Jalkapallon Mestarien liigan ja Eurooppa-liigan loppuottelut ovat englantilaisjoukkueiden kohtaamisia. Englanti menestyi viime kesän MM-kisoissa paremmin kuin vuosikymmeniin. Puhutaanko illuusiosta vai onko englantilainen jalkapallo vihdoin nousemassa huomioarvonsa veroiselle tasolle myös pelillisesti, pohtii MTV Urheilun Anssi Shemeikka.
Valioliiga-seuroja on ollut Mestarien liigan välierissä ja loppuotteluissa ennenkin, mutta avainrooleissa pelaavat englantilaiset ovat 2010-luvulla olleet vähissä.
Tottenhamin välieräottelussa keskiviikkona Ajaxia vastaan kentällä nähtiin kolme englantilaista pelaajaa. Liverpoolin vastaava lukema tiistaina oli viisi. Sairastuville jäi esimerkiksi MM-kisojen maalikuningas Harry Kane.
Danny Rose, Jordan Henderson, Dele Alli ja kumppanit ovat olleet kevään pudotuspeleissä kaikkea muuta paitsi vain osallistumassa. Ilman James Milnerin ja nuoren Trent Alexander-Arnoldin väkeviä esityksiä Liverpoolin kiri olisi todennäköisesti jäänyt Barcelonaa vastaan torsoksi.
Brittifutiksen valmennustason ja pelaajakehityksen laadun kasvu eivät ole enää asiantuntijapiirien salaisuus. Menneiden vuosikymmenten jämähtäneisyydestä kärsineet nuoret brittivalmentajat ovat saaneet Manner-Euroopan kehittyneempien jalkapallokulttuurien valmentajilta aivan uusia virikkeitä.
Nämä yhdessä ovat vaikuttaneet koko englantilaisen jalkapalloajattelun uuteen avarakatseisuuteen. Tätä edustavat myös maan nuoret pelaajat.
Superlupaus Jadon Sancho siirtyi rohkeasti isomman vastuun ja erilaisen kehitysympäristön perässä Manchester Citystä Dortmundiin. Kokonainen aalto nuoria englantilaispelaajia on seurannut Sanchon esimerkkiä.
Englannin suoranainen surkeus arvokisoissa oli viime kesän MM-kisojen välieräpaikkaan asti samanlainen naurunaihe kuin Tottenhamin loppuhetkien sulamiset ennen kuluvaa kevättä.
Englannin juniorimaajoukkueet ovat viimeiset vuodet niittäneet menestystä. Juuri nyt moni asia viittaa siihen, mitä Englannissa kesän MM-huumassa julistettiin. It's coming home.