Uusi tieliikennelaki muuttaa käytännöt siitä, miten nopeusvalvontakameroiden kuvaamista liikennevirhemaksuista voi valittaa, kun rikesakoista tulee hallinnollisia maksuja. Mikä muuttuu ja miten? MTV Uutiset kysyi ja poliisihallitus vastasi.
Liikennevirhemaksu voidaan langettaa monista virheistä, mutta tässä jutussa on kyse nimenomaan perinteisistä tolppasakoista, jotka lukeutuvat nyt ajoneuvokohtaisiin liikennevirhemaksuihin. Niissä maksu voidaan langettaa auton omistajalle tai haltijalle.
Lue myös: Nyt on tullut aika: Opettele uudet liikennemerkit
Kun vauhtia on liikaa ja tolppa välähtää, seuraa siitä kesäkuun alusta hallinnollinen liikennevirhemaksu.
Poliisitarkastaja Konsta Arvelin, aikaisemmin tolpparikesakko-kirjeitä on lähetetty ilman, että poliisissa on edes katsottu kuvaa. Onko nyt kuljettajan oltava tolppakuvassa tunnistettavissa?
Ajoneuvokohtaisen liikennevirhemaksun – siis liikennevirhemaksuun kuuluvan erityisen menettelyn – käyttäminen ja siinä tapahtuvan liikennevirhemaksun määrääminen edellyttävät sitä, että rikkomuksessa käytetyn ajoneuvon kuljettajasta on otettu kuva, josta hän on tunnistettavissa.
Epäselvät kuvat johtavat siihen, ettei liikennevirhemaksua määrätä. Poliisi seuloo kuvavirtaa kuvien laadun osalta, jolloin jatkokäsittelyyn pääsevät sellaiset kuvat, joista tekijä on tunnistetavissa.
Tekijää ei kuitenkaan tunnisteta, koska ajoneuvokohtainen liikennevirhemaksu määrätään haltijavastuun perusteella ajoneuvon omistajalle, haltijalle, tilapäiselle käyttäjälle tai käyttövastaavalle. Tunnistaminen jää vasta oikaisuvaatimusvaiheeseen, jos esitetään väitteitä kuljettajasta tai kuljettajana olemisesta.
Ja tämä kuva pitää liittää kotiin tulevaan liikennevirhemaksupäätökseen?
Kyllä. Kuvan liittäminen liikennevirhemaksupäätökseen avaa virhemaksun saajalle mahdollisuuksia vaatia oikaisua vain sillä perusteella, ettei hän ole kuvassa. Tämä tarkoittaakin sitä, että maksuvastuusta voi vapautua hyvin helposti, jos ei ole todellisuudessa ajanut rikkomuksessa käytetty ajoneuvoa.
Lisäksi on mahdollista, että painomuste ei tee täysin kunniaa kuljettajasta otetulle kuvalle. Poliisilla onkin tavoitteena tarjota parempilaatuinen kuva sähköisessä palvelussa, jonne liikennevirhemaksun saaja ohjataan, kuten nyt jo tehdään kunnallisessa pysäköinninvalvonnassa pysäköintivirheessä olevan ajoneuvon kuvien osalta.
Eli jos tunnistan itseni kuvan kuljettajaksi, maksan virhemaksun. Mutta jos en ole kuvan kuljettaja, mistä vaadin oikaisua virhemaksuun?
Ajoneuvokohtaisista liikennevirhemaksuista vaaditaan oikaisua Liikenneturvallisuuskeskukselta eli käytännössä Helsingin poliisilaitokselta.
Eli oikaisua vaaditaan Helsingin poliisilta, vaikka tolppa olisi välähtänyt maaseudulla?
Kyllä, kaikki automaattisessa liikennevalvonnassa otetut kuvat käsitellään Helsingissä.
