tulee kuuropilvestä. Sadekuurot yleensä alkavat ja loppuvat äkkiä. Sateessa on selviä voimakkuuden vaihteluita ja paikalliset vaihtelut sademäärissä ovat suuria. Tyypillinen sadekuuro kestää alle puoli tuntia.
Jatkuva sade – yhtenäinen sadealue, joka ulottuu laajalle alueelle. Sade alkaa usein vähitellen voimistuen ja loppuu pikkuhiljaa.
Ajoittainen sade/hajanainen sadealue – jos sateessa on taukoja lähemmäs puolet ajasta, sadetta kutsutaan ajoittaiseksi. Kyseessä on tällöin hajanainen sadealue.
Kuuroittainen sade – pilvisyys on runsasta ja kuurosateita tulee lähes koko ajan. Sateessa on voimakkuuden vaihteluita sadekuurojen tapaan, mutta ajallisesti sataa enemmän kuin yleensä kuurosadetilanteessa.
Tihkusade – pienipisarainen sade. Tihkua sataa sumupilvistä ja tihkusade heikentää näkyvyyttä. Tihku kastelee, vaikka suurta sademäärää siitä ei kerry. Tihkua voi sataa ympäri vuoden.
Rankkasade – rankkasade ei tarkoita välttämättä jatkuvaa kaatosadetta. Rankkasateen määritelmä täyttyy esimerkiksi silloin, kun viiden minuutin aikana vettä sataa 2,5 millimetriä tai 24 tunnin aikana 20 millimetriä.
Pouta – poudalla on pääasiassa sateetonta, mutta ei välttämättä aurinkoista. Poudan määritelmä sallii myös heikon sateen: poutaa on, jos sadetta tulee alle 0,3 millimetriä vuorokaudessa. Tämä on hyvin pieni sademäärä, joka voi tulla esimerkiksi heikosta sadekuurosta tai tihkusateesta. Joissain murteissa poudalla tarkoitetaan aurinkoista säätä, mutta sitä se ei siis välttämättä tarkoita.
Räntäsade – räntäsateessa on sekä vettä että lunta. Usein räntänä pidetty sade onkin oikeasti märkää lumisadetta.
Jäätävä sade/jäätävä tihku – alijäähtynyttä vettä, joka jäätyy välittömästi osuessaan maahan tai rakenteisiin. Usein jäätävän sateen synnyttää myös tavallinen vesisade silloin, kun maanpinnalla on pakkasta. Tällöin vesipisarat jäätyvät osuessaan esimerkiksi katuun. Joskus sataa myös jäätävää tihkua.
Lumikuuro – Lumikuurossa lunta sataa hetken aikaa runsaasti ja näkyvyys on huono. Lumikuuroja voi tulla, vaikka lämpötila olisi selvästi plussan puolella.
Lumipyry – lumipyryssä lunta tulee runsaasti ja tuulee voimakkaasti.
Lumituisku – lumituiskussa lunta ei sada ollenkaan, vaan tuuli pöllyttää kevyttä irtolunta ilmaan. Lumituiskut voivat kinostaa lunta voimakkaasti.
Tuulen rajat
Mitä nopeammin ilmanpaine muuttuu, sitä voimakkaammin tuulee. Suomessa myrskyksi kutsutaan tuulta, missä 10 minuutin keskituuli on vähintään 21 m/s.
Tuuliasteikko 10 minuutin keskituulen nopeuksille:
tyyni 0 m/s
heikko 1-3 m/s
kohtalainen 4-7 m/s
navakka 8-13 m/s
kova 14-20 m/s
myrsky 21-32 m/s
hirmumyrsky yli 32 m/s
Suihkuvirtaus – yläilmakehässä kulkeva putkimainen, hyvin voimakkaan ilmavirtauksen alue. Tuulennopeus siinä on 30-120 m/s. Suihkuvirtausten sijainti määrää suursäätilan. Tyypillisesti suihkuvirtauksen pohjoispuolella on kesäisin koleaa ja epävakaista, eteläpuolella hyvin lämmintä.
