Suomi, 2012. Ohjaus: Matti Kinnunen. Käsikirjoitus Kauko Röyhkän romaanin pohjalta: Matti Kinnunen. Kuvaus: Peter Flinckenberg. Leikkaus: Jyrki Keränen. Musiikkisuunnittelija: Riku Mattila. Tuotanto: Outi Rousu, Markku Flink. Pääosissa: Mikko Neuvonen, Sanni Kurkisuo, Elias Gould. Kesto: 96 min. Levittäjä: Nordisk Film.
Muusikko ja kirjailija Kauko Röyhkä kirjoitti kymmenisen vuotta sitten romaanin nuoresta miehestä, rockmusiikista ja rakkaudesta. Samankaltaisia kasvukertomuksia on kirjoitettu monta. 1970-luvun lopun Oulu oli (ainakin jos tarinaa on uskominen) sekoitus vireitä alakulttuureita ja ahdasta lestadiolaisuutta. Tarinan päähenkilö Välde (Mikko Neuvonen) ihailee erityisesti Lou Reediä ja The Velvet Undergroundia ja on viehättynyt rumuuden estetiikasta ja luokkansa ihanimmasta tytöstä Pikestä (Sanni Kurkisuo). Välde löytää musiikilisen hengenheimolaisen Sasusta (Elias Gould), jonka kanssa he perustavat Torttu-bändin.
1970-luvulla musiikkilehtiä luetttiin kuin raamattua. Ne kertoivat myös, millainen todellisen rockmuusikon tulee olla. Välde päättääkin hankkia uuden imagon. Keinot hätkähdyttää olivat tuolloin huomattavasti helpompia kuin nykyisin. Välde kipuaa lopulta Kuusrockin lavalle ja Pikestä tulee Miss Farkku-Suomi. Mutta suosio ja maine eivät tuo kummallekaan onnea eikä oma identiteetti sittenkään löydy pelkällä ulkoisella muodonmuutoksella.
Osin Röyhkän omia kokemuksia ja tuon ajan henkeä kuvaava elokuva tuo herkullisesti esiin nuoruuden kiihkon. Päähenkilön tavoitteet ovat suuria, tähtäimessä ei ole yhtään vähempää kuin rock-idolius, johon kuuluvat oleellisesti rajuus ja ylimielinen asenne. Nykyisin kohtelias ja lempeä Röyhkä tunnettiin arvaamattomana ja räävittömänä nuorena miehenä. Elokuvassa on romaanin tavoin sympaattista itseironiaa. Ajankuva on tehty hartaudella.
On jo monta vuotta siitä kun luin Miss Farkku-Suomen, joten kirjan ja elokuvan yksityiskohtien vertailu ei onnistu. Mutta ainakin tarina on kirjasta elokuvaksi muuttuessaan huomattavasti siistiytynyt. Kirjassa ei myöskään ole naapurin lestadiolaisia pikkupoikia, jotka ovat elokuvassa Välden ihailijoita ja hänen kasvunsa ja tunteidensa hauskoja todistajia. Päärooleissa nähdään joukko ilahduttavia ensikertalaisia. Matti Kinnunen on löytänyt elokuvaansa Röyhkän romaanin äänen.
Teksti: Minna Karila