(Valmistumisvuosi 1984-1987, BBC/Panvision/DVD Data-Mate) Kuvasuhde 4:3, ääniraita DD 2.0 Kesto n 10 tuntia.)
Agatha Christien vanhapiikasalapoliisi Jane Marplea on vuosikymmenien aikana näytellyt moni veteraaninäyttelijä. Tunnetuin neiti Marple on epäilemättä vuonna 1998 kuollut Joan Hickson. Hänen Marplehahmonsa näyttää vanhalta höppänältä sukkaa kutovalta tätöseltä, joka toistelee peribrittiläisiä fraaseja tyyliin ”oh dear”, ”indeed” ja ”I should be most grateful”. Tämän näennäisen seniilin ulkokuoren rikkoo veitsenterävä katse, joka paljastaa että neidin aivot toimivat huipputietokoneen tarkkuudella. Marplesta tuli pitkän uran tehneen Hicksonin suosituin roolihahmo, jota hän uransa loppuvuosina ehti näyttelemään 12 kertaa.
BBC:n Murhamysteerejä –sarjan ensimmäisessä Marple-paketissa on neljä murhamysteeriä, jotka kukin on sijoitettu omalle dvd:lleen. Ensimmäisessä jaksossa neiti Marple selvittää kirjastossa tapahtunutta murhaa. Toisessa jaksossa murhasta ilmoitetaan ennakkoon sanomalehdessä. Kolmannen jakson murhamysteeri vaivaa kunniakasta Bertramin hotellia, ja neljännen arvoituksen tapahtumapaikka on Paddingtonista lähtevä juna. Poliisin selvittäessä murhia neiti Marple syö muffinsseja, juttelee ystäviensä kanssa rikkaruohojen kitkemisestä ja esittää omituisia kommentteja murhaan liittyen. Murhan ratkaisu löytyy kuitenkin juuri tuon harmaan nutturan ja sukankutimien välimaastosta.
Alun perin jaksot esitettiin televisiossa 2-3:ssa osassa, ja Christien rikosromaanit on kohtuullisen hyvin saatu istutettua television minisarjan raameihin. Ajankuvaa on jäljitelty huolella, ja romaanien tapahtumat on sijoitettu kauniisiin maisemiin keskelle brittiläistä luokkayhteiskuntaa. Sarjan värit ovat haaleat ja harmaat, mutta se sopii hyvin sarjan epookille. Puitteet ovat kaikin puolin kunnossa miellyttävälle ja vanhanaikaiselle murhaviihteelle.
Myös sarjan rytmi on selkeän 80-lukulainen. Henkilöitä ja miljöötä rakennetaan hitaasti ja perusteellisesti, ja itse asiaan päästään aivan liian myöhään. Loppuselvitys tehdään sitä vastoin kovalla kiireellä. Tärkeimmät asiat, kuten murhaaja ja murhan tekotapa toki selvitetään, mutta moni sarjan alkupuolella perusteellisesti punottu juonenpää jätetään avonaiseksi. Mikä tyylissä voitetaan, hävitään siis kerronnassa.
Silti on pakko ihailla brittiläisten tinkimätöntä televisioperinnettä, joka näkyy kaikilla osa-alueilla puvustuksesta lavastukseen ja aikakauteen sopivasta kielenkäytöstä aina tyyliin täydellisesti sopivaan tunnusmusiikkiin asti. Amerikkalaisten lukuisat Christie-filmatisoinnit Angela Landsburyineen ja Peter Ustinoveineen eivät koskaan ole tavoittaneet BBC:n Marple-sarjan ja David Suchet'n tähdittämän LWT:n Poirot-sarjan tyylikkyyttä.
teksti: Mikko Suhonen