Föhn-tuuli – föhniksi kutsutaan mm. Skandien ja Alppien rinteillä puhaltavaa lämmintä ja kuivaa laskutuulta. Kalliovuorilla vastaavan tuulen nimi on chinook ja Etelä-Kaliforniassa Santa Ana –tuuli. Kun ilmavirtaus joutuu pakotettuun nousuun kohdatessaan vuorijonon, tiivistyy ylempänä ilmassa oleva kosteus pilviksi ja sateiksi ja ilma viilenee. Kun ilma vuoren toisella puolella laskurinteellä laskee, kuivuu ja lämpenee se matkallaan selvästi. Suomessa on talvisin toisinaan föhn-tuulitilanteita, jolloin läntisessä Suomessa ja Tornionjokilaaksossa lämpötila on kohonnut jopa lähes kymmeneen asteeseen. Marras-maaliskuu on föhn-aikaa.
Säätyyppejä ja tilastoja
Epävakainen säätyyppi – epävakaisessa säätyypissä Suomi kuuluu matalapaineen alueeseen tai matalapaine on Suomen lähellä. Sää on yleensä melko viileää, pilvisyys on runsasta ja tulee sadekuuroja. Yöksi sadekuurot vähenevät.
Vaihteleva säätyyppi – poutaiset ja sateiset jaksot vaihtelevat. Vaihteleva on hieman epävakaista poutaisempi ja aurinkoisempi. Vaihtelevan säätyypin aikaan ei yleensä kuuluta matala- eikä korkeapaineen alueeseen.
Sateinen säätyyppi – matalapaineisiin liittyvät säärintamat ovat Suomen yllä tai Suomen yli kulkee matalapaineita. Sateisessa säätyypissä on pitkiä, lähes yhtenäisen sateen aikoja. Sateet voivat olla runsaita.
Poutainen säätyyppi – poutaisessa säätyypissä vallitsee yleensä korkeapaine.
Paikoin, monin paikoin ja yleisesti – sateen yleisyyttä kuvataan muun muassa sanoilla paikoin ja monin paikoin. Paikoin tarkoittaa, että noin 30 prosentilla alueesta esiintyy sadetta tai sadekuuroja. Monin paikoin tarkoittaa, että noin 70 prosentilla alueesta tulee sadetta tai sadekuuroja ja yleisesti tarkoittaa, että noin 90 prosentilla alueesta tulee sadetta tai sadekuuroja.
Harvinainen – toistuu keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa tai harvemmin.
Poikkeuksellinen – toistuu keskimäärin kolme kertaa sadassa vuodessa tai harvemmin.
Termiset vuodenajat ja lämpötilat
Terminen kesä – vuorokauden keskilämpötila on kymmenen asteen yläpuolella.
Terminen syksy – vuorokauden keskilämpötila on nollan ja kymmenen asteen välillä.
Terminen talvi – vuorokauden keskilämpötila on nollan asteen alapuolella.
Halla – lämpötila laskee maanpinnalla kasvukauden aikana nollan asteen alapuolelle eli pakkaselle.
Terminen kevät – vuorokauden keskilämpötila on nollan ja kymmenen asteen välillä.
Helle – hellepäivä on silloin, kun lämpötila on vähintään 25,1 astetta. Etelä-Euroopassa varsinaista helletermiä ei tunneta, mutta siellä hellepäiväksi voidaan määritellä päivä, jolloin lämpötila on yli 30 astetta.
Halla – lämpötila laskee maanpinnalla kasvukauden aikana nollan asteen alapuolelle eli pakkaselle.
Ankara halla – halla on ankaraa, kun maanpinnan tasossa on vähintään -4 astetta. Ankara halla vahingoittaa myös kasveja, jotka eivät ole kylmälle arkoja.
