Moottoriurheilussa nähdään usein pieniä tai isompia sääntömuutoksia, jotka tekevät yksistä voittajia ja toisista häviäjiä. Ralliurallaan 74 MM-osakilpailua ajanut Bruno Thiry menetti kaudelle 1995 tehdyn sääntömuutoksen seurauksena uransa ainoan MM-rallivoiton.
Rallin MM-sarjaan valmistellaan parhaillaan mittavaa sääntöuudistusta, jonka yhtenä tarkoituksena on kulujen alentaminen niin, että sarjassa voitaisiin nähdä tulevaisuudessa nykyistä enemmän autotehtaiden tukemia talleja.
Nykyään MM-sarjaa kiertää vain kaksi täysin tehtaan tukemaa tallia, Toyota ja Hyundai, ja yksi tehtaan puolittain tukema talli, M-Sport, joka tekee yhteistyötä Fordin kanssa. Jo tähän mennessä on käynyt selväksi, että tallit eivät suinkaan ole yhtä mieltä siitä, mihin suuntaan sääntöjä pitäisi viedä.
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun sääntökirjaa viilataan ylimääräisten kulujen karsimiseksi, eikä sekään ole ennenkuulumatonta, että eri osapuolilla on eri näkemyksiä siitä, millä tavalla sääntöjä tulisi muuttaa.
Kulujen karsimiseen tähtääviä sääntömuutoksia tehtiin esimerkiksi kauden 1995 alla, ja tuolloin väännössä olivat vastakkain FIA ja tallit.
Huoltokielto
MM-sarja koostui kaudella 1995 vain kahdeksasta osakilpailusta. FIA oli päättänyt, että mikäli tallit haluaisivat saavuttaa valmistajien MM-pisteitä, niiden olisi sitouduttava kilpailemaan kaikissa näissä osakilpailuissa. Mikäli talli jättäisi ilmestymättä lähtöviivalle, FIA lätkäisisi 250 000 dollarin sakon per väliin jäänyt kilpailu.
Kun valmistajat suostuivat tähän, he pyysivät vastavuoroisesti FIAlta, että kattojärjestö yrittäisi karsia kustannuksia. FIA totesi parhaaksi mahdollisuudekseen sen, että säästötoimenpiteet kohdistettaisiin sen hallinnoimien kilpailutapahtumien yhteyteen.
FIA päätyi rajoittamaan kilpailun aikaisia huoltoja. Kaudella 1995 huoltotoimenpiteitä oli sallittua tehdä vain tietyillä, erikseen määritellyillä alueilla. Peräkkäisten huoltojen välissä oli lisäksi ajettava tietty määrä ek-kilometrejä.
Näin talleille riitti aiempaa pienempi määrä huoltoautoja ja mekaanikoita, kun niitä ei tarvinnut enää lähettää ympäriinsä.
Tai ainakin olisi pitänyt riittää.
Jo ennen kauden alkua tallit ilmoittivat FIAlle, ettei niiden olisi mahdollista ajattaa autojaan huollosta toiseen, sillä huoltojen välinen minimietäisyys oli asetettu niin pitkäksi, ettei bensa riittäisi. Koska niin monen rallin reitti oli jo suunniteltu, FIA ja tallit päätyivät lisäämään reiteille erillisiä tankkauspisteitä. FIA ehdotti talleille, että näistä välitankkauksista vastaisi sarjan virallinen polttoainetoimittaja, jotta tallien ei tarvitsisi käyttää omaa henkilökuntaansa. Tallit tyrmäsivät ehdotuksen ja halusivat omat mekaanikkonsa tankkauspisteille.
Loppujen lopuksi kulut eivät siis pienentyneet oikeastaan millään tavalla. Huoltoautoja ja mekaanikoita lähetettiin edelleen ympäriinsä, nyt tankkauspisteille, mutta sääntöjen mukaan ne eivät vain saaneet tehdä mitään – ainoastaan tankata.
Mahdoton tehtävä
FIAn ja tallien yhdessä rakentaman huoltojärjestelmän mielekkyys joutui koetukselle jo kauden neljännen osakilpailun, Korsikan rallin jälkeen.
Ford oli Korsikalla pitkään kiinni jopa kaksoisvoitossa, mutta se joutui lopulta tyytymään pelkkään kakkossijaan, kun Toyotalla ajanut edellisvuoden maailmanmestari Didier Auriol kuittasi voiton kotikisassaan.
Auriolin suorituksen arvoa nostaa se, että hän kilpaili Korsikalla ensimmäisen kerran kartanlukija Denis Giraudet’n kanssa. Vakiokartturi Bernard Occelli joutui lähtemään Korsikalta henkilökohtaisten syiden takia aivan rallin alla.
– Ei tämä tietenkään helppoa ole. Denis on huippuammattilainen, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun hän ajaa kanssani eikä hän ole harjoitellut erikoiskokeita. Katsotaan, mitä tapahtuu. Yritämme ainakin, Auriol pohjusti ennen kilpailun alkua.
Rallissa hyvällä kuljettajalla on taidon lisäksi tuuria, ja sitä Auriolilla todella oli.
