Saksan mahtinainen ajaa alkavassa EU:n huippukokouksessa jääräpäisesti yhteiseurooppalaista ratkaisua pakolaiskriisiin. Vastustajien voitto voi käynnistää Euroopan unionin hitaan murenemisen, kirjoittaa MTV Uutisten Saksan-kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen.
2:10
Liittokansleri Angela Merkel teki oikein avatessaan viime syksynä ovet Syyrian sotapakolaisille. Uutiset Unkarissa ja muualla värjöttelevistä turvapaikanhakijoista olivat karuja. Saksan johtaja kuunteli sydämen ääntä ja teki eurooppalaisia arvoja kunnioittavan ratkaisun.
Silloin Merkeliä kiiteltiin. Nyt sättijöitä riittää sekä Saksassa että muualla. Kukaan jurnuttajista ei kuitenkaan osaa yksilöidä, miten kriisi olisi kehittynyt, jos Merkel olisi toiminut toisin.
Olisiko pakolaisia tullut Eurooppaan tuntuvasti vähemmän? Ja ketä olisi syytetty sydämettömäksi, jos tilanne Unkarissa olisi kärjistynyt väkivaltaiseksi kaaokseksi?
Tällaista päämäärätöntä länkätystä kuultiin myös silloin, kun euroalueen velkakriisiä ratkaistiin Saksa-vetoisesti. Vasemmalle kallellaan olevien wanna-be-viisaiden kitkerää kritiikkiä tulvi Berliinin kanslerinviraston ovista ja ikkunoista.
Oltaisiinko nyt ojassa, allikossa vai jossain vielä syvemmällä, jos kriisimaille olisi syydetty rahaa ilman tiukkoja ehtoja? Kaikkein kiivaimmin kyllä sanovat kaikki ne, jotka eivät koskaan joudu kantamaan vastuuta vaikeista päätöksistä.
Merkel teki oikein, mutta arvioi väärin sekä seuraukset että oman vaikutusvaltansa, kun pakolaisongelmaa ryhdyttiin ratkaisemaan pahasti jälkijunassa. Näiden virhelaskelmien vuoksi liittokansleri on nyt yksinäisempi kuin koskaan. Sekä kotona Saksassa että myös muualla Euroopassa.
Vain harva rohkenee kiistää sitä Merkelin peruslinjaa, jonka mukaan pakolaistilanne saadaan kestävästi hallintaan vain kiristämällä EU:n ulkorajojen valvontaa. Tässä avainasemassa on Turkki.
Berliini painostaa Turkkia sulkemaan Kreikan vastaisen merirajansa pakolaisveneiltä ja lupaa Ankaran hallitukselle riihikuivaa EU-rahaa operaation toteuttamiseen. Lisäksi EU-maihin pitäisi jakaa Turkista tasapuolisesti satoja tuhansia turvapaikanhakijoita.
Juuri tähän ”sulle mulle” –leikkiin eurooppalainen solidaarisuus tyssää. Ilmeisen lopullisesti.
Jopa Saksan luottoliittolainen Ranska kieltäytyy kunniasta. Itä-Euroopan maat ja Itävalta varautuvat jo siihen, että Merkel epäonnistuu. Kreikan rajaa Makedoniaan ja Bulgariaan suljetaan hyvää vauhtia, jotta pakolaisvirta Turkin, Kreikan ja Balkanin kautta muualle Eurooppaan pysähtyisi.
Unkarin Viktor Orbania ja hänen hengenheimolaisiaan ei kiinnosta se, että Kreikalle Balkanin reitin sulkeutuminen olisi katastrofi. Budapest, Praha, Varsova ja Bratislava tekevät tomerasti pesäeroa sekä Brysseliin että Berliiniin. Nimenomaan Saksan, mutta myös EU:n hegemonialle halutaan panna painava piste.
Näyttää siltä, ettei Merkel luovuta ainakaan vielä näissä tänään alkavissa ykkösketjun EU-neuvonpidoissa. Toisaalta moni asia viittaa siihen, että muu Eurooppa on valmis luopumaan Merkelistä. Siitä ei hyvää seuraa.
Jos Saksan mahtinaisen ratkaisuyritykset torjutaan Brysselissä, hänen pitää Berliinissä joko aloittaa pakolaismäärien leikkaaminen kansallisilla ratkaisuilla tai heittää pyyhe kehään.
Molemmat vaihtoehdot käynnistäisivät vääjäämättä EU:n ja samalla myös euroalueen hitaan murenemisen. Euroopasta ei löydy yhtään Merkelin kaltaista johtajaa, joka pystyy torjumaan nykyisiä keskipakovoimia, esimerkiksi pitämään Britannian EU:n jäsenenä tai vaalimaan euroalueen vakautta.
Suomi olisi tämän murenemisprosessin kärsijä. Soinilainen tai väyrysläinen vänkääminen ei tätä muuksi muuta.
Ajatusleikki vanhanmallisesta kansallisvaltioiden Euroopasta ja paluusta kansallisiin valuuttoihin voi nykyisten myrskyjen keskellä tuntua veikeältä. Arkitodellisuus olisi kuitenkin huomattavasti karumpaa. Sekä taloudellisesti että poliittisesti. Ja nimenomaan turvallisuuspoliittisesti.
Suomalaisten on hyvä pitää mielessä, missä osoitteessa korkataan parasta kuohuvaa, jos pakolaiskriisi kaataa Merkelin ja hajottaa EU:n: Moskovan Kremlissä.