Yöpakkanen – pakkasta kahden metrin korkeudella kasvukauden aikana.
Kasvukausi – aika, jolloin vuorokauden keskilämpötila on yli viisi astetta, lumipeitteen pitää olla poissa ainakin avoimilta paikoilta.
Heikko pakkanen – pakkanen on heikkoa, kun lämpötila on -0,1 ja -5 asteen välillä.
Kireä pakkanen – pakkanen on kireää, kun lämpötila on etelässä alle -15, maan keskiosassa alle -20 ja pohjoisessa alle -25 astetta.
Pakkasen purevuus – pakkasen purevuus kuvaa talvella lämpötilan ja tuulen yhteisvaikutusta.
Helteen tukaluus – helle tuntuu tukalalta, kun samalla on kosteaa. Tukaluuden tuntuun vaikuttavat myös auringonpaiste ja tuuli.
Pilvisyys – pilvisyyden asteen määrittelee se, kuinka suuri osa taivaasta on pilvien peitossa. Alla esitetyt prosentit ovat pyöristettyjä:
Selkeää – noin 0-15 % taivaasta on pilvien peitossa, yksittäisiä pilviä.
Melko selkeää – noin 15-35 % taivaasta on pilvien peitossa.
Puolipilvistä – noin 35-65 % taivaasta on pilvien peitossa.
Melko pilvistä – noin 65-85 % taivaasta on pilvien peitossa.
Pilvistä – noin 85-100 % taivaasta on pilvien peitossa.
Rajuja sääilmiöitä
Myrsky – Suomessa myrskyksi kutsutaan tuulta, missä 10 minuutin keskituuli on vähintään 21 m/s.
Rajuilma – yleensä kesäinen, voimakas ukonilma, johon liittyy voimakasta salamointia, ukkospuuskia ja mahdollisesti rakeita. Myös trombeja saattaa esiintyä. Joskus kuulee puhuttavan ukkosmyrskystä, mutta Suomen sääkielessä myrsky-sana on varattu tuulille, jotka puhaltavat vähintään 21 m/s, kun käytetään 10 minuutin keskituulta.
Myrsky – Suomessa myrskyksi kutsutaan tuulta, missä 10 minuutin keskituuli on vähintään 21 m/s.
Ukkospuuska – äkillinen, voimakas puuskatuuli, joka liittyy ukkoskuuropilveen. Aiheutuu kylmän ilman laskeutuessa nopeasti pilvestä. Ukkospuuskat nostattavat nopeasti kovankin aallokon ja saattavat kaataa puita. Ukkospuuskassa voidaan hetkellisesti mitata yli 21 m/s tuulta, vaikka 10 minuutin keskituuli jää huomattavasti sen alle.
Myrskypuuska – lyhytkestoinen, myrskyn voimalla (vähintään 21 m/s) puhaltava tuuli.
Trombi – trombi on ukkospilven ja maan tai veden välinen ilmapatsas, jossa ilma pyörii nopeasti. Suomessa ja osassa Euroopan maita puhutaan trombeista, mutta mm. Yhdysvalloissa tornadoista. Trombissa on suppilopilvi ja määritelmään kuuluu, että suppilopilvi ulottuu pilvestä maahan asti. Jos pyörre on pilven ja veden välissä, sitä kutsutaan vesipatsaaksi. Jos pyörre ei ulotu maahan asti, on kyseessä suppilopilvi.
Tornado – syntymekanismi on sama kuin trombissa, ks. yltä. Yhdysvalloissa käytetään nimeä tornado. Tornadojen voimakkuuksien ilmoittamiseen käytetään Fujita-asteikkoa. Suomessa esiintyvät trombit ovat voimakkuudeltaan tyypillisesti F0 tai F1. Yhdysvaltojen rajuimmat tornadot ovat F5 ja voivat olla halkaisijaltaan jopa kilometrejä.
