Mikko on ollut koukussa pornoon koko aikuisikänsä, 20 vuotta. Vaiettu addiktio aiheuttaa syvää häpeää ja epätoivoa. Koronakriisi rajoituksineen on pahentanut ongelmia.
Helmikuun 10. päivänä Mikko löysi itsensä todella syvästä kuopasta. Takana oli kolmen kuukauden intensiivinen putki nettipornoa, maksullisia webcam-esityksiä ja päihteitä. Häpeä oli valtava.
– Kun heräsin aamulla, en pystynyt katsomaan itseäni peilistä, Mikko sanoo. Hän ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään.
Mikko päätti, ettei enää koskisi pornoon – tuohon tuttuun pakokeinoon, josta vaivihkaa oli muodostunut pakko.
Ensimmäinen kuukausi sujui hyvin. Mikko pakeni riippuvuutta joogaamalla, lukemalla, käymällä keskusteluryhmissä ja osallistumalla kirjoituskurssille. Irtautuminen ei ollut helppoa, mutta päätös piti, kun Mikko ei viettänyt aikaa kotona.
Sitten koronapandemia rantautui Suomeen. Fyysiset tapaamiset kiellettiin ja ihmisiä suositeltiin pysymään kotona. Mikon yksiön seinät alkoivat kaatua päälle. Arki alkoi tuntua sisällöttömältä.
– Omalla kohdalla korona on välillä sietämätöntä. On pitänyt olla yksin itsensä kanssa, ja se on just se, mitä on riippuvuuteen paennut, Mikko sanoo.
Pornoon tai päihteisiin hän ei ole kuitenkaan edelleenkään koskenut. Seinälle nostettu A4-paperi kertoo, että pornolakko on kestänyt 80 päivää. Mikko ei halua palata takaisin vanhaan, pornoriippuvaisen synkkään arkeen.
LUE MYÖS: Milla lataa rohkeita kuvia nettiin maksua vastaan – yllättyi törkypalautteesta: "Välillä tulee sellainen olo, että olenko ihan turha ihminen"
Pornoriippuvuuden pelätään yleistyvän
Netissä pornoa on tarjolla loputtomasti. Kuvituskuva.
Pornon katselu on täysin normaalia ja osa monen ihmisen seksuaalisuutta. Ongelmaksi porno muodostuu, jos sen katselusta tulee pakonomaista ja mielihyvä katoaa, tai jos se häiritsee ihmissuhteita, seksielämää ja arkea.
Pornoriippuvuus on yksi seksiriippuvuuden muoto, joka juontaa juurensa monesti varttumiseen helposti saatavilla olevan pornon parissa. Nykyisenkaltaisen nettipornon on huomattu tutkimuksissa vaikuttavan voimakkaasti aivotoimintaan ja aiheuttavan kiihottumisen lisäksi dopamiinin vapautumista, johon voi koukuttua. Pornoriippuvuuden onkin arveltu voivan johtua ennemmin aivojen muutoksista kuin piilevistä psykologisista tekijöistä, vaikka niidenkään merkitystä ei voi kiistää.
Tyypillisesti pornoriippuvuus kehittyy 20–40-vuotiaalle miehelle.
Seksuaaliterapeutti Karoliina Vuohtoniemi on ennustanut pornoriippuvaisten määrän kasvavan lähivuosina, kun netissä koko elämänsä elänyt sukupolvi aikuistuu ja porno on yhä helpommin saatavilla. Samanaikaisesti Vuohtoniemi näkee porno- ja mediakasvatuksen olevan huonolla tolalla.
LUE MYÖS: Puhu lapselle seksistä oikein – seksuaalikasvatukselle ei ole ikärajaa
Riippuvuus kehittyy vähitellen
Mikon lapsuudenkodissa tunteista ei puhuttu ja seksi oli tabu. Vaietut asiat paisuivat möröiksi, ja Mikon sisälle alkoi patoutua vihaa. Hän koki jo varhain olonsa riittämättömäksi ja pahaksi ihmiseksi.