Ajoneuvokohtaisen liikennevirhemaksun oikaisuvaatimus menestyy käytännössä hyvin varmasti, jos vaatii virhemaksuun oikaisua väittäen, ettei ole tehnyt liikennerikkomusta, koska ei ole tuolloin ajanut ajoneuvoa eikä ole myöskään kuvassa. Tämän jälkeen poliisi selvittää, että pitääkö väite paikkansa ja jos pitää, oikaisuvaatimus hyväksytään ja liikennevirhemaksu poistetaan.
Miten poliisi oikaisuvaatimuksen jälkeen selvittää kuka ajoi eli onko käytössä esimerkiksi ajokorttirekisterin valokuvat?
Oikaisuvaatimuksen käsittelyn yhteydessä poliisi tiedustelee ajoneuvon omistajalta tai haltijalta ajoneuvon oikeaa kuljettajaa. Jos poliisi saa tarvittavat johtolangat oikeasta kuljettajasta, selvitetään oikean kuljettajan henkilöllisyys joko selvityspyynnön tai poliisitutkinnan keinoin. Poliisitutkinta tarkoittaa sitä, että poliisi kutsuu uuden kuljettajan vaikka kuultavaksi poliisilaitokselle.
Poliisi ei voi vähäisten liikennerikkomusten selvittämisessä tukeutua poliisin henkilörekisterissä olevien kuvien käyttöön. Niiden käyttöön pitää aina olla välttämättömät ja tarpeelliset perusteet. Tämän vuoksi lähtökohtana on se, että liikennerikkomuksen tehneen henkilöllisyys pyritään selvittämään ajoneuvon omistajalta tai haltijalta taikka muiden johtolankojen avulla. Kyse on siis keskeisesti henkilötietojen tietosuojasta, ei niinkään vähäisen hallintoasian selvittämisintressistä.
Onko auton omistajan tai haltijan oikaisuvaatimuksessa ilmiannettava kuljettaja, jos tämä on tiedossa – esimerkiksi puoliso?
Oikaisuvaatimuksen hyväksyminen ei edellytä oikean kuskin ilmiantamista. Edellytyksenä on ainoastaan se, että saattaa todennäköiseksi, ettei ole tehnyt liikennerikkomusta tai että liikennevirhemaksun määräämiselle ei ole perusteita. Se on kuitenkin selvää, että oikean kuljettajan kertominen on edelleen täysin mahdollista.
Mitä tämä ”saattaa todennäköiseksi” käytännössä tarkoittaa?
Käytännössä todennäköiseksi saattaminen tarkoittaa sitä, että oikaisuvaatimuksessa tulisi pystyä osoittamaan 51 prosenttinen näyttö sen puolesta, ettei ole syyllinen kuin olisi syyllinen. Tämä voi tarkoittaa oikeastaan aika montaa asiaa, koska liikennevirhemaksun perusteena olevaan liikennerikkomukseen liittyy tunnusmerkistön olosuhteet sekä tekijään liittyvät seikat.
Paras argumentti on luonnollisesti se, ettei kuva täsmää. Muut väitteet omasta syyttömyydestä eivät oikein menesty, jos kuvankin perusteella istuu ohjaajan paikalla. Muissa tapauksissa on kyettävä osoittamaan, ettei esimerkiksi voinut havaita tiettyjä liikenneolosuhteita, liikennemerkki oli luminen, satoi vettä, räntää, lunta ja sen vuoksi havainnointi oli vaikeaa, liikenteenohjauslaitteet oli väärin asetettu ja niin poispäin.
Mutta kuten jo sanoin, jos todellinen kuljettaja on eri kuin rekisteriin merkitty omistaja, haltija, tilapäinen käyttäjä tai käyttövastaava, pelkästään perusteltu väite siitä ettei esiinny kuvassa, on aika varma tapa vapautua vastuusta.
Jos auton omistaja kiistää ajaneensa autoa, eikä kerro kuka kuski on eikä poliisi voi verrata tolppakameran kuvaa ajokortti- tai muuhun rekisteriin, niin miten poliisi voi varmistua siitä, että oikaisuvaatimus ei ole vilpillinen?
