Viikonloppuna kuulimme uutisissa, kuinka Venäjän presidentti Vladimir Putin kiitteli Yhdysvaltain-virkaveljeään Donald Trumpia tiedustelutiedoista, joiden avulla estettiin viikonloppuna terrori-iskut aivan lähistöllämme Pietarissa.
Tämä on ajankohtainen esimerkki siitä, miten tieto on valtaa ja vaihdannan väline. Suomikin tarvitsee tähän vaihdantaan säälliset ja ajanmukaiset valtuudet signaalitiedusteluineen. Länsinaapurillamme Ruotsilla tällaiset valtuudet jo on.
Suomi ei voi jäädä vain muiden avun ja hyväntahtoisuuden varaan. Laajennetut tiedusteluvaltuudet edellyttävät tietenkin myös valvontaa, jotta sivistys- ja oikeusvaltion periaatteet toteutuvat. Ymmärtääkseni näitä elementtejä on nyt vahvistettu ja vahvistetaan tulevassa lakiesityksessä, ja niin on hyvä.
Helsingin Sanomat teki jutun Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta ja julkaisi näyttävästi tietoja Tikkakosken salaisesta keskuksesta ja sen toiminnasta. Lehti näytti, että sillä on hallussaan erittäin salaista tiedustelutietoa. Kokenut rikostoimittajamme Jarkko Sipilä käytti HS:n jutusta omissa uutisissamme ilmaisua "punaleimaporno".
2:47
Kaikki ei jutun julkaisussa mennyt niin sanotusti putkeen. HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi joutui toteamaan, että toimituksen on syytä katsoa peiliin.
Tiedustelutiedossa luottamus on tärkeintä. Tätä luottamusta ja tiedustelumme uskottavuutta tuo vuoto haavoitti. Valtiovalta ja puolustusvoimat joutuvat nyt pohtimaan, millä muulla taholla kuin Helsingin Sanomilla on korkeimman salausasteen sotilastietoa.
Haavoittavatko vuoto ja sen seuraukset myös journalismia ja sananvapautta? Sitä emme vielä tiedä.
Myös journalismissa luottamus on tärkeintä. Media voi ja sen pitää kertoa merkittävistä yhteiskunnallisista asioista ja valmistelussa olevista salaisistakin asioista ja asiakirjoista. Näin kuuluu vallan vahtikoiran tehdä, toki lakia noudattaen.
On kysytty, pitääkö median olla isänmaallinen. Vain reilu viikko sitten juhlimme kaikki yhdessä Suomi100-juhlapäivää, media täysillä yhdessä kansalaisten kanssa.
Media saa legitimiteettinsä siitä, että se toimii suomalaisten ja täällä asuvien parhaaksi, kukin tavallaan Julkisen sanan neuvoston pelisääntöjä ja lakia noudattaen. Se ei voi toimia kansalaisia vastaan tai yleisölleen vaaraa tai vahinkoa aiheuttaen. Kävikö tässä nyt niin? Sitä selvitetään aikanaan mahdollisesti oikeusasteissa, joissa eri perusarvoja punnitaan toisiaan vasten: sananvapautta, demokratiaa, lähdesuojaa, salassapitoa ja kansalaisten turvallisuutta.
Sanotaan, että ihmisillä on oikeus tietää. Ja sitähän sananvapaus on. Toisaalta kaikkien ei tarvitse ”kantaa koko rykmentin murheita”. Tavallisen kansalaisen ei tarvitse tietää yksityiskohtia Suomen harjoittamasta sotilastiedustelusta, jos meillä yhteiskunnassa on luotto ja varmuus, että kaikki instituutiot toimivat puhtain asein puhtaan asian puolesta ja valvonta toimii. Ja myös media hoitaa tonttinsa.
Nyt on käynyt ilmi, että poliisit tekivät viime yönä kotietsinnän HS:n toimittajan kotona sen jälkeen, kun hän oli yrittänyt vasaralla tuhota tietokoneen kovalevyä lähdesuojan varmistamiseksi. Oli tullut savua, kutsuttu palokuntaa ja poliisipartio, joka kutsui lisää poliiseja, kun selvisi, kenestä on kyse.
Poikkeuksellinen ja outokin tapahtumasarja. Ja kotietsintä – se on erittäin poikkeuksellinen ja ikävältä kalskahtava toimi. Tässä tapauksessa on pelottavia elementtejä, emmekä ehkä tiedä, miten pelottavia lopulta.
Suomessa on osuva sanonta: jäitä hattuun. Se on harvoin huono ohje, ei myöskään nyt. Toivon siis kaikille tietovuodon selvittelyn osapuolille malttia.
Kirjoittaja on MTV:n uutisten vastaava päätoimittaja
8:07
10:02
7:59
2:11
