Näin pidät kolesteroliarvot kurissa ja pysyt terveenä – lääkäri neuvoo

Kolesteroli on tärkeä aine elimistölle (mm. solukalvot, hormonien aineosa jne). Siksi maksa kykenee sitä syntatisoimaan.

Tieteen tämänhetkisen parhaan tiedon mukaan valtimonkovettumatauti ei synny ilman pientä pahanlaatuisen kolesterolin (LDL) hiukkasta, joka on kärkäs ujuttautumaan valtimon seinämään. Tämä tutkimustieto on säilynyt muuttumattomana jo 30–40 vuoden ajan.

Kun arvioidaan valtimotautiriskiä, tarvitsee määrittää koko lipidipatteristo verestä: kokonaiskolesteroli (Kol), triglyseridiarvo (ns. ”varastorasva”, trigly), hyvänlaatuinen kolesteroli (HDL) ja pahanlaatuinen kolesteroli (LDL).

Ravinnon tyydyttynyt rasva (pääasiassa maitorasva ja eläinrasva) sekä ravinnon kolesteroli vaikuttavat maksassa sillä tavalla, että LDL:n poistuminen verestä vähenee. Siis runsas tyydyttyneen rasvan ja kolesterolipitoisen ruoan nauttiminen johtaa jatkuessaan vääjäämättä veren LDL-kolesterolin lisääntymiseen. Pehmeä rasva (kasviöljyt ja kalarasvat) vaikuttavat päinvastaisesti!

Tulisimman karppaushuuman aikoihin lähinnä maallikkodivisioonista kaikui täysin päinvastaista viestiä. Sen seurauksena voit revittiin markettien hyllyiltä. Esitettiin suureen ääneen ja asiantuntijoista mitään välittämättä, että voi ja kova tyydyttynyt rasva yleensä laskee kolesterolia vähiin hiilihydraatteihin yhdistettynä.

Kuitenkin veren kolesterolipitoisuus laskee aluksi laihdutettaessa lähes ruokavaliolla kuin ruokavaliolla. Kolesteroliarvojen paraneminen ei siis johtunut voista, vaan laihtumisesta ja parantuneesta insuliinin toiminnasta.

Jatkossa jos tyydyttynyttä rasvaa käyttää runsaasti, tällaisen yksilön pahanlaatuisen kolesterolin pitoisuus nousee veressä vääjäämättä. Niinpä ensimmäistä kertaa 40 vuoteen Suomen kansan kolesteroli-, verenpaine- ja suolansaantitasot kääntyivät nousuun. Se ennustaa ruumiita tulevaisuudessa. Oikea tapa ”karpata” on jättää pullamössöhiilarit pois ja käyttää sen sijaan täysjyvää, vihanneksia, kasviksia, marjoja ja hedelmiä sekä PEHMEITÄ rasvoja.

Naiset selviävät pidempään ongelmitta

Työikäisillä naisilla valtimonkovettumatautia esiintyy paljon harvemmin kuin miehillä. Keskeinen mekanismi tämän taustalla lienee estrogeeni. Ensinnäkin estrogeeni tekee terää valtimon seinämille ja toisekseen se lisää HDL-kolesterolin (hyvän kolesterolin) määrää.

Menopaussin jälkeen estrogeenin vaikutus katkeaa kuin kuuluisan kanan lento, ja naiset saavat miehet kiinni valtimotautiriskissä parissa kymmenessä vuodessa.

Jos ajatellaan estrogeenihoitoa, niin tutkimusten mukaan se ei vähennä valtimosairaustapahtumia postmenopausaalisilla naisilla. Jos kuitenkin hoito on aloitettu alle kymmenen vuoden kuluttua menopaussista tai tutkittavat naiset ovat olleet 50–59-vuotiaita, koronaaritapahtumissa on todettu taipumusta vähenemiseen. Näissä tapauksissa hoidon jatkamiselle ei ole estettä valtimoiden kannalta, kunhan rintasyövän jonkin verran suurentunut vaara otetaan huomioon.

