USA, 2008. Käsikirjoitus ja ohjaus: Jason Friedberg, Aaron Seltzer. Kuvaus: Shawn Maurer. Leikkaus: Peck Prior. Tuotanto: Jason Friedberg, Aaron Seltzer, Peter Safran. Pääosissa: Sean Maguire, Carmen Electra, Ken Davitian, Kevin Sorbo. Kesto: 85 min. Levittäjä: FS Film.
Ei enää parodioita, kiitos! Scary Movie antoi kyytiä kauhuelokuville, Date Movie romanttisille komedioille ja Epic Movie Hollywoodin jättispektaakkeleille. Parivaljakko Jason Friedberg ja Aaron Seltzer jatkaa samalla hölmöilyn tiellä. Mitäs me spartalaiset on onneton yritys tehdä parodiaa elokuvasta 300 ja siinä sivussa tosi-tv:stä ja lööppeihin päätyneistä julkkiksista. Viittaukset populaarikulttuurin ja mediamaailman ilmiöihin tehdään luvattoman huonosti. Sitä paitsi vitsit ovat jo vanhoja.
Mitäs me spartalaiset kertoo kuningas Leonidan kasvusta, koulutuksesta ja hänen sotatoimistaan Xerxesin johtamaa persialaisarmeijaa vastaan. Leonidasilla on kuitenkin 300 soturin sijasta vain 13 taistelijaa. Sotatoimien tiimellyksessä naureskellaan maskeeratuille vatsalihaksille, alastomuudelle, piereskelylle ja satiaisille. Välillä hihitellään elokuvan tekemisen keinoille ja sarjakuvamaiselle väkivallalle. Spartalaiset sotilaat tanssahtelevat I Will Survive –biisin tahdissa hintahtavasti käsi kädessä kohti sotaa. Idiotismi kukoistaa. Elokuvan kantava teema on homoerotiikka, jota 300-elokuvan kohdalla on puitu laveasti.
Mitäs me spartalaiset ei naurata kertaakaan, ei sitten millään. Kyttyräselkäinen Paris Hilton tai maneerinen Britney Spears eivät pure yhtään enempää kuin American Idolin tuomarit tai Borat-elokuvan läski mies (joka on siis oikeasti se sama läski mies). Jotta vitsit varmasti menisivät läpi, katsojille kerrotaan, että tuohan on Paris Hilton.
Jopa fyysinen vastaavuus parodian kohteisiin on surkea. Spartalaiset ei ole viisas valinta urakehityksen kannalta, sillä näyttelijät lähinnä häpäisevät elokuvassa itsensä. Leffa on piinallisen innoton ja nolostuttavan mauton. Sisällöllisesti se voisi hyvin olla peruskoululaisten tekele. Uskallan olettaa, että eurooppalaiset ovat tällaiselle hölynpölylle liian fiksuja – tai ainakin toivon niin. Spartalaisia katsoessa tulee kova ikävä Mel Brooksia ja Leslie Nielseniä.
Teksti: Minna Karila