Studio55.fi kysyi lukijoiltaan, mikä kohteliaisuus säilyy muistoissa aina. Monen mieltä lämmittivät läheisiltä tai työkavereilta saadut kehut. Myös aivan ventovieraiden ihmisten sanomat kohteliaisuudet jäivät lähtemättömästi mieleen.
Kohteliaisuus vävyltä
Uunituoreelta vävyltäni kysyi joku häävastaanotolla, miksi hän meni vasta nyt, 46-vuotiaana namisiin. Tuore vävyni vastasi tähän, että vasta nyt hän on löytänyt oikeanlaisen anopin.
Kauniit silmät
Olen jo melkein 80 vuotta. Ystävätär kehui: onpa sinulla kauniin siniset silmät. Se lämmitti vanhaa sielua!
Yllättävä ele
Tapahtui jokunen vuosi sitten: joudun kulkemaan kyynärsauvoihin tukien ja olin menossa R-kioskille, kuljin pikkukaupungin kävelykatua. Näin että vastaan kävelee nuori mies, punainen irokeesikampaus pystyssä, suuret hakaneulat korvista roikkuen, niittinahkatakki päällä ja todella pelottavan näköinen. Kerkiän ajattelemaan "nyt äkkiä kitkalle", olen laskemassa käteni ovenkahvaan kun pehmeä käsi koskee käteni selustaa ja kuulen äänen: "Tarvitseeko rouva apua" ja ovi on avattu apposelleen. Irokeesipoika tekee pienen kumarruksen ja sanoo "olkaa hyvä". Minä olin niin äimänä ja varmaan suu auki etten osannut edes kiittää...
Serenadi tanssinohjaajalta
Näin ihanaa huomiota en ole ikinä ennen saanut, se vaikutti ja tuntui todella sydämessä asti – yllättävä huomionosoitus, jota koskaan en unohda. Tapahtui ihan juuri keväällä tänä vuonna. Tanssin/zumban ohjaaja yllätti minut soittaen kitaraa ja lauloi aivan ihanasti vain minulle.
Unohtumaton
Lapseni isä sanoi: en voi millään unohtaa sinua, hetkeksikään.
Epäsuomalaista kohteliaisuutta
Hakaniemen sosiaaliviraston pihassa olin jättämässä autoani parkkiin. Viereisen parkkiruudun autoon meni tumma maahanmuuttaja. Hän ajoi autonsa ruudusta ulos, pysähtyi ja juoksi luokseni tarjoten pysäköintilippuaan, jossa oli vielä aikaa jäljellä. Kiitin hämääntyneenä. Toki juuri siinä sossun pihassa on tosi halpaa pysäköinti ja lapusta hän oli maksanut 40 senttiä. Mutta se, että hän ajatteli muita ympärillään. Siitä on aikaa muutama kuukausi, mutta heti se tuli mieleeni. Se oli niin epäsuomalaista kohteliaisuutta.
Kohtelias neitonen
Kuten tunnettua, nuoriso ei juuri kohteliaisuudesta välitä esim. siten että antaisivat istumapaikkansa täpötäydessä bussissa vanhemmille henkilöille. Varsinkin tytöt istuvat kuin tatti nauttien naisille kuuluvasta etuoikeudesta. Kerran olin palaamassa iltamyöhään bussilla kaupungilta, joka oli aivan täynnä. Olin noin 70-vuotias herrasmies. Äkkiä joku kosketti olkapäätäni. Takanani seisoi nuorehko tyttö ja osoitti tyhjää istuinta vieressään "herra on hyvä", hän sanoi. Taisinpa katsoa tyttöä pitkään jonkun aikaa, mutta kiitin ja istahdin. Mutta jotenkin jäi kaivamaan sellainen epäilys, että onko habitukseni muuttunut jo niin vanhan näköiseksi, että nuorehko tyttökin heltyy antamaan minulle paikkansa.
Huomioita opettajalta
Koulussa esitelmän jälkeen opettaja totesi, että sinussa on kyllä sellaista karismaa joka täyttää koko huoneen. Olin kärsinyt huonosta itsetunnosta, mutta tuon yksittäisen kommentin avulla itseluottamukseni kasvoi.
Opettajani tervehti nostaen hattuaan tavatessame kadulla. Olin silloin 16-vuotias tyttö.
"Kiitos kukkamekosta ja ihastelusta, joka vieläkin lämmittää".
Tyttö ja mekko
Näin kesällä kukkamemot ovat suuressa suosiossa – olivat myös kolmekymmentä vuotta sitten. Minulla oli ihana sinisävyinen, isokauluksinen, hyvinlaskeutuva mekko, joka korosti sinisiä silmiäni ja vaaleuttani. Olin tyttöjen kanssa viihteellä ja sinä iltana hurmaava mies ihasteli minua niin ettei kukaan ennen eikä jälkeen tuon illan. Kiitos kukkamekosta ja ihastelusta, joka vieläkin lämmittää.
