Monia nuorisorikollisia yhdistää yksi voimakas kokemus elämässä.
Dokumentaristi Sami Kieksi tunnetaan erityisesti syrjään jääneiden nuorten äänitorvena. Oman taustansa takia hän tietää, miltä ulkopuolisuus tuntuu.
– Mun aikaisimpia muistoja on, kun isä yritti hukuttaa mun äitiä vessanpönttöön, kommandopipoon verhoutunut nuori toteaa Kieksille tämän uudessa KIEKSI-dokumenttisarjassa.
Kuusiosaisessa sarjassa Kieksi astuu itse kameran eteen juttelemaan nuorten kanssa ajankohtaisista ilmiöistä.
Esimerkiksi kommandopipoinen nuori puhuu hetkistä, jotka ovat määrittäneet suunnan hänen elämälleen: rötöstelyt ja rikokset olivat alkaneet jo ensimmäiseltä luokalta, eikä rikollinen kierre loppunut.
Samalla kun nuorisorikollisuus on viime vuosina lisääntynyt, rikokset ovat myös raaistuneet.
Dokumenttisarjaa varten nuorisorikollisia jututtanut Kieksi on huomannut monen nuoren kohdalla yhden heitä yhdistävän tekijän.
– Kyllä se on se ulkopuolisuuden kokeminen. Ei tietenkään saa yleistää, mutta sanoisin, että yli 70 prosentilla näistä ihmisistä on myös ylisukupolvisuutta, eli rikkinäistä lapsuutta, Kieksi toteaa MTV:n Viiden jälkeen -ohjelmassa.
– Jos näet kotona väkivaltaa, kuten sarjassakin yksi henkilö kertoi nähneensä, kun isä yrittää hukuttaa äitiä vessanpönttöön, kyllä se vaikuttaa mielenterveyteen ja siihen, miten käsittelet tunteita.
Lue myös: Poliisipomon kolme keinoa vähentää riskiä joutua väkivallan uhriksi
Taustalla rikkinäinen lapsuus
Kieksi on tottunut puhumaan omasta taustastaan. Hänen äidillään oli alkoholi- ja mielenterveysongelmia, jotka johtivat myös Kieksin kohdalla ulkopuolisuuden tunteeseen.
Lapsena hän ei kuitenkaan uskaltanut puhua kotona tapahtuneista asioista, sillä hän pelkäsi lastensuojelun puuttuvan tilanteeseen.
– Niin kauan kuin itse muistan on lastensuojelulla aina peloteltu. Minunkin lapsuudessani äiti sanoi monta kertaa, että jos Sami sanot kenellekään näistä asioista mitä kotona tapahtuu, sossu tulee ja vie sinut. Olisi varmaan vienytkin, jos olisin puhunut, mutta en halunnut puhua tämän takia. Halusin suojella omaa äitiäni, Kieksi sanoo.
Lue myös: Koulupoliisitoimintaan kaksi miljoonaa – näin rahat käytetään
Omat kokemukset auttavat ymmärtämään
Omakohtainen kokemus on auttanut Kieksiä ymmärtämään vaikeissa tilanteissa olevia nuoria. Se on antanut myös perspektiiviä omaan lapsuuteen.
– Tämä on ollut myös minulle tietynlaista terapiaa varmaan. Kun kysyy sellaisia kysymyksiä, joihin on itsekin etsinyt joskus vastauksia, kyllä sieltä tulee aika viisaita puheenvuoroja ihmisiltä, Kieksi toteaa.
– Välillä havahdun siihen, että en ole edes ajatellut tuota tällä tavalla. Opin itsekin uutta itsestäni ja maailmasta. Siinä se keskustelun hienous onkin – mitä enemmän kuuntelet ihmisiä, sitä enemmän voit oppia.