Vaikka maksuvastuusta vapautuu hyvin helposti, ei tämä kiistäminen vielä riitä. Oikaisuvaatimuksenhan pitää olla perusteltu, eli siinä pitäisi kuvaan vetoamisen lisäksi pystyä osoittamaan, ettei todellakaan ole kuvassa.
Tämä johtaa siihen, että poliisi katsoo vaatimuksen puutteelliseksi. Puutteellisuuden korjaamiseksi poliisi pyytää asianosaista täydentämään vaatimustaan määräajan kuluessa sillä uhalla, että puutteellinen vaatimus jätetään tutkimatta. Täydennyspyynnössä voidaan sitten pyytää lisätietoja siitä, miksi kuvat eivät täsmää.
Otetaan esimerkki.
A ajaa henkilöautolla automaattivalvontaan ja kamera välähtää. Liikennerikkomus tulee vireille ja A:n käyttämän henkilöauton tietojen perusteella rekisteriin merkitylle omistajalle määrätään liikennevirhemaksu. A ei ole kuitenkaan rekisteriin merkitty omistaja, joten maksu määrätään B:lle.
B vaatii liikennevirhemaksun saatuaan siihen oikaisua. B ilmoittaa poliisille, ettei hän ole ajanut autoa. Hän saattaa samalla ilmoittaa, että autoa on ajanut A. Nyt jos B:n väite on vain se, että hän ei ole ajanut autoa, ei tämä väite ole mitään uutta auringon alla. Vaatimus on puutteellinen ja sitä pyydetään täydentämään.
Jos B vaatii oikaisua ilmoittamalla, että hän ei ole ajanut autoa, eikä hän ole päätöksessä olevassa kuvassa, koska kuvassa on mies ja hän on nainen. Tämän jälkeen poliisi toteaa hyvin ykskantaan, että näin se on, hyväksyy vaatimuksen ja poistaa liikennevirhemaksun.
Poliisi tekee kuitenkin vertailun otetun kuvan ja rekisteritietojen perusteella. Tällöinhän kiinnitetään huomiota sukupuoleen, ikään ja muihin piirteisiin. Jos rekisteriin merkitty omistaja tai haltija on mies, mutta kuvassa on nainen, ei tällöin asiassa paljon keskustella.
Jos kuvassa on mies, ja rekisteriin merkitty omistaja tai haltija on mies, ja iätkin kuvan perusteella passaavat, ei tällöin pelkkä ”en ole kuvassa” -väite vapauta, vaan pitäisi vielä osoittaa, että miksi ei ole kuvassa.
En kuitenkaan osaa suoralta kädeltä sanoa, minkälaisia käytäntöjä tässä syntyy. Koska täysin ongelmatontahan sekään ei ole, että poliisi sitten alkaisi pyytämään kuvia tai muita tunnistetietoja. Henkilörekistereiden käyttö on kuitenkin asia, josta tieliikennelain uudistuksen kohdalla on keskusteltu pitkään ja hartaasti. Eurooppalainen tietosuojasääntely on johtanut siihen, että henkilötietojen käsittelylle pitää olla entistä selkeämmät perusteet.
Se ei ole mitenkään uutta, että henkilötietojen käsittelyn tulee perustua lakiin, mutta tässä asiassa on kyse sellaisten henkilötietojen käsittelystä, joille on olemassa jo toinen käyttötarkoitus. Ja kun näin on, pitää henkilötietojen käsittelylle muussa kuin niiden alkuperäisessä käyttötarkoituksessa olla tarpeellinen ja välttämätön peruste. Eikä tämä peruste ole pelkästään se, että halutaan selvittää vähäisen hallintoasian asianosaisen henkilöllisyys.
Tästä syystä poliisi ei voi toimia niin, että oikaisuvaatimuksen tutkimisessa poliisi katsoo kameran kuvaa ja tutkii sen jälkeen a) liikenneasioiden rekisterin ajokorttikuvaa, b) passirekisterin passikuvaa, c) hallintoasiain tietojärjestelmän henkilökorttikuvaa tai d) rikosasioiden tuntomerkkirekisterin tuntomerkkikuvaa.
