USA/UK/Ranska 2005. Ohjaus: Kirk Jones. Käsikirjoitus: Emma Thompson Christianna Brandin Nurse Matilda -kirjojen pohjalta. Tuotanto: Tim Bevan, Lindsay Doran, Eric Fellner, Debra Hayward. Kuvaus: Henry Braham. Leikkaus: Justin Krish, Nick Moore. Musiikki: Patrick Doyle. Pääosissa: Emma Thompson, Colin Firth, Angela Lansbury, Kelly MacDonald, Celia Imrie, Derek Jacobi, Imelda Staunton, Thomas Sangster. Kesto: 97 min.
Brownin perheen seitsemän lasta ovat päässeet täysin hunningolle äitinsä kuoleman jälkeen. Lastenhoitaja toisensa jälkeen pakenee paikalta, eikä leski-isä (Colin Firth) tiedä mitä tehdä. Vain perheen nuori piika Evangeline (Kelly MacDonald) tuntuu aidosti kiintyneen kepposteleviin kakaroihin. Apu on kuitenkin arvaamattoman lähellä: salaperäinen mutta kovin ruma lastenhoitaja Nanny McPhee (Emma Thompson) ilmestyy levottoman talon ovelle luvaten laittaa lapsukaiset kuriin. Isä-Brownin ongelmat eivät pääty hoitajan tuloon, sillä pesuetta rahoittava Adelaide-täti (Angela Lansbury) vaatii perheenpäätä avioitumaan ennen kuun loppua. Rahan tulo tyrehtyy jos vaimoa ei löydy.
Nanny McPhee on Emma Thompsonin käsikirjoittama, Christianna Brandin lastenkirjoihin perustuva koko perheen satu. Lopputulos on jotain Maija Poppasen ja Ihmemaa Ozin ilkeän noidan väliltä. Nanny McPhee ilmaantuu kuin taikaiskusta suorittamaan tehtävää, jonka toimeksiantaja taitaa kuulua enemmän enkelien kuin ihmisten joukkoon. Tarinassa on vanhanaikaista charmia ja systemaattisuutta; moraalisia opetuksia, jotka toteutuvat nautittavan johdonmukaisesti.
Elokuva on hyvin värikylläinen. Brownien groteski kotitalo pursuaa värejä, jotka tuntuvat muuttuvan yhä intensiivisemmiksi mitä pitemmälle elokuva ehtii. Isän vaimoehdokas, räävitön rouva Quickly (Celia Imrie) on räikeä väripommi, samoin keittiössä hääräävä punapäinen köksä, rouva Blatherwick (Imelda Staunton). Mitä yksiulotteisempi hahmo, sitä silmäänpistävämpi habitus. Arvoituksellinen Nanny McPhee sen sijaan tyytyy muodottomaan mustaan kolttuun, jonka helmoihin kätkeytyy salaisuuksien aarreaitta. Taikasauvaansa kopauttavan lastenhoitajan ulkomuoto on jännittävä, sillä jokaisen onnistuneen opetuksen myötä Nannyn rujo olemus kaunistuu.
Jos Nanny McPhee vaikuttaa tutulta, johtuu se elokuvan juoniainesten epäomaperäisyydestä. Mukaan on mahdutettu Tuhkimoa, pahoja äitipuolia, haltijatarkummeja ja orporessukoita. Köyhyyttä ja ylenpalttisuutta, ihmeellisiä toivomuksia ja hullunkurisia käänteitä. Ennalta-arvattavuus ei jätä tilaa yllätyksille, mutta niistähän saduissa ei edes ole kysymys.
Nanny McPhee saattaisi olla vallan mainio elokuvasatu ilman suomalaisen maahantuojan käsittämätöntä älynväläystä. Jostain syystä kotimainen levitysyhtiö on katsonut tarpeelliseksi jälkiäänittää koko elokuva suomeksi. Lopputulos on juuri sellainen kuin arvata saattaa: epäsynkroninen ja etäännyttävä dubbaus häiritsee ja kuulostaa kammottavalta. Valinta on käsittämätön jo siitä syystä, että elokuva on kielletty alle 7-vuotiailta. Kouluikäisille tekstityksen seuraaminen ei liene enää aivan ylivoimaista, ei ainakaan jos vaihtoehdon myötä joudutaan tinkimään näin paljosta.
Kirk Jonesin (Lottovoittaja Ned) ohjaaman Nanny McPheen paras anti piilee – nimekkään näyttelijäkaartin ohella – nimihenkilön esittäjässä. Pitkään valkokankaan kirkkaimmasta valokeilasta sivussa pysytelleen Emma Thompsonin näkeminen on kuin tapaisi vanhan ystävän. Nannyna hetki hetkeltä sympaattisemmaksi kirkastuvassa Thompsonissa on ainutlaatuista karismaa, jonka myös lapset taatusti tunnistavat. Kunpa vain pienillekin katsojille olisi suotu ilo kuulla hänen omaa, kaunista ääntään.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Buena Vista