Oikeat viitearvot

Väestötason tavoitteeksi on asetettu kolesterolissa lukema seerumissa alle 5 mmol/l ja LDL-kolesterolissa alle 3 mmol/l.

Erityisen suuren riskin potilailla tavoite LDL:ssä on alle 1,8 mmol/l. Kyseeseen tulevat tällöin potilaat, joilla on sepelvaltimotauti tai muu ateroskleroottinen valtimosairaus, tyypin 1 tai 2 sokeritauti, johon liittyy kohde-elinvaurio tai muita riskitekijöitä, vaikea munuaisten vajaatoiminta ja ne oireettomat potilaat, joilla valtimosairauksien (sairastuminen sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen) riski on seuraavan kymmenen vuoden aikana vähintään 15 prosenttia (Finriski-laskurilla määritettynä).

Suuren riskin potilaiden tavoitteena on alle 2,5 mmol/l LDL-kolesterolipitoisuus. Kyseeseen tulevat muut diabeetikot kuin edellä mainitut, keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa potevat sekä ne oireettomat, joiden valtimosairauksien riski on laskurilla 10–14.9 prosenttia kymmenessä vuodessa.

Perimä vaikuttaa kolesterolin imeytymiseen

Valtimonkovettumataudin riskistä karkeasti puolet tulee perintötekijöistä, joten valistunut ihminen ottaa huomioon sukunsa sairaudet.

Kolesterolin imeytyminen suolesta vaihtelee 25 prosentista aina 80 prosenttiin saakka. Tehokkaasti kolesterolia itseensä imeyttävän veren kolesteroliarvot kohoavat kolesterolipitoisesta ruoasta vähemmän imeyttävää herkemmin.

Mekanismeja perinnöllisiin eroihin kolesterolipitoisuudessa on lukemattomia. Jos jokin yksilö vetää selkäkeikkanauruja Pekka Puskalle väittäen, että hän voi elää vaikka pellossa ja kolesterolit ovat kolmosen luokkaa, perustuu tämä suotuisille geeneille. Toisaalta jos on perinyt huonot geenit, elämäntavoilla voi merkittävästi pienentää valtimonkovettumataudin vaaraa.

”Kolesterolin enimmäismäärä yhdessä kananmunan keltuaisessa”

Miksi sitten ravinnon sisältämä kolesteroli ei niin hirveästi suuremmassa joukossa tutkittuja vaikuta veren kolesterolipitoisuuteen? Tyydyttynyttä rasvaa saadaan päivässä kymmeniä grammoja ja kolesterolia vain satoja milligrammoja. Kyseessä on siis massaefekti: tyydyttyneen rasvan määrä ravinnossamme on huikeasti suurempi kuin kolesterolin, ja siksi sen vaikutus dominoi.Kolesterolin enimmäismääräksi ravinnossa suositellaan 300 mg/pv. Se määrä on yhdessä kananmunan keltuaisessa! Jos kyseessä on sellainen yksilö, jolta kolesteroli imeytyy herkästi, ei hän voi ryhtyä kanamunilla mässäilemään! Aina pitää ottaa potilastyössä huomioon yksilöt!

Rasva-arvojen terveysvaaroissa on kysymys kokonaisriskin määrittämisestä valtimonkovettumatautiin. Täytyy tiedostaa sukunsa riskit: etunenässä valtimonkovettumatauti, tyypin II sokeritauti, verenpainetauti, mahdolliset perinnölliset mekanismit. Omat elämisen tavat: tupakoimattomuus, terveellinen ruokavalio (kasvirasvat erityisesti öljyt, kalarasvat, kuidut: täysjyvä, kasvikset, marjat, vihannekset), liikkuminen.

Jokaisen täytyy tietää verenpaineensa ja rasva-arvonsa. Yksittäisiä rasva-arvoja ei hoideta sellaisenaan, vaan hoito perustuu valtimosairauksien kokonaisriskin arvioon. Hoidon perustana on aina elämäntapainterventio.