Näin voit elää onnellisena 120-vuotiaaksi!

Terveysvalmentaja Sirkka Santapukki nauttii elämästä siinä määrin, että aikoo jatkaa sitä aina 120-vuotiaaksi asti. Kuinka hän meinaa toteuttaa suunnitelmansa?

– Täytän tammikuussa 60-vuotta. Olen suunnitellut pitäväni viimeisen luentoni 110-vuotiaana. Sitten pitäisi vielä jotain keksiä seuraaviksi 10 vuodeksi, terveysvalmentaja Sirkka Santapukki naurahtaa.

Kuinka satavuotiaaksi eläminen sitten onnistuu? Santapukin mukaan pitkän iän salaisuus piilee asennoitumisessa ja aivokemiassa.

– Tahdosta riippumattoman hermoston tuottamat adrenaliini, dopamiini ja serotoniini ovat oikeaa elämän eliksiiriä, Santapukki sanoo.

Näitä "onnellisuushormoneja" erittyy, kun ihminen kokee oivalluksen ja onnistumisen elämyksiä. Onnellisuus taas pitää Santapukin mukaan ihmisen iättömänä ja nuorena.

Iäkäs tarvitseekin oivalluksia joka päivä pysyäkseen vireänä.

– Ristisanat ja sudokut ehkäisevät dementiaa, samoin kuin esimerkiksi pikku määrät alkoholia, Santapukki selittää.

Hän kertoo, että ristikon ratkaisusta aiheutuva ilo saa kehon erittämään dopamiinia, onnellisuushormonia, saman verran kuin mitä nousuhumalassa erittyy. Santapukin mukaan alkoholin sijaan saman euforian voi saada esimerkiksi luovasta, oivalluksia tuottavasta työstä.

Muista ihmisistä riippuvaiset vanhukset eivät pääse juuri onnistuminen ja oivaltamisen iloja kokemaan.

– Silloin ihminen kokee itsensä toimintakyvyttömäksi ja uupuu. Taustalla on häpeä itsestään ja se, ettei usko itseensä. Ihminen menettää toivonsa.

Syö itsesi iäkkääksi

Pelkät oivallukset ja sielun ruoka eivät kuitenkaan riitä korkean iän saavuttamiseksi. Santapukki puhuu mielellään myös ravinnosta.

– Oikealla ravinnolla solut voivat jakaantua 120 vuotta. Yksinkertaisesti täytyy suoda itselle sopivaa ravintoa, Santapukki sanoo.

Hän luottaa siihen, että ihminen kyllä tiedostaa, millainen ruoka hänelle sopii parhaiten. Tunnesyömistä aiheuttava ahdistus pitäisikin pystyä purkamaan, jotta tunnekuorma ei sotkisi luontaisia ruokailutottumuksia.

Santapukki suosittaa pitämään erityisesti huolta suoliston hyvinvoinnista sekä riittävästä mineraalien ja vitamiinien saannista.

– Mitä luomumpaa, sen parempaa. En usko pillereihin ja en halua lisäaineita, Santapukki sanoo.

Joskus tiivistetyt ravinteet voivat kuitenkin olla tarpeen terveyden vaalimiseksi.

– Jos mineraaleja ei saa ravinnosta, keho ottaa ne luustosta.

Liikkumisestakin on etua, mutta Santapukin mukaan virikkeiden pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen, ei pakkoon.

– Vierivä kivi ei sammaloidu, hän naurahtaa.

Pitkään erikoissairaanhoitajana toiminut Santapukki uskoo, että aivan kuten onnellisuuden avaimet ovat jo meillä itsellämme, myös terveys kumpuaa sisältäpäin.

– Kutsun itseäni terveyskätilöksi. Sairaanhoidolla ei saada terveyttä, sillä se on jo olemassa. Sen pitää ikään kuin vain syntyä.

Studio55.fi/Milja Atu

Kuvat: Colourbox.com

Lue myös:

    Uusimmat