Hyväkäytöksiset lapset
Rouva, teillä on erittäin hyvin käyttäytyvät lapset, kokki tuli sanomaan pöydän viereen.
Kehuja nuorelta mieheltä
Istuin baarissa juomassa sidukkaa ja sitten siihen tuli nuori mies. Hän yritti kovasti tehdä tuttavuutta, muttei minua oikein kiinnostanut (minä olin 60 ja nuori mies 35). Mutta nuori mies kumartui puoleeni ja sanoi: "sä oot niin hiveltävä" ja lähti. Minä myös – ulos nauramaan!
Viehättävä tuoksu
Tämä kokemus tuo vieläkin hymyn huulilleni. Menin ensimäisen kerran Kotkaan. Pysäköin autoni ja lähdin kävelemään. En ehtinyt kävellä kuin muutaman metrin kun joku sanoi takanani: "sinun perässäsi on niin mukava kävellä kun tuoksut niin hyvälle". Katsoin taakseni ja siellä oli vanhempi tuntematon herrasmies. Tietenkin kiitin kohteliaisuudesta. Juttelimme hetken, ja hän kertoi että hieman katua alaspäin oli avattu juuri uusi kahvila, hän suositteli sitä minulle. Sanoi että hänkin voi tulla sinne kunhan käväisee ensin pankissa. Menin kahvilaan ja en edes ehtinyt tilata (jono) kun hän oli jo minun seläntakana. Hän tarjosi kahvin ja porkkanakakun minulle. Istuimme kahvilassa puolisen tuntia rupattelemassa. Hän ehdotti että voisi esitellä Kotkaa minulle. Otin tarjouksen vastaan, ajelimme reilun tunnin ristiin rastiin ja hän esitteli minulle todella kattavasti kaupunkia. Palasin lähtöpaikalle ja kiittäen kättelin miehen ja lähdin pois kaupungista. Tapauksesta on kulunut viisi tai kuusi vuotta mutta se on kauniina muistona mielessä vieläkin. 
Kohteliaisuudet tuntuvat hyvältä vielä vuosikymmenten jälkeenkin.
Ikimuistoiset huomenet
Minua on liikuntavammani vuoksi kiusattu paljon lapsena. Ollessani 70-luvulla lukiossa, käytävällä tuli eräs ikäiseni poika joka sanoi 'huomenta Leena' (koskaan ei kukaan ikäiseni poika ollut aikaisemmin tervehtinyt minua). Tämä jäi positiivisesti lähtemättömästi mieleeni.
Terävä täti
Insinööri-miesystäväni koruttomat sanat ovat kauneinta, mitä kukaan on koskaan minulle sanonut: "Oot niin v*ttumaisen terävä, ettei aina peräs pysy". Parasta siinä oli se, että uskoin hänen todella tarkoittavan mitä sanoi. Eikä hän usein kehuja jakele.
Maailman paras äiti
Kun tyttärelläni oli ollut todella vaikeaa elämässään useita kuukausia syksyllä 2013, hän tekstasi minulle: Kiitos, että olet juuri sellainen kuin olet! Maailman paras äiti. Tuo viesti on vieläkin kännykässäni...
Lasten suusta
Aina kun pienet lastenlapset sanoo sanan 'mummo', niin silloin tunnen että elämällä on vielä jotakin hyvää annettavaa minulle. He ovat mummon kulta-aarteita ja on aina hyvä mieli, kun mummon pikkuiset skypettää mummolle. Sana mummo on ihana kohteliaisuus-sana.
Naapurin kuusivuotias pikkutyttö tiedusteli ikääni ja kertoessani että olen jo kuusikymppinen, tokaisi hän, että meidän äiti on ainakin kymmenen vuotta sua nuorempi, mutta näyttää paljon vanhemmalta kun sinä.
Tuttavien 6-vuotias poika halusi istua sylissäni aina kun tapasimme. Kysyin varovasti miksi hän tykkää olla sylissäni. Vastaus oli: olet niin lämmin ihminen! Se oli mieleenjäävä kohteliaisuus.
Tanssin lahja
Hoidin professuuria Oulun yliopistossa, tuli pikkujoulu jossa tanssittiin. Satuimme vessaan samanaikaisesti vahtimestarin kanssa. Hän sanoi, sinulla on tanssi hallussa. Minulla on tämä lahja ja siitä huomautetaan usein, mutta tämä jäi vahvimmin mieleeni.
Hyvää itsenäisyyspäivää
Olin syksyllä 1995 koulusiivoojana. Ainoa, joka toivotti itsenäisyyspäivänaattona hyvää itsenäisyyspäivää siivoojalle oli somalipoika. Ei akateemisesti koulutetut opettajat eikä suomalaisten vanhempien lapset.