Vesipatsas – merialueiden ylle syntyvä trombimainen suppilo. Vesipatsas on siis veden yllä liikkuva trombi, joka saa energiansa ympäristöään lämpimämmästä merivedestä. Vesipatsaat ovat yleensä heikompia kuin trombit, mutta kestävät pidempään.
Pölypyörre – selkeässä säässä oleva pyörre. Olennaista on, että pyörre ei ulotu pilveen tai pilveä ei ole. Pölypyörteet vaativat auringon lämmitystä syntyäkseen. Pölypyörteet ovat selvästi heikompia kuin trombit. Pölypyörre kaappaa mukaansa pölyä ja roskaa. Pölypyörrettä luullaan joskus trombiksi.
Syöksyvirtaus – kuuropilven kylmistä ja voimakkaista laskuvirtauksista aiheutuva voimakas puuskittainen tuuli kuuron etuosassa. Syöksyvirtaus voi kaataa metsää tieltänsä ja tuulennopeudet voivat olla yli 30 m/s. Syöksyvirtausta luullaan joskus trombiksi. Syöksyvirtaus on trombia yleisempi. Syöksyvirtaus kaataa puut trombia enemmän samaan suuntaan.
Pyörremyrsky – yleensä tarkoitetaan halkaisijaltaan vähintään parinsadan kilometrin kokoista trooppista myrskyä, esimerkiksi hurrikaania tai taifuunia, mutta termi sopii myös tornadoon.
Trooppinen hirmumyrsky – trooppisia hirmumyrskyjä ovat hurrikaanit, taifuunit ja trooppiset syklonit, nimitys vaihtelee eri puolilla maailmaa. Trooppiset hirmumyrskyt syntyvät pääasiassa trooppisilla merialueilla päiväntasaajan molemmin puolin, mutta toisinaan kulkeutuvat myös subtropiikkiin tai keskileveysasteille. Trooppinen hirmumyrsky on spiraalimainen myrsky, jonka koko on noin 400-1000 km. Trooppisilla hirmumyrskyillä on samankaltainen rakenne ja niissä kaikissa tuulen nopeus ylittää 33 m/s. Trooppiset hirmumyrskyt syntyvät päiväntasaajan lähettyvillä lämpimän meriveden yllä. Niiden elinkaari on keskimäärin kuusi vuorokautta, joskus jopa kuukauden.
Hurrikaani – Atlantin ja Tyynen valtameren itäosan trooppisten hirmumyrskyjen nimitys. Kun hurrikaani ylittää päivämäärärajan Tyynellä valtamerellä, siitä tulee taifuuni. Nimi ei tässä tapauksessa kuitenkaan muutu. Hurrikaaneiksi kutsutaan myös eteläisellä Tyynellä valtamerellä esiintyviä trooppisia hirmumyrskyjä.
Taifuuni – taifuuneiksi kutsutaan Tyynen valtameren länsiosissa ja Kiinan merellä liikkuvia trooppisia hirmumyrskyjä, jotka kulkevat toisinaan Japaniin ja Korean niemimaalle asti. Taifuunien kasvualustana toimii maapallon laajin lämpimän veden alue, joka mahdollistaa ympärivuotisen kehityksen.
Supertaifuuni - supertaifuunilla tarkoitetaan taifuunia, jossa tuulen keskinopeus on vähintään 58 m/s.
Trooppinen sykloni – trooppiseksi sykloniksi kutsutaan trooppisia hirmumyrskyjä, jotka esiintyvät Intian valtamerellä, Arabianmerellä ja Bengalinlahdella aina Bangladeshiin ja Intian rannikoille sekä Kaakkois-Afrikkaan asti.
Lähteet:
MTV Uutisten meteorologit Markus Mäntykannas ja Aleksi Jokela
Hartonen, Sari: Sää ympäri vuoden (2008)
Ilmatieteen laitoksen sivusto
weather.com
Paikkakuntakohtaiset ennusteet ja sadetutka MTV:n sääsivustolla.