Ikijokeri Waltteri Immonen lähti Sveitsin reissulle Zugin päävalmentajan Doug Sheddenin pyynnöstä. Yhteinen sävel löytyi Suomessa valmentaessa ja Sveitsiin lähtöä ei kauaa mietitty Immosen perheessä.
- Alkuun oli selvää, että koko perhe lähtee. Aluksi vaimoa mietitytti, että miten osaa vain olla, kun on tottunut tekemään töitä ja nyt voikin rauhassa hoitaa kodin asioita. Kaikki on kuitenkin mennyt valtavan hienosti. Pojat ( 12 ja 8 )ovat sopeutuneet mainiosti ja kielen kanssa ei ole ollut ongelmia. Elämän tärkein asia on perhe ja sitten kun saa vielä tehdä rakastamansa lajin parissa työtä, niin ei voi sanoa muuta kuin, että elän todellakin unelmaani tällä hetkellä, Immonen hehkuttaa.
Waltteri Immosesta suorastaan säteilee tyytyväisyys. Toisen maan kiekkokulttuuriin tutustumisen lisäksi valmentaja imee uusia asioita työhönsä ja pääsee seuraamaan huippuorganisoidun seuran toimintaa aitiopaikalta. Joka peli sytyttää myös kokeneen kiekkomiehen.
- Katsomokulttuuri on täällä aivan mieletön. Fiilis on katossa, kun fanit laulavat ja yhteisillä kannustushuudoillaan kannustavat pelaajia ja joukkuetta omissa päädyissään. Meidän pelejämme lähtee seuraamaan vieraspaikkakunnille 100-200 fania joka kerta. Hallit ovat vanhoja ja melko huonokuntoisia, mutta tunnelmaa se ei häiritse. Tämä vuosi pelataan Zugissa vielä vanhassa hallissa, mutta uusi halli valmistuu seuraavaksi kaudeksi. Fanikulttuuri on siitä erikoinen, että faneja voi olla ympäri maata. Esimerkiksi Davosin joukkuetta fanitetaan joka puolella Sveitsiä, tietää vielä ensi vuonnakin Zugissa jatkava Immonen.
Nuorille monipuolisuutta
Pitkän linjan suomalaisena kiekkomiehenä Immonen etsii pelaajilta poltetta ja halua. Maailma on muuttunut hänen nuoruudestaan, jolloin treeneihin piti yleensä mennä omin voimin.
- Virikkeet ovat vieneet nuorilta perusliikkumisen. Joka paikkaan kuskataan ja pihapeleistä on siirrytty tietokonepeleihin. Liikunnan taso on romahtanut ja asioista halutaan päästä liian helpolla. Toisaalta nuorilta ei saisi kieltää muiden lajien harrastamista, sillä monipuolinen harrastaminen luo vahvan pohjan aikuisiän pelaamiselle. Vaarana on, että tehdään ”jääkiekkobroilereita”, miettii Immonen.
Monipuolisuus ja lajitaitojen omaksuminen vaatii valmennukselta paljon, mutta myös nuorelta urheilijalta vaaditaan tekemisen tason nostamista, mikäli haluaa ammattilaissarjoihin.
- Toistojen määrää on lisättävä. Suomessa tuotetaan pelaajia tiettyyn muottiin ja se takaa tietyn tason, mikä on tietysti hyvä asia, mutta vain toistojen kautta päästään huippumaiden tasolle. Jääkiekkoliitolle suuri kiitos, että saadaan keskitason pelaajia, jolloin perusta on turvattu. Joka kerta pitää A-maajoukkueen kuitenkin mielestäni lähteä kisoihin mitalitavoittein.
Tunteella mukana
Davosin perinteikkäässä Spengler-cupissa sekä pelaajana että valmentajana touhunnut Immonen pitää kokemusta vahvana ja ikimuistoisena.
- Tämäkin Sveitsin pesti on ollut erittäin avartava kokemus. Pelejä pitää kuitenkin alkaa voittaa, jos meinaa olla mukana pleijareissa. Tietysti pelit jatkuvat, vaikka ei yltäisi playoffseihin, mutta kaikkemme teemme, että joukkue menestyy ja pääsisi pelaamaan mitaleista.
Vaikka Immosen perheessä eletään kaikin puolin hyvin, mielessä ovat myös Suomen asiat. Taloustilanne mietityttää ja vaikutukset näkyvät myös jääkiekossa pelaajavirtojen suuntautuessa ulkomaille. On kuitenkin myös asioita, joita ei saa edes rahalla. Suomen vanhojen jäähallien makkaran tuoksu kertoo Waltteri Immoselle matkalla pukukopista vaihtoaitioon, että peli on alkamassa ja fiilis on korkealla.
(MTV3 – Jyrki Lehto, Davos)