Sanna* oli 16-vuotias, kun hänen äitipuolensa pyysi häntä luovuttamaan avaimensa ja pakkaamaan tavaransa. Uusioperhe oli lähdössä kuukaudeksi lomamatkalle, mutta Sanna ei kesätöidensä takia voinut lähteä mukaan. Äitipuoli oli sitä mieltä, että Sannalla ei ollut oikeutta asua perheen tyhjää kotia yksin. Niinpä tyttö heitettiin kadulle.
Jo tätä ennen Sannan ja hänen neljä vuotta nuoremman pikkusiskonsa elämä oli yhtä helvettiä. Tyttöjen oma äiti oli alkoholisti, jolla oli vakavia psyykkisiä ongelmia. Heidän vanhempansa erosivat Sannan ollessa 11-vuotias. Vuoden kuluttua taloon muutti uusi nainen. Tyttöjen isä oli sokeasti rakastunut tähän akateemisesti koulutettuun, määrätietoiseen naiseen eikä tajunnut, että tämä on narsisti.
− Kahden viikon kuluttua ensitapaamisestamme nainen ilmoitti, että koska hän ei ole meidän äitimme, hänellä ei ole mitään velvollisuuksia minua ja siskoani kohtaan. Hänellä oli kaksi omaa lasta, jotka muuttivat myös meille. Myös hänen omat lapsensa saivat lopulta tuntea nahoissaan naisen hulluuden, Sanna kertoo.
Manipulointia, syyllistämistä ja kiristämistä
− Vuosien ajan ex-äitipuoleni manipuloi, väheksyi, nimitteli, arvosteli ja kiristi meitä. Hän ei koskaan myöntänyt itse olevansa väärässä. Hän sai järjettömiä raivokohtauksia mitättömistä asioista, Sanna muistelee uusioperheen arkea.
Eräänä arki-iltana 15-vuotias Sanna istui olohuoneessa isänsä kanssa niitä näitä rupatellen ja uutisia katsellen. Leppoisa tunnelma oli tiessään, kun uusioperheen äiti saapui kotiin.
− Hän sai silmittömän raivokohtauksen siitä syystä, että istuin olohuoneessa isäni kanssa. Hän karjui minulle, että mitä sinäkin isän pikku vaimo siinä kerjäät huomiota, Sanna kertoo.
Seurasi huutoa ja tavaroiden paiskomista, joten Sanna katsoi parhaakseen vetäytyä huoneeseensa ja jättää aikuiset selvittelemään asiaa keskenään.
Isän käytös ihmetyttää
Lehtikuva/Sari Gustafsson
− Isä ei tänä päivänäkään pysty selittämään, miksi antoi ex-äitipuolemme kohdella meitä niin huonosti, Sanna sanoo.
Hän kertoo, että isä erosi naisesta vihdoin noin vuosi sitten, mikä on antanut Sannalle ja hänen siskolleen mahdollisuuden korjata välit isäänsä. Hän riemuitsee siitä, että on saanut isänsä takaisin 20 vuoden jälkeen.
− Isä on pahoillaan kaikesta tapahtuneesta ja olemme antaneet hänelle anteeksi, mutta me emme unohda.
Sanna pohtii, että hänen isällään ei kerta kaikkiaan ollut voimia suojella tyttäriään pahan äitipuolen hulluudelta. Sannan mukaan hänen isänsä ensimmäinen avioliitto psykoottisen alkoholistin kanssa oli niin raskas, että isä todennäköisesti oli helpottunut, kun hänellä oli nainen, joka piti ohjat käsissään. Itse asiassa isä ei edes tiennyt kaikkea, mitä talossa tapahtui, sillä hän oli työnsä takia paljon poissa kotoa.
Ei asiaa jääkaapille
Sanna oli 14-vuotias, kun hän aloitti työnteon koulun ohella. Pienellä palkallaan hän maksoi ruokansa ja bussilippunsa. Äitipuoli oli myös sitä mieltä, että Sannan olisi pitänyt maksaa vuokraa, sillä hänen kattonsa alla ei asuttu ilmaiseksi kuin hotellissa.
Äitipuoli vahti kaikkea mahdollista jatkuvasti ja syytti lapsia mitä ihmeellisimmistä asioista.
− En saanut pestä pyykkejäni hänen koneellaan. Hän vahti koneen käyttöä muun muassa mittaamalla pesupulverin määrän. Myös wc-paperin käyttö oli rajoitettua. Jos joku kaveri sai meille joskus tulla, häntä kehotettiin ottamaan omat paperit mukaan.
Tytöt eivät saaneet rahaa edes perustarpeisiin kuten terveyssiteisiin, saatikka sitten uusiin vaatteisiin. Välillä he jäivät ilman ruokaa jopa kahdeksi päiväksi. Ruoan kulutustakin äitipuoli vahti, esimerkiksi laskemalla leipäviipaleet.
− Emme saaneet mennä suihkuun ilman lupaa. Emme saaneet syödä ilman lupaