"Minulla on käytettävissäni vain muutamia euroja päivässä"

Kaija sai potkut viime vuoden kesäkuussa. Hän oli työskennellyt eräässä valtion virastossa palvelusihteerinä 30 vuotta. Kaijan kanssa samaan veneeseen joutui kolmisenkymmentä työtoveria, kaikki keski-iän ylittäneitä.

− Kaikki irtisanotut olivat yli 45-vuotiaita. Nuoret saivat jäädä, ja heidät vakinaistettiin. Osa meistä pääsi niin sanottuun eläkeputkeen, mutta minusta tuli työtön, Kaija kertoo.

890 euroa kuussa

Kaija olisi jäänyt eläkkeelle kuuden vuoden päästä. Nyt hän elää ansiosidonnaisella työttömyyskorvauksella. Kaija arvioi, että kuuden vuoden työttömyys juuri ennen eläkkeelle jäämistä tarkoittaa satoja euroja pienempää eläkettä kuin mihin hän olisi ollut oikeutettu, jos olisi jatkanut työelämässä 65-vuotiaaksi.

− Tuloni ovat tällä hetkellä 890 euroa kuussa. Ne eivät eläkettä paljon kartuta, hän toteaa.

Kaija asuu pääkaupunkiseudulla yksin ja maksaa vuokraa hieman alle 500 euroa. Asumistukea hänelle ei myönnetä, koska Kelan mukaan hän asuu liian suuressa asunnossa. Saadakseen tukea Kaijan pitäisi siis muuttaa pienempään asuntoon, mutta tämänhetkisillä markkinoilla hän todennäköisesti joutuisi maksamaan pienemmästä asunnosta korkeampaa vuokraa.

− Mistä muka löytäisin tällä hinnalla asunnon? hän ihmettelee.

Elämänpiiri kutistuu kutistumistaan

Kun päivän budjetti on vain muutaman euron, rahat eivät riitä edes bussilippuun.

− En pääse lähtemään mihinkään. Enkä oikein kehtaa pyytää ketään kylään, kun en voi tarjota mitään. Totta kai se vaikuttaa sosiaaliseen elämään, Kaija murehtii.

Hän kertoo, että hänen lähipiirinsä ei todennäköisesti tiedä, kuinka tiukka tilanne oikeasti on. Hän ei myönnä häpeävänsä työttömyyttään, mutta ei myöskään haluaisi ruinata keneltäkään apua. Onhan hän elättänyt itse itsensä 16-vuotiaasta asti.

Apua Kaija kuitenkin tarvitsee, mutta sitä ei tunnu heruvan. Häntä pallotellaan luukulta luukulle, ja pyydetään antamaan selvityksiä milloin mistäkin. Asumistukihakemusta varten Kaijan piti hankkia talonkirjaote, josta joutui maksamaan kahdeksan euroa. Se on enemmän kuin hänen päivän ruokabudjettinsa!

Köyhiä kohdellaan kuin karjalaumaa

− Olen joutunut nöyrtymään ja hakemaan vanhaa ruokaa leipäjonosta. Ensimmäinen kerta oli kamala. Sielläkin tuntui, että meitä köyhiä kohdellaan kuin jotain karjalaumaa, Kaija muistelee.

Ruoan jonottamiseen hän on kuitenkin jo tottunut ja huomannut, että ei ole ahdinkonsa kanssa yksin.

− Luulin, että leipäjonossa käyvät vain juopot, mutta olen jutellut odotellessa ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä.

Elämästä nauttimiseen ei ole varaa

Kaija ei ole luovuttamassa, mutta aika kaukaiselta tuntuu haave, että hän vielä saisi tehdä töitä. Hakemuksia hän on lähettänyt useita, mutta on kuullut, että hakemiinsa paikkoihin on jopa satoja muita tulijoita. Työntekijänä Kaija kuvailee itseään ahkeraksi, tarkaksi ja tunnolliseksi.

− Ainoa vikani on, että olen tämän ikäinen, hän huokaa.

Kaija kuluttaa päivänsä käymällä kirjastossa ja kävelyillä. Muutama päivä sitten hän uskalsi hemmotella itseään kahvilassa kahvilla ja pullalla.

− Ei minulla olisi ollut niihin varaa. Nyt minulla on kamalan huono omatunto, kun tuhlasin niihin melkein koko päivän ruokarahat.

*Haastateltavan nimi on muutettu

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.