Kehuja työelämässä
Poislähtevä tilapäinen työntekijäni oli todennut työtoverilleen: esimiehemme on sivistynyt, pitää hyvää huolta työntekijöistään.
Tein eläkkeelle jäämisen jälkeen töitä naapurikuntaan. Lyhyitä sijaisuuksia –sairaalaan siellä parin yön sijaisuuden. Sen jälkeen silloinen esimies, jota en ole koskaan edes nähnyt, lähetti puhelimeeni viestin. Kertoi, että olin tehnyt hyvää työtä ja olen tervetullut sijaisuuksiin sairaalassa. Noin puolen vuoden kuluttua itse kiitin häntä kyseisestä viestistä. Siksi puolen vuoden päästä, että halusin pomon ymmärtävän, kuinka muistettava hänen viestinsä oli.
"Työntekijäni oli todennut työtoverilleen: esimiehemme on sivistynyt, pitää hyvää huolta työntekijöistään."
Olin työskennellyt 80-luvulla suuren vakuutusyhtiön palveluksessa jo muutaman vuoden pääkaupungissa. Koska työmatkan pituus oli 100 kilometriä päivässä, olin anonut siirtoa asuinpaikkani sivukonttoriin. Paikka avautui ja vaikka kyseessä oli määräaikainen sijaisuus, päätin ottaa riskin ja hyväksyä työtarjouksen. Oltuani muutaman viikon sivukonttorissa töissä selvisi, että odotin esikoistani. Tämä oli pienehkö järkytys, koska olin hyväksynyt määräaikaisen työsuhteen ja asuimme työsuhdeasunnossa. Sivukonttorin päällikölle tulen olemaan ikuisesti kiitollinen. Hän tajusi nuoren naisen tilanteen ja otti yhteyttä entiseen osastopäällikkööni pääkonttorissa. Osastopäällikkö pyysi minut puhelimeen ja sanoi "työpöytäsi on vielä tyhjänä, joten tervetuloa takaisin pääkonttoriin ja entiseen työsuhteeseen. Olet hyvä työntekijä enkä halua, että näin iloisen uutisen takia menettäisit työpaikan ja asunnon". Kyynelsilmin sain soperrettua jonkilaisen kiitoksen hänelle ja konttoripäällikölle. Siispä aloitin työt pääkonttorissa, seuraavan viikon maanantaina, vanhoissa tehtävissä. Tämä on yksi elämäni parhaista kohteliaisuuksista.
Olin aloittanut esimiestehtävät ja tulostavoitteeni oli edeltäjäni tekemä. Pidin sen kuitenkin tavoitteenani, vaikka se oli aika suuri toteutuneeseen nähden. Kollegani naurahtivat, kun sanoin tavoittelevani sitä. Kun vuosi oli eletty ja olin saanut kehitysindeksin lähes 1000, sain tittelin vuoden esimies. Olipa hieno tunne.
Taistelin töissä hyvän seminaariajatuksen puolesta. Kaikki olivat sitä vastaan johtoryhmää myöten, mutta kuitenkin se päätettiin toteuttaa. Se meni täysin yli odotusten ja siitä tuli kiitoksia jopa asiakkailta ja niin sitä jatkettiin tulevinakin vuosina. Yksi näistä ehdottomista johtoryhmän vastustajista tuli seminaarin jälkeen ovelleni ja sanoi "olin väärässä". Se oli niin suuri ja poikkeava kohteliaisuus, että en unohda sitä koskaan – en edes nyt, kun olen eläkkeellä ja hän myös.
Pitkän ystävyyden alku
Kauan sitten eräässä BB:ssä Englannissa, meidän kahden pariskunnan seurue jakoi aamiaispöydän uusseelantilaisen lääkäripariskunnan kanssa. Alkoi vilkas ja mukava keskustelu. Jossain välissä herra tohtori kysäisi oliko toinen nelikomme nainen äitini. Vaivihkaa koetin viestiä hänelle, että kyseinen ystävämme oli luokkatoverini parin-kolmenkymmenen vuoden takaa. Down under -mies häkeltyi tavattomasti ja yritin sitten häntä lohdutella, ettei ystäväni varmaankaan huomannut hänen kysymystään, koska oli itse mukana keskustelussa muutama tuoli etäämpänä. Siinä sitten vaihdettiin jopa osoitteita. Merkillisestä kysymyksestä sukeutui uusi ystävyys, jota on kestänyt nyt jo lähes 23 vuotta. Puolin ja toisin on vierailtu toistemme maissa. Olemme mieheni kanssa saaneet kokea Uudessa-Seelannissa sellaista privaattiopastusta ja vieraanvaraisuutta, jota tuskin voisi ostaa millään hinnalla matkatoimistojen kautta. "Sammakko" voi toimia katalysaattorina jopa arvokkaaseen ja kestävään suhteeseen. Toki tuo sammakko oli imarteleva minun näkökulmastani, vaikka koinkin sen hetken nolon vaivautuneena.