Jotta näiden käyttöön voitaisiin ryhtyä, tulisi olla tarpeellisia ja välttämättömiä perusteita, koska henkilötietojen käsittely on aina ristiriidassa yksityiselämän suojan kanssa. Tietysti voidaan aina pohtia sitä, että onko oikeushyviä vähemmän loukkaavaa käsitellä henkilötietoja tarkkarajaisesti juuri kuvien osalta vai kutsua asianosainen poliisilaitokselle, jolloin hänen käyntinsä viranomaisessa voi yhtäältä loukata hänen yksityiselämän suojaa tai syyttömyysolettamaa, joka on huomioitava myös rangaistusluonteisten hallintoasioiden käsittelyssä.
Selvä. Jos auton omistajan tai haltijan oikaisuvaatimus menestyy ja hän vapautuu maksusta, mitä asialle – siis sille vähäiselle ylinopeustapaukselle – tapahtuu sen jälkeen?
Tämä johtaa siihen, että liikennerikkomuksen selvittäminen palaa lähtökuoppaan, jossa poliisilla voi olla jotain johtolankoja, ehkä oikaisuvaatimuksessa annettu nimi mahdollisesta kuljettajasta. Riippuen asian laadusta, poliisi joko a) laittaa uudelle kuljettajalle selvityspyynnön tai b) ryhtyy asiassa poliisitutkinnan käyttöön. Poliisitutkinta tarkoittaa sitä, että poliisi kutsuisi epäillyn kuljettajan kuulusteluun ja selvittäisi hänen henkilöllisyytensä eli käytännössä vertaisi kameran ottamaa kuvaa epäiltyyn tekijään.
Jos yhdennäköisyys on olemassa, määrätään liikennevirhemaksu tälle uudelle kuljettajalle. Jos ei, asian selvittämistä jatketaan. Ei ole myöskään mitenkään suljettua, että pimeäksi jäävät jutut jäävät sillensä ja niiden selvittäminen lopetetaan. Hallintoasian käsittely on tässä mielessä joustavampaa kuin rikosasian.
Onko virhemaksu maksettava, vaikka hakee oikaisua?
Liikennevirhemaksua ei tarvitse maksaa, jos vaatii oikaisua.
Mikä on määräaika oikaisuvaatimukselle?
Oikaisuvaatimus on tehtävä 30 päivän kuluessa liikennevirhemaksupäätöksen tiedoksiannosta sillä uhalla, että myöhässä lähetetyt vaatimukset jätetään tutkimatta. Viranomaisen on tutkittava vaatimus kiireellisesti ja annettava siihen perusteltu päätös. Käytännössä selvittäminen tulee olemaan hyvin summaarista ja päätökset lyhyitä, mutta perusteltuja.
Maksaako oikaisuvaatimuksen tekeminen?
Ei maksa. Se on täysin ilmaista, toisin kuin valittaminen hallinto-oikeuteen. Alustavasti onkin arvioitu, että oikaisuvaatimusten lukumäärät tulevat olemaan vuosittain muutamia kymmeniä tuhansia ja se tietysti näkyy poliisin toiminnassa. Ajan mittaa nämäkin asiaryhmät sitten tasaantuvat.
Onko oikaisuvaatimuksen tekemiseen kaavake poliisin nettisivuilla?
Poliisi on käytännössä varautunut kaikenlaisiin kirjallisiin oikaisuvaatimuksiin ja tarkoitan tällä sitä, että niitä voi tulla sähköisesti tai perinteisen postin välityksellä. Tavoitteena on saada niitä tulemaan poliisin sähköisen asiointialustan kautta, jotta ne saataisiin suoraan järjestelmään ilman erillistä käsityötä paperisten oikaisuvaatimusten kanssa.
