Avun maalaislääkäri Tapani Kiminkinen vastaa Studio55.fi-tv-lähetyksissä ja nettisivuilla katsojien kysymyksiin. Tällä kertaa haluttiin tietää, mistä sydämen vajaatoiminta saa alkunsa ja mitkä ovat sen ensimmäiset oireet. Alla Kiminkisen vastaus.
Sydämen vajaatoiminta ei ole itsellinen sairaus vaan oire sydämen kyvyttömyydestä pumpata verta elimistön senhetkisiin tarpeisiin.
Tavallisimmin taustalla ovat sepelvaltimo- ja verenpainetauti sekä läppäviat (80–90 prosentissa tapauksista). Luetteloon voi lisätä: sydänlihaksen sairaudet (kardiomyopatiat, myokardiitit), sydänpussin sairaudet, synnynnäiset sydänviat, rytmihäiriöt, krooninen keuhkosairaus, keuhkoveritulppa, oikovirtaus valtimosta laskimoon, sydämen kasvain, tamponaatio (verta/nestettä sydänpussissa), anemia, kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta, sydänlihasta vaurioittavat lääkkeet, alkoholin runsas käyttö sekä huumeet.
Periaatteessa ja myös käytännössä sydämen vajaatoiminta voi seurata sydämen supistumisvoiman heikkenemisestä tai sen seinämien jäykistymisestä – puhutaan hienosti systolisesta ja diastolisesta vajaatoiminnasta. Vanhemmalla iällä diastolinen vajaatoiminta on yleisempää.
Jos vajaatoimintaa ei hoideta kunnollisesti, on potilaan ennuste useimmiten huono. Asiaa ei helpota yhtään se, että näillä potilailla on keskimäärin paljon muitakin sairauksia.
Tyyppioireita ovat hengenahdistus tai poikkeava väsymys rasituksessa tai levossa. Makuulta on joskus noustava istuskelemaan. Rasitushengenahdistus voi aiheutua myös sepelvaltimotaudista, astmasta, keuhkoahtaumataudista, keuhkoveritulpasta, liikapainosta, anemiasta, koneiston vanhenemisesta tai vaikkapa rapakunnosta.
Paino voi kohota turvotusten vuoksi. Pelkkä jalkaturvotus yksinään ei ole yleensä sydämen vajaatoiminnan oire. Täysin eri asia on se, että todennetun vajaatoiminnan seurannassa sillä ja painolla on toki merkitystä.
Kun sydän ei jaksa systolisessa vajaatoiminnassa pumpata verta elimistöön riittävästi, kertyy nestettä keuhkoihin, mistä hengenahdistus on oire. Tilanteen pahentuessa pettää myös sydämen oikea puolisko (mikä voi itsenäisenä ilmaantua suurentuneen keuhkovaltimopaineen vuoksi), jolloin nestettä kertyy jalkoihin ja myös maksaan, suolistoon ja jopa vatsaonteloon. Vajaatoimintaan voi liittyä siten ruokahaluttomuutta ja maksakapselin kiristystä ylävatsakipuineen.
Vajaatoimintapotilaalla on usein kohonnut syke, laskimot pullottavat kaulalla, hengitys voi olla tihentynyt, maksa suurentunut ja alaraajat turvoksissa. Hitaasti yleensä vanhemmilla potilailla kehittyessään elimistön kompensatoriset järjestelmät voivat pitää vajaatoiminnan oireet ja löydökset rajallisina ja vaikeasti todennettavina.
Suurempana ongelmana pidän tosin sitä, että vanhemmalla iällä sydämen vajaatoiminta diagnosoidaan usein, vaikka sitä ei todellisuudessa olekaan. Tällöin aloitettu lääkitys voi koitua potilaalle kohtalokkaaksi. Erityisesti todella voimakasta nesteenpoistolääkettä (itse asiassa natriumin poisto) käytettäessä voidaan saattaa potilas todella huonoon jamaan. Tämän vuoksi diagnostiikassa tulee olla huolellinen ja kriittinen.