MTV Uutisten kokoama raati katsoi väistyvän presidentin viimeisen uudenvuodenpuheen. Nämä poiminnat he tekivät Sauli Niinistön puheesta.
Ilkka Ahtiainen: Viesti Venäjän johdolle
Minusta kuulosti siltä, että puheen keskivaiheen Venäjää koskeva osuus oli suunnattu melko suoraan Venäjän ulkopoliittiselle johdolle. Hän perusteli vielä kertaalleen, miksi Suomi liittyi Natoon. Syynä oli Venäjän julkisesti esittämä vaatimus, ettei Nato saa laajentua.
Niinistön mukaan pelkkä vaatimus muutti Suomen asemaa, koska se tarkoitti, että Suomi oli jäämässä turvallisuutensa suhteen harmaalle vyöhykkeelle.
Lisäksi Niinistö vakuutti, että Suomi pysyy samana Suomena, "ei ole kasvanut itseään suuremmaksi", ja että Suomen lisääntynyt turvallisuus ei ole keneltäkään pois.
Edellä mainitut asiat yhdessä antoivat vaikutelman, että Niinistö toivoo puhetta kuunneltavan myös Venäjällä.
Oli mielenkiintoista, että hän ei sanallakaan viitannut loppuvuoden ehkä kuohuttavimpaan uutisaiheeseen, Venäjän hybridioperaatioon itärajalla.
Puheen loppupuolella Niinistö otti kiinni talousasioihin – niin kuin on tehnyt koko presidenttikautensa. Nyt, viimeisessä uudenvuodenpuheessaan, hän teki suorastaan avauksen: sama kansallinen konsensus, joka pätee ulkopolitiikassa, pitäisi ulottaa myös talouspolitiikkaan.
Niinistö toivoi, että syntyisi parlamentaariselta pohjalta seurantaryhmä, joka pyrkisi luomaan yli vaalikausien kestävää näkemystä kansantalouden kohentamiseksi.
Tätä avausta hän ei varmaankaan olisi tehnyt, ellei hän olisi syvästi huolissaan Suomen velkaantumisesta ja epäedullisesta demografisesta kehityksestä, ja niiden vaikutuksesta kansalaisten arkeen.
Puhe oli Niinistön viimeinen tasavallan presidenttinä, mutta tunteilua ei juuri ollut havaittavissa, ellei sellaiseksi lasketa kiitollisuudentunnetta, jota Niinistö sanoi tuntevansa siitä, että on saanut tuoda esiin näkemyksiään, "enemmän tai vähemmän oikeaan osuneita". Loppukaneetti oli kovin niinistömäinen, ehkä siinä oli vähän kaikuja myös Mauno Koivistolta: "Kyllä tämä tästä selkiintyy."
Ilkka Ahtiainen
päätoimittaja, MTV Uutiset
Adina Nivukoski: "Kestävä ratkaisu ei koskaan verso väkivalloin"
Niinistön puhe alkoi maininnalla ilmastonmuutoksesta. Se oli merkittävä valinta ja nosti aiheen selvästi vakavuusasteeltaan korkeimpien joukkoon. Vaikka turvallisuuspolitiikka odotetusti oli keskiössä, päästiin puheessa myös nuorten tulevaisuuteen ja koulutukseen.
Koulutus ja nuoret teemana olivat presidentiltä tulevaisuuteen katsova valinta, jossa näkyi varmasti uusimmat PISA-tulokset. Siinä tiedostettiin nuorten muuttuva maailma, ja ratkaisuksi tarjottiin keskittymistä perusasioihin, muun muassa liikuntaan ja laskemiseen. Puheessa kuului vahva opettajien arvostus, mikä oli selkeä viesti koulutuskeskusteluun – opettajat eivät ole vastuussa oppimistulosten heikentymisestä.
Gazan tilanteesta puhuttaessa näkyi painotus niin Hamasin terroritekoihin, mutta myös vastapainona painotettiin Israelin erittäin kovaa vastausta niihin – ja suurimpana siviilien kärsimykseen. Painotuksesta voi rivien välistä voi lukea viittauksen kansainvälisen oikeuden ja sodan sääntöjen noudattamiselle.