Korsikan ylivoimainen ykköstähti oli Fordin belgialaiskuljettaja Bruno Thiry. Hän ajoi avaus-ek:lle pohja-ajan tallikaverinsa Francois Delecourin kanssa ja nakutti sen jälkeenkin vielä 11 pohja-aikaa. Thiry johti ensimmäisen kerran elämässään MM-rallia.
Parhaimmillaan hänen johtomarginaalinsa oli 53 sekuntia, ja kolmanneksi viimeisen ek:n jälkeen se oli vielä 40 sekuntia. Uran avausvoiton tiellä oli enää 55 ek-kilometriä.
Mutta kun Thiry sitten ajoi tankkauspisteelle ennen toiseksi viimeistä ek:ta, hän tunsi vasemmassa etupyörässä tärinää. Pyörännapa oli hajoamaisillaan, ja Thiry tiesi, ettei hän pääsisi maaliin ellei saisi napaa korjattua.
Thiry ryhtyi töihin tankkauspisteellä. Mikä hänen kannaltaan turhauttavinta, auton ympärillä kuhisi suuri joukko Fordin mekaanikkoja, mutta he eivät saaneet koskea autoon tai tarjota varaosia. Thiry ja kartanlukija Stéphane Prévot joutuivat tulemaan toimeen sillä, mitä heillä oli mukana autossaan.
He yrittivät ja yrittivät, ja mekaanikot antoivat sivusta ohjeita. Mutta lopulta Thiry ja Prévot joutuivat luovuttamaan Fordin ykkösinsinöörin kehotuksesta. Kilpailun jatkaminen olisi ollut todella vaarallista, sillä etupyörä olisi todennäköisesti irronnut.
– Mekaanikot olisivat voineet vaihtaa sen osan, ja se olisi kestänyt heiltä korkeintaan 10 minuuttia. Nyt se ei ollut mahdollista. Olemme ulkona, Thiry sanoi kilpailun jälkeen.
Fordin taivas synkkeni entisestään, kun Delecour oli osunut sillankaiteeseen ja rikkonut autonsa jousituksen. Hänkään ei saanut mekaanikoilta korjausapua vaan joutui ajamaan rallin loppuun vaurioituneella autolla. Delecour pääsi kuitenkin maaliin, sijoittui toiseksi ja hävisi Auriolille 15 sekuntia.
– Oli tietysti sääli, ettemme voittaneet paperilla. Ykköspalkinto ei ole kotonani, mutta omassa päässäni voitin. Olimme keskeytykseemme saakka parempia kuin kaikki tähtikuljettajat ja asfalttispesialistit, Thiry sanoi belgialaiselle Grenz-Echo-lehdelle viisi vuotta sitten.
– Siitä on yli 20 vuotta, eikä mene viikkoakaan, ettei joku kysyisi minulta siitä kilpailusta, Prévot sanoi kolme vuotta sitten belgialaiselle BRF:lle.
Thiry oppi varsin nopeasti asettamaan MM-rallivoiton menettämisen mittasuhteisiin. Hän ajoi myöhemmin samana vuonna nolla-autoa Jyväskylässä, joka ei tuolloin kuulunut MM-sarjan ohjelmaan. Hassin erikoiskokeella 20-vuotias nainen jäi hänen alleen ja kuoli onnettomuuden seurauksena.
Keskustelu kuumeni
Sekä Thiryn että Delecourin tapaukset herättivät Korsikan rallin jälkeen runsaasti keskustelua. Tallien mukaan uudet säännöt tekivät rallista entistä vaarallisempaa: ne houkuttelivat kuljettajia starttaamaan reitille silläkin uhalla, ettei auto ole välttämättä täysin kunnossa. FIA vastasi toteamalla, että sääntöihin tehdyt muutokset johtuivat alun perin siitä, että tallit itse halusivat hillitä kuluja.
Julkinenkin keskustelu kävi niin kuumana, että FIA joutui rauhoittelemaan sitä erillisellä tiedotteella.
Kyseisestä tiedotteesta ilmenee, että tallit suostuivat asentamaan autoihinsa suuremmat bensatankit, jotta niiden olisi mahdollista ajattaa kuljettajansa huollosta huoltoon. FIA puolestaan lyhensi kahden huollon välistä minimietäisyyttä – mutta vasta kaudelle 1996.
Kisajärjestäjille taas suositeltiin, että reitit suunniteltaisiin tulevaisuudessa niin, että autokunnat palaisivat mahdollisimman usein samaan huoltopisteeseen.
FIA myönsi, etteivät Korsikan-tapahtumat olleet hyvää mainosta lajille, mutta kattojärjestö kieltäytyi ottamasta vastuuta.
– Mekaanikot eivät olleet siellä huoltaakseen Thiryn autoa. Kyseessä oli sellainen osa reittiä, missä ei ollut sallittua suorittaa huoltotoimenpiteitä. Mekaanikot olivat siellä vain tankatakseen auton. Jos kyseessä ei olisi ollut tankkauspiste, siellä ei olisi ollut ketään, ja Thiry olisi keskeyttänyt joka tapauksessa. Silloin kaikki olisivat vain harmitelleet, miten epäonnekas hän oli.