Ei ole kuitenkaan mahdollista rajoittaa oikaisuvaatimuksen tekemisen tapoja, vaan asianosaiselle on mahdollistettava erilaiset tavat kirjallisen vaatimuksen tekemiseen. Se on kuitenkin selvä, että muotomääräys on tiukka. Vaatimus on tehtävä kirjallisesti. Soitot ja muut johtavat vain siihen, että asianosaista neuvotaan hyvän hallinnon mukaisesti oikeanlaisen vaatimuksen tekemiseen.
Vaikka oikaisuvaatimuksen määrämuoto on kirjallinen, jää sen sisältö - tai oikeastaan rakenne - asianosaisen itsensä varaan. Vaatimuksessa on oltava vaaditut tiedot, eli minkälaista vaatimusta vaaditaan ja millä perustella. Epäselvät ja puutteellisen vaatimukset johtavat täydennyspyyntöön, ja jos täydennyspyyntöä ei toimiteta, jättää viranomainen vaatimuksen tutkimatta.
Poliisin sähköisellä asiointialustalla on valmis pohja oikaisuvaatimusta varten. Tässä pohjassa on kentät tarvittavista tiedoista, joten asianosaisen ei tarvitse itse nähdä vaivaa toivomansa rakenteen muotoilemiseksi.
Vanhan lain aikaan rikesakkoasiat saattoivat päätyä käräjäsaliin, mutta ei enää uuden lain aikana. Jos poliisi hylkää tolppamaksun oikaisuvaatimuksen, niin mihin siitä päätöksestä voi valittaa?
Jos oikaisuvaatimuspäätös ei ole asianosaiselle mieleinen, voi siitä valittaa toimivaltaiseen hallinto-oikeuteen.
Kun asiat päättää Helsingin poliisi, niin kaikki valitukset tehdään Helsingin hallinto-oikeuteen?
Pääosin näin, mutta hallinto-oikeuden toimivaltaisuus voi määräytyä myös sillä perusteella, missä liikennevirhemaksun ja oikaisuvaatimuspäätöksen saaneen asianosaisen asuinpaikka sijaitsee. Summataan tämä nyt näin, että pääsäännön mukaan asiat tutkii Helsingin hallinto-oikeus, mutta koska kyseessä on valtakunnan joka kolkassa toimiva viranomainen, voi asioiden käsittely olla mahdollista asianosaisen kotipaikan hallinto-oikeudessa. Varmasti kesäkuun alussa tämäkin selkeytyy.
Se sitten maksaa?
Hallinto-oikeuteen valittamiseen liittyy 260 euron oikeudenkäyntimaksu. Oikeudenkäyntimaksua ei peritä, jos hallinto-oikeus muuttaa valituksenalaista päätöstä muutoksenhakijan eduksi.
Hallinto-oikeuden päätöksestä voi sitten valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jossa oikeudenkäyntimaksu on 510 euroa.
Kyllä.
Vielä yksi kysymys: Missä ajassa liikennevirhemaksu vanhenee?
Liikennevirhemaksun vanhenemisaika on kuusi kuukautta, joka lasketaan liikennerikkomuksen tai muun hallinnollisen rikkomuksen tekohetkestä.
Tämän lisäksi on säädetty hallintoasian täytäntöönpanoajasta, eli minkä ajan kuluessa hallintopäätös on laitettava täytäntöön ennen kuin se raukeaa. Liikennevirhemaksun osalta on säädetty, että liikennevirhemaksuasia pitää selvittää, ratkaista ja antaa tiedoksi tuon kuuden kuukauden kuluessa.
Tämän lisäksi on sitten säädetty vielä siitä, että täytäntöönpanoon on varattu aikaa viisi vuotta siitä hetkestä, kun täytäntöön pantava päätös on saanut lainvoiman. Tämä voi olla aika pitkä aika, jos asiaa käsitellään pitkän kaavan kautta aina korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti.
Kiitos tiedoista.
Juttua täydennetty 27.5. vanhenemista koskevalla kysymyksellä.