"Kestävä ratkaisu ei koskaan verso väkivalloin" oli selkeä viesti siitä, että näin ei saavuteta kestävää rauhaa, vaan tarvitaan tulitauko ja kahden valtion malli.
Niinistö painotti myös vahvaa Eurooppaa ja Natoa samalla kun häivytti Yhdysvaltojen vaalien merkitystä.
Lopussa Niinistö painotti yhtenäisyyttä ja toisten kunnioitusta, minkä voi nähdä viittauksena Suomessakin kovettuneeseen keskustelu- ja poliittiseen ilmapiiriin. Sen lisäksi hän painotti ihmisyyden kunnioitusta – tämä voi olla viittaus kesän rasismikeskusteluihin.
Lopussa Niinistö kommentoi rennommin, suoraan itseltään. Hän kiitti vuosista ja esiintyi henkilökohtaisemmin. Aikakauden loppu tuli näkyviin kauniisti, ja hän valoi toivoa parempaan tulevaisuuteen.
"Synkät pilvet väistyvät aina tieltä."
Adina Nivukoski
YK-nuorten puheenjohtaja, kolumnisti ja OECD-nuorisoneuvonantaja
Henri Vanhanen: Isossa kuvassa tärkeimmät kehityslinjat ilmastonmuutos ja Yhdysvallat-Kiina -suhteen tila
Kun vertaa Niinistön presidenttikauden ensimmäistä uudenvuodenpuhetta 2013 hänen viimeiseensä nyt 2024, muutos on valtava. Toisin kuin nyt, tuolloin ei juurikaan puhuttu suurvaltasuhteiden jännitteistä, Kiinasta, Venäjän uhasta, ilmastonmuutoksesta tai rauhan puolustamisen tärkeydestä. Tämä kertoo osaltaan siitä, miten paljon maailmassa on tapahtunut Niinistön kaudella.
Niinistö jää historiaan murroskauden presidenttinä, jonka aikana Suomi liittyi Natoon kaikkia odotuksia vasten. Olennaista on myös, miten vuonna 2014 alkanut Ukrainan sota on käytännössä ollut kenties merkittävin tapahtuma hänen kautensa alusta loppuun – vuoden 2024 puhe onkin eräänlainen ympyrän sulkeutuminen, kun seuraava presidentti aloittaa uudessa tilanteessa.
Puhe oli Niinistölle sikäli luonteenomainen, että siinä korostuivat aikamme suuret kysymykset ja huolet. Tilannekuva ei ole lohduton, mutta väistämättä synkkä kasaantuvien haasteiden seurauksena.
Merkittäviä nostoja olivat mielestäni ainakin seuraavat asiat:
1. Isossa kuvassa tärkeimmät kehityslinjat ilmastonmuutos ja Yhdysvallat-Kiina -suhteen tila. Näiden vaikutukset koskettavat väistämättä kaikkia kansoja ja valtioita maailmanpolitiikassa. Ratkaisuja haetaan ja riskejä pyritään vähentämään, mutta kummankaan teeman osalta emme ole vielä kestävällä tiellä.
2. Eurooppalaisten vastuunkannon tarpeellisuus, joka pätee niin Ukrainan tukemiseen, asetuotantoon kuin oman puolustuskyvyn kehittämiseen Naton kautta ja kansallisesti. Nyt mitataan sitä, onko Euroopasta geopoliittiseksi toimijaksi, joka kykenee myös itsenäisesti kantamaan vastuuta oman mantereensa turvasta. Tätä tarvitaan sekä Venäjän uhan että Yhdysvallat-suhteen hallintaan. Edessä ovat kriittiset kuukaudet ja vuodet, joiden aikana eurooppalaisten voimavaroja tullaan kokeilemaan kasaantuvien haasteiden keskellä.