Mikko törmäsi ensimmäisen kerran pornoon kahdeksannella luokalla. Muistikuvissaan hän maistelee olutta vähän itseään vanhempien poikien kanssa. Jollain oli mukanaan pornolehti. Pornolehden esittelemät alastomat vartalot tuntuivat Anttilan ja Elloksen alusvaatekuvastoihin verrattuna kutkuttavan kiinnostavalta ja kiihottavalta, mutta samalla oudolta ja nololta.
Ysiluokalla Mikko muistaa ostaneensa pornolehtiä salaa R-kioskilta. Vähitellen mukaan tulivat pornovideot ja satunnainen puhelinseksi. Tosielämässä naisrintamalla oli vaikeaa. Mikko ei uskaltanut lähestyä tyttöjä, koska pelkäsi, ettei riitä heille. Ja jos rohkeutta lähestymiseen löytyikin, tuli hän torjutuksi.
Vasta kun Mikko muutti lukion jälkeen opiskelemaan ja sai oman tietokoneen nettiyhteyksineen, alkoivat ongelmat riistäytyä käsistä. Netissä pornoa oli saatavilla loputtomasti. Yksin asuvan soittoja puhelinseksipalveluihin ei keskeyttänyt kukaan.
Porno vei aikaa ihmissuhteilta ja opiskeluilta, mikä ruokki entisestään Mikon sisimmässä valmiiksi vellovaa pahaa oloa. Pornosta muodostui tapa purkaa turhautunutta seksuaalista energiaa ja unohtaa hetkeksi kaikki kurja talousvaikeuksista ihmissuhdeongelmiin. Mutta mitä enemmän Mikko pakeni pahaa oloa ja riittämättömyyden tunnetta pornoon, sitä voimakkaampina ne tulivat takaisin.
– Riippuvuuden kehittyminen on aina hyvin asteittainen prosessi. On hyvin, hyvin häilyvä raja, milloin satunnainen käyttö ja nautiskelu muuttuu ongelmakäytöksi, joka alkaa hallita elämää ja muodostua riippuvuudeksi.
LUE MYÖS: Ethän usko näihin asioihin aikuisviihteessä? Seksiasiantuntijan pornolistaus: "Jos tekisit näin tosielämässä..."
"Välillä tuntuu, että elämä on yhtä kiristelyä ja taistelua"
Mikko on taistellut pornoriippuvuutta vastaan kaikin mahdollisin keinoin ja käynyt esimerkiksi psykoterapiassa. Kuvituskuva.
Nyt meneillään oleva pornolakko ei ole Mikon ensimmäinen eikä edes pisin.
Mikko on yrittänyt taistella irti pornoriippuvuudesta viiden vuoden ajan. Siihen on mahtunut 8 kuukauden keskustelut mielenterveyshoitajan kanssa, puolentoista vuoden psykoterapia, neljän kuukauden hoito-ohjelma personnallisuushäiriöyksikössä, meditaatio- ja mindfulness-harjoituksia, psykedeelien kokeilua, liikuntaa, metsässä oleskelua, tiedon hankkimista, vertaistukiryhmiin osallistumista ja kokemusasiantuntijakoulutus. Mikko on poistunut sosiaalisesta mediasta ja lopettanut stressaavaksi kokemansa työn.
– Välillä tuntuu, että elämä on yhtä kiristelyä ja taistelua, Mikko sanoo epätoivoa äänessään.
– Tuntuu, että tarvitsisin lomaa omasta itsestäni ja tästä prosessista.
Pyristely irti addiktiosta on saanut Mikon oivaltamaan, kuinka sumussa hän on elänyt. Sumun hälveneminen ja herääminen kuitenkin sattuu.
– Tuntuu, että on heittänyt elämänsä hukkaan.
LUE MYÖS: Viisi naista paljastaa, miksi alkoholi on ollut olennainen osa heidän seksielämäänsä: "Mies kysyi tyrmistyneenä, pitääkö minun olla kännissä..."
Vankina oman mielen sisällä
Pornoriippuvuus ei tarkoita, ettei Mikko kaipaisi läheisyyttä ja kosketusta. Kuvituskuva.
Painajainen. Maanpäällinen helvetti. Minuuteen imeytynyt ongelma, hukassa oleva identiteetti. Mikosta tuntuu, että hän ollut viimeiset 20 vuotta vankina oman mielensä sisällä.
Mikko on muutaman vuoden kuluttua 40-vuotias. Vaikka hänen sosiaalisissa taidoissaan tai ulkonäössään ei sinällään ole mitään vikaa, kokemukset fyysisestä seksistä naisen kanssa ovat jääneet vähäisiksi ja latteiksi. Kun on tottunut saamaan nautinnon ruudun välityksellä, voi tositilanteen edessä olla suuria vaikeuksia aitoon seksuaaliseen kanssakäymiseen – esimerkiksi erektio-ongelmia, jotka ovat yleisiä pornoriippuvuudesta kärsivillä.
Ongelmat eivät silti tarkoita, ettei pornoriippuvainen kaipaisi oikeaa kosketusta ja läheisyyttä.
– Nimenomaan kumppanin puute on ollut raastavinta. Olen kaivannut läheisyyttä, yhteisyyttä, kontaktia ja seksiä myös. Että saisi jakaa hetkiä toisen kanssa, Mikko sanoo.
Sitä ennen olisi löydettävä sisältään uudenlainen rohkeus.
– Haluaisin elää, mutta pelkään elämää ja heittäytymistä.
LUE MYÖS: Sanna petti miestään lukuisten seksikumppaneiden kanssa – paniikki "työmatkalta" palatessa sai hakemaan apua
Pornoriippuvuudesta on mahdollista toipua
Pornoriippuvuudesta voi toipua aivan, kuten mistä tahansa riippuvuudesta. Motivaatiota ja osaavaa hoitoa se kuitenkin vaatii.
Pornoriippuvuuden hoidossa painopiste on retkahdusten estämisessä ja tosielämän seksuaalisuuden vahvistamisessa. Jälkimmäinen tarkoittaa myös pornoriippuvuuden aiheuttamisen toiminnallisten ongelmien, kuten erektio-ongelmien hoitamista. Tärkeää on myös riippuvuuden juurisyiden, kuten huonon itsetunnon, riittämättömyyden tunteen ja vääristyneen minäkuvan korjaaminen.
Tavoitteena on löytää positiivinen seksuaalisuus, jolla tarkoitetaan omien arvojen mukaista, itseä ja muita kunnioittavaa, nautinnollista ja häpeästä vapaata seksuaalisuutta, joka kohottaa itseluottamusta ja -kunnioitusta.
Ihminen on seksuaalinen olento, ja jokaisella pitäisi olla oikeus nauttia omasta seksuaalisuudestaan, kunhan se ei muita vahingoita.
Addikti toivoo vapautta
Puhuminen ja erityisesti vertaistuki auttavat Mikkoa pysymään elämänsyrjässä kiinni. Mutta pornoriippuvuus tai riippuvuudet ylipäätään eivät ole helppoja keskusteluaiheita. Häpeä on riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteiden ytimessä. Itseään häpeävä ihminen ei halua katsoa peilikuvaansa, saati avautua raskaasta tunteesta muille.
– Sehän on noloa, että oma elämä ei ole omassa hallinnassa, Mikko toteaa.
Mikko toivoo vapautta – edes hetkellisesti. Että hän voisi hyväksyä kipunsa ja kohdata pahan olonsa ilman pakenemista.
Artikkeli on uusinta toukokuulta 2020.
LUE MYÖS: Voiko pornon katselu vahingoittaa parisuhdetta? Tiede vastaa, onko pelolle syytä
Osittaislähde: Paula Hall, Koukussa Seksiin