Nälkäpäivä-keräys alkaa – tällaiset teemat herättävät auttamishalun suomalaisissa

Nälkäpäivä on keräys, joka järjestetään joka vuosi syyskuussa. Nälkäpäivän äiti oli pälkäneläinen vapaaehtoinen Mailis Korhonen, joka keksi idean "kaikkien pälkäneläisten rahankeruutalkoista" vuonna 1980.

Tapahtuma laajeni nopeasti koko maahan, ja nykyisin se järjestetään lähes jokaisella Suomen paikkakunnalla.

Auttamishalu kasvoi pandemian aikana

Hope – Yhdessä & Yhteisesti ry:n toiminnanjohtaja Eveliina Hostila kertoo, että koronapandemian alussa oli nähtävillä selkeä piikki auttamishalussa.

– Se on nyt puolentoista vuoden aikana tasoittunut, mutta ei kuitenkaan laskenut verrattuna kriisiä edeltävään aikaan, Hostila toteaa.

–  Lahjoittamisen määrä on meillä hieman kasvanut pandemia-aikana, kertoo myös Amnesty International Suomen varainhankintapäällikkö Jukka Myllyniemi.

– Samasta kertovat lähes kaikki kansainväliset tutkimukset asiasta. On vaikea sanoa, onko kyse siitä, että ihmiset olisivat nyt herkempiä lahjoittamaan vai onko kyse esimerkiksi siitä, että monet järjestöt joutuivat miettimään varainhankintansa toimintaa uudelleen ja samalla kehittyivät, Myllyniemi pohtii.

Kirkon Ulkomaanapu puolestaan olisi odottanut auttamisen halukkuuden kasvavan vieläkin enemmän kriisiaikana.

– Meillä korona vaikutti vähemmän lahjoituksiin kuin odotimme. Mutta valitettavasti erityisesti niin sanotut suurlahjoittajat ovat lahjoittaneet vähemmän kuin aiemmin. Tämä saattaa johtua esimerkiksi yleisestä varovaisuudesta koronan suhteen ja useilla suurlahjoittajilla lahjoitukset ovat sidottuna osaketuottoihin, pohtii varainhankintapäällikkö Ritka Heino.

– Laskua on nähty erityisesti merkkipäivälahjoituksissa johtuen todennäköisesti vain siitä, että merkkipäiviä ei ole korona-aikana juuri vietetty, Heino jatkaa.

Keräys siirtyy yhä enemmän sähköiseen muotoon

Erilaisten auttamistapojen kirjo on kasvanut myös tekniikan kehityksen myötä.

– Meillä ei ole ollut lainkaan feissareita eikä nykyään edes käteislippaita eli lahjoittaminen on tapahtunut netin kautta. Etenkin helpot tavat lahjoittaa, esimerkiksi MobilePay, ovat kasvattaneet suosiotaan, Hostila kertoo.

Etätyön lisääntymisellä oli koronavuonna vaikutuksensa niin sanottujen "face to face" -kerääjien toimintaan – potentiaalisia lahjoittajia kun näkyi katukuvassa vähemmän.

–  Meillä Amnestylla kasvua on ollut kaikilla osa-alueilla. Monissa maissa nettilahjoittamisen määrä kasvoi valtavasti, koska katukerääminen keskeytyi. Kyse voi toisaalta olla siitä, että etäillessä ihmiset saattavat reagoida paremmin sähköisiin viesteihin, Myllyniemi sanoo.

–  Kaiken kaikkiaan suunta on ollut jo vuosia se, että digitaalinen lahjoittaminen kasvaa. Tänä vuonna face to face -katuvarainhankinta sujui huonommin kuin aiemmin, ja tuon kohdalla myös tulevat vuodet ovat kiinnostavia: mitä enemmän ollaan etätyössä, sitä vähemmän kaupungilla on työmatkalaisia, Heino toteaa.

Luonnonkatastrofit ja paikalliset teemat ovat kärjessä

Auttamisen teemat vaihtelevat ja toiset ovat houkuttavampia kuin toiset.

Hostilan mukaan suomalaisia houkuttavat konkreettiset teemat ja kampanjamuotoiset keräykset.

– Paikallisuus on  myös yksi tekijä: lahjoituksia toivotaan kohdennettavan paikallisesti, Hostila lisää.

– Humanitaariset luonnonkatastrofit ovat yhä ykkösenä tässä, Heino toteaa.

Amnestylla uskotaan informatiivisen keräämisen voimaan.

– Tärkeintä on pystyä kommunikoimaan lahjoittajalle ongelmasta, joka halutaan ratkaista, ja kertoa miten lahjoittaja voi auttaa ratkaisun saavuttamisessa. Uskon, että tämä on teemaa tärkeämpää, Myllyniemi sanoo.