3. Venäjä. Kuten Niinistö totesi, sota on osoittanut, miten Venäjä-arviomme ovat usein oikeansuuntaisia mutteivat täydellisiä. Venäjän uhka ei ole katoamassa lähitulevaisuudessa ja se edellyttää enemminkin analyyttistä kuin tunteellista otetta. Niinistö muistutti siitä, ettei Nato-jäsenyys tee Suomesta itseään isompaa ja tämä pätee myös itänaapuriin kaikesta huolimatta. Suomella on vielä edessään oppimiskäyrä, kun se pyrkii tasapainoilemaan sotilaallisen pelotteen ja jokseenkin ennakoitavan rajanaapuruuden kanssa suhteessa Venäjään. Niinistö totesi lakonisesti, miten Venäjällä itsetunto on jälleen nousussa vuoden 2022 sotavaikeuksien jälkeen, mikä ei ole hyvä merkki.
4. Suomen turvallisuuspoliittinen asema on kokenut historiallisen muutoksen. Niinistön aikaisempi aktiivisempi vakauspolitiikka on jäänyt taakse, ja Suomen turvallisuus rakentuu nyt usean eri ankkurin varaan: maanpuolustus, Nato-jäsenyys, Iso-Britannian johtama JEF-yhteistyö ja DCA-sopimus Yhdysvaltojen kanssa. Käytännössä Suomi rakentaa nyt useaan lukkoon perustuvaa raamia, kuten Niinistö totesi: jos jokin näistä ei toimisi, toinen kompensoi. Olennaista on sekin huomio, ettei Nato-jäsenyys ollut päätepysäkki, jonka varaan voisi jättää kaiken. Yhtä tärkeää oli Niinistön maininta Pohjoismaisesta yhteistyöstä, jolle on Nato-jäsenyyden myötä avautunut uudenlaisia mahdollisuuksia ja joka maantieteellisen läheisyytensä takia on meille kaikkein tärkein turvallisuuden viiteryhmä. Kenties nyt voisi rohkeammin jo puhua yhteispohjoismaalaisesta turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, jolle on kaikki edellytykset sekä ajan luoma tarve.
5. Rauhan tärkeys. Niinistö nosti esille, miten rauhasta on voitava puhua ilman, että se nähdään heikkoutena. Huomio on hyvin humaani, sillä se muistuttaa, miten kriisien keskellä unohdamme helposti rauhan merkityksen. Sota ei ole koskaan itseisarvo, eikä sitä tulisi karnevalisoida, vaikka muut näin tekisivätkin. Kovin usein rauhan mainitseminen tulkitaan nopeasti myönnytyksenä tai halukkuutena tehdä epäedullisia päätöksiä. Tätä ajatusta voidaan peilata muun muassa viittauksena Ukrainan sotaan ja Venäjään. Sota sielläkään ei kuitenkaan ole ikuinen ja väistämättä jossain vaiheessa avautuvat edellytykset rauhan rakentamiselle. Vaikka rauhaa on joskus puolustettava asein ja sen edellytyksiä luodaan nyt rintamalinjoilla, osa tätä pohdintaa on sekin, miltä me sen haluaisimme näyttävän jatkossa. Tästä polusta ei ole puhuttu kovinkaan paljon, vaikka Euroopan turvallisuuden kannalta Ukrainan sodan lopputuloksella on kohtalokas merkitys.
6. Kaikki ei ole turvallisuuspolitiikkaa. Niinistö nosti esille, miten ulkoinen turvallisuus on noussut poliittisen keskustelun ytimeen ja kenties hieman kriittisesti totesi, miten loputtoman uhkaspekuloinnin keskellä tavallisen ihmisten asiat unohtuvat. Sodan uhka pohdituttaa nyt monia, mutta siihen yksilöllä on melko vähän resursseja lopulta vaikuttaa. Ehkäpä itseään – tai muita – ei ole välttämätöntä siten kuormittaa loputtomalla uhkaähkyllä. Suomessa maanpuolustuksen ja sisäisen turvallisuuden vastuu on viranomaisilla ja voimme hyvin luottaa siihen, että tätä työtä tehdään vastuullisesti päivittäin. Yhteiskunnan hyvinvointia ei mitata vain turvallisuuspolitiikassa, esimerkkinä kansantalous. Niinistöllä on itsellään pitkä taloustausta ja hän tekikin puheessaan aloitteen talouspoliittisesta selonteosta, jossa käsiteltäisiin juuri ihmisten arkeen vaikuttavia asioita ja maailmantaloutta ohjaavia kehityslinjoja.
Henri Vanhanen
tutkija, Ulkopoliittinen instituutti
