Syöpähoitoihin liittyy monenlaisia haittavaikutuksia, joihin potilaat reagoivat yksilöllisesti. Asiantuntija kertoo haittavaikutuksista sekä hoitomenetelmistä, joilla oireita voidaan helpottaa tai jopa estää.
Kuopion yliopistollisen sairaalan Syöpäkeskuksen ylilääkäri, dosentti Vesa Kataja on toiminut lääkärinä lähes 30 vuotta, ja vuodesta 1989 syöpäsairauksien erikoisalalla. Kataja muistaa yhä ajan poliklinikalla, jossa hyvin yleinen ääni oli peräisin syöpäpotilaiden oksentelusta.
Sittemmin syöpähoitojen haittavaikutusten hallinta on kehittynyt paljon. Potilaiden elämänlaadun ja hoitojen inhimillistämisen suhteen yksi keskeisimpiä muutoksia ajoittuu 1990-luvulle, jolloin käyttöön tulivat uudet pahoinvoinnin estolääkkeet, niin sanotut 5-HT3 -reseptorisalpaajat.
− Kyseessä on lääkeaineryhmä, jolla pystytään hallitsemaan hyvin solusalpaajahoitoon liittyvä akuutti, ensimmäisen vuorokauden aikana ilmaantuva pahoinvointi.
− Toki tätä ennen käytettiin muun muassa kortisonia ja muita perinteisiä pahoinvoinninestolääkkeitä, mutta reseptorisalpaajat muuttivat kuvan täysin, Kataja selventää.
Viivästynyt pahoinvointi kuriin
Pahoinvoinninestolääkkeet ovat kehittyneet viime vuosina paljon.
Solusalpaajat eli sytostaatit ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Ne pääsevät kulkeutumaan lähes kaikkiin kehon soluihin ja aiheuttavat samalla vahinkoa myös terveille soluille, jotka kuitenkin toipuvat.
Tämän vuoksi solunsalpaajahoidoissa ilmenee usein erilaisia haittavaikutuksia, joista yleisimpiä olivat juuri oksentelu ja pahoinvointi.
− Ensimmäinen vuorokausi on akuutti vaihe. Sen jälkeisinä kahdesta viiteen -päivinä ilmestyvä pahoinvointi syntyy eri mekanismeilla. Siksi akuutin vaiheen lääkkeet eivät ole siinä niin tehokkaita.
− Viime vuosien aikana markkinoille on kuitenkin tullut pitkävaikutteisia pahoinvoinnin estolääkkeitä, joilla pystytään hillitsemään paremmin viivästynyttä pahoinvointia ja oksentelua, Kataja kertoo.
Kehitys on ollut syöpäpotilaille suuri helpotus. Ennen uusien estolääkkeiden käyttöönottoa potilaat kokivat järjestään pahoinvoinnin hoitojen kiusallisimmaksi haittavaikutukseksi. Myöhempinä vuosina samoissa kyselyissä pahoinvointi on ollut sijoilla 3–5.
Muita solunsalpaajien haittavaikutuksia
Hiustenlähtö on monelle kova paikka.
Toinen yleinen solunsalpaajahoitoihin liittyvä haittavaikutus on hiustenlähtö. Haitta on näkyvä ja sosiaalisesti leimaava, ja siksi moni potilas kokee asian vaikeaksi.
− Hiuslisäkkeet ja peruukit helpottavat tilannetta, Kataja mainitsee.
Suurin osa solunsalpaajista vaikuttaa vahvasti myös luuytimeen, joka tuottaa elimistöön valko- ja punasoluja. Seurauksia tasojen laskusta ovat muun muassa anemia ja infektioriskin kasvu.
− Nykyään on olemassa konsteja, joilla luuydinhaittaa voidaan korjata ja nopeuttaa toipumista. Valko- ja punasolutuotantoa sekä verihiutaleita pystytään stimuloimaan, joskin punasolusiirrolla saadaan nopeampi vaikutus etenkin anemiaan, Kataja kertoo.
Hormonaaliset hoidot
Syöpähoitojen sivuvaikutuksiin on monin paikoin saatavissa apua.
Yleisimmät syöpätaudit ovat rintasyöpä ja eturauhassyöpä. Niiden hoidossa käytetään paljon hormonaalisia hoitoja, joilla on omat haittavaikutuksensa.
Esimerkiksi rintasyövän hoidossa nainen voi kokea vaihdevuosille tyypillisiä oireita, kuten hikoilua, kuumia aaltoja, muutoksia mielialassa ja painonnousua.
− Uusien hormonaalisten lääkkeiden, niin sanottuen aromataasin estäjien vaikutusmekanismi vie vaihdevuosi-iän ohittaneelta naiselta vähäisenkin estrogeenin. Näille naisille voi ajan kanssa tulla luuston haurastumiseen liittyviä ongelmia. Akuutteja haittoja ovat nivelvaivat, jäykkyys ja lihassäryt, Kataja kertoo.
Vaihdevuosityyppisiä oireita on yritetty hoitaa monenlaisilla lääkkeillä, muun muassa masennuksen hoitoon tarkoitetuilla valmisteilla.
− Valitettavasti mitään hyvää konstia ei edelleen ole löytynyt. Solunsalpaajahoito ennen vaihdevuosia aiheuttaa sen, että munasarjojen toiminta heikkenee tai jopa loppuu, ja sitten hormonilääkkeet vielä pahentavat samaa ilmiötä, Kataja pahoittelee tässä kohtaa.
Biologiset lääkkeet
Biologiset lääkkeet muodostavat kolmannen, keskeisimmän syövän lääkehoitoryhmän. Biologiset lääkkeet ovat joko kemiallisia aineita tai muokattuja vasta-aineita, jotka vaikuttavat yhteen tai useampaan tunnettuun kohdemolekyyliin syöpäsoluissa.
Tyypillinen esimerkki biologisesta syöpähoidosta on vasta-aine, joka jarruttaa HER2-positiivisten rintasyöpäsolujen etenemistä. Uusia biologisia lääkkeitä ovat myös ne tiettyihin entsyymeihin estävästi vaikuttavat valmisteet, joita käytetään esimerkiksi munuais-, maksa- ja keuhkosyöpien hoitoon.
Vasta-aineisiin liittyy omat haittavaikutuksensa, joista vakavat ovat onneksi melko harvinaisia.
− Entsyymi- ja reseptorisalpaajiin liittyvät haitat saattavat johtaa jopa lääkityksen keskeyttämiseen. Näistä yleisimpiä ovat akne-tyyppiset ihohaitat ja monenlaiset muut ihottumat, limakalvo-ongelmat sekä suolisto- ja vatsavaivat, makuaistimuutokset ja ruokahaluttomuus, Kataja listaa.
Ihohaittoja lievitetään ihonhoitotuotteilla ja antibiootein, kuten akneakin. Muita haittoja on vaikea lievittää muulla tavoin kuin hoitoannosta pienentämällä tai hoitoa tauottamalla.
Studio55.fi/Jenni Kokkonen
Kuvat: Colourbox.com
Syöpäpotilas: Koin olevani terve ja hyvävointinen, kunnes hoidot alkoivat
Marja-Liisalta poistettiin terveet rinnat − syöpää ei ollutkaan!