Vihapuhe on yleistynyt julkisilla paikoilla ja netissä, erityisesti keskustelupalstoilla ja somessa. Vihapuheet myös lietsovat pelkoa: yli puolet niiden kohteeksi joutuneista kertoo rajoittaneensa liikkumistaan pelon takia.
Oikeusministeriön teettämän selvityksen mukaan vihapuhe ja häirintä vaikuttavat sen kohteeksi joutuneiden henkilöiden turvallisuuden tunteeseen, psyykkiseen terveyteen ja jopa viranomaisluottamukseen.
Peräti 61 prosenttia kyselyyn vastaajista koki vihapuheen vaikuttaneen yleiseen turvallisuuden tunteeseen ja 50 prosenttia kertoi sen vaikuttaneen psyykkiseen terveyteen ja 30 prosenttia viranomaisluottamukseen.
Näin selvitys tehtiin
Tiedonkeruu tehtiin syksyllä 2015. Selvityksen toteutti oikeusministeriölle Owal Group.
Selvityksen kohderyhmänä olivat vähemmistöryhmiin kuuluvat henkilöt: maahanmuuttajat, romanit, saamelaiset, vammaiset henkilöt, uskonnollisiin vähemmistöihin ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat.
Selvityksen tiedonkeruu perustui avoimeen kyselyyn (vastaajia 1 475) sekä kohderyhmä- ja asiantuntijahaastatteluihin. Vastaajissa painottuvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat henkilöt. Vastaajista 59 prosenttia oli naisia.
Vihapuheella tarkoitettiin selvityksessä julkisuudessa esitettyä ilmaisua tai puhetta, jolla levitetään, yllytetään, ylläpidetään tai oikeutetaan vihaa ja jonka vähemmistöryhmiin kokevat uhkaavana tai loukkaavana.
Häirintä pitää sisällään loukkaavat puheet ja myös loukkaavat viestit ja eleet.
Selvityksessä ei oteta kantaa siihen, ovatko vastanneiden kokemukset rangaistavaa vihapuhetta. Aineiston perusteella voidaan kuvata ilmiöitä, mutta ei tehdä yleistyksiä vihapuheen tai häirinnän yleisyydestä.
Kyseessä oli ensimmäinen selvitys Suomessa, jossa on kartoitettu vihapuheen vaikutuksia sen kohteeksi joutuneille.
Vastaava selvitys on tarkoitus toteuttaa joka neljäs vuosi. Selvitys on osa syrjinnän seurantajärjestelmää, jota oikeusministeriö vetää.
Vihapuhetta ja häirintää kohdattiin kaduilla, parkkipaikoilla, puistossa ja muissa julkisissa paikoissa. Toiseksi yleisin paikka oli internet, erityisesti yleiset keskustelupalstat ja sosiaalinen media.
Osa internetissä koetusta vihapuheesta kohdistui suoraan henkilöön, mutta usein vähemmistöryhmään kuuluva koki omaan ryhmäänsä kohdistuvien vihamielisten yleistysten kohdistuvan myös itseensä.
Vihaa julkisilla paikoilla
Yleisimmin vihapuhe tai häirintä oli sanallista loukkaamista, nimittelyä tai nöyryytystä. Eri väestöryhmiin kohdistuva vihapuhe myös näyttäytyy erilaisena.
1) Maahanmuuttajat kohtasivat tuntemattoman ihmisen, joka solvasi tai kommentoi henkilön vieraskielisyyttä tai ulkonäköä julkisella paikalla.
2) Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kokivat yleisimmin sukupuolittunutta halventamista tuntemattomalta tekijältä. Etenkin seksuaalivähemmistöihin kuuluvat naiset kertoivat joutuneensa miesten tekemän seksuaalisväritteisen häirinnän kohteeksi.
3) Romanit puolestaan kokivat vihapuhetta tai häirintää erityisesti palvelutilanteissa.
4) Vammaisten vastauksissa korostui myös palvelujärjestelmän taholta koettu syrjintä.
5) Saamelaisten kokema vihapuhe on ollut usein osittain poliittista ja liittynyt saamelaisten oikeuksiin tai oman saamelaisidentiteetin tunnustamiseen saamelaisyhteisössä.
6) Uskonnolliseen vähemmistöryhmään kuulumisen takia yleistä oli ahdistus johtuen voimakkaan negatiivisesta ja yleistävästä valtamedian ja sosiaalisen median uutisoinnista.
Toiseksi yleisin paikka vihapuheelle oli internet, erityisesti yleiset keskustelupalstat ja sosiaalinen media.
Pelko rajoittaa liikkumista
Yli puolet vastanneista kertoi, että välttää joitakin paikkoja, koska pelkää joutuvansa vihapuheen tai häirinnän kohteeksi.
Kolmannes vastaajista kertoi välttävänsä liikkumista joissakin paikoissa läheistensä kanssa.
Esimerkiksi julkisten kulkuneuvojen vältteleminen rajoittaa ja hankaloittaa elämää. Muita seurauksia olivat esimerkiksi vähemmistöryhmään kuulumisen peitteleminen, oman sosiaalisen kanssakäymisen väheneminen ja luottamuksen väheneminen poliitikkoihin ja kanssaihmisiin.
Tekijät olivat useimmiten tuntemattomia, mutta vammaisten kohdalla yhdeksi tekijäryhmäksi nimettiin jopa terveydenhuollon tai sosiaalihuollon työntekijät.
Saamelaiset ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat taas kokivat tekijän olleen usein julkisessa asemassa oleva henkilö, esimerkiksi poliitikko.
Vihapuheesta vaietaan
Vihapuheen kohteiksi joutuneista vastaajista vain pieni osa oli ilmoittanut vihapuheesta tai häirinnästä jollekin taholle.
Ilmoittamatta jättämisen syy oli vastaajien mukaan se, etteivät he uskoneet, että asialle olisi tehty mitään
Yleisimmin häirinnästä tai vihapuheesta oli ilmoitettu epäviralliselle tai tapahtumapaikkaan liittyvälle taholle, esimerkiksi ravintolan henkilökunnalle tai keskustelupalstan ylläpitäjälle.
Tutkijat kehottavat viranomaisia ja järjestöjä panostamaan yhä enemmän yhdenvertaisuustyöhön. Myös viharikokset tulisi tunnistaa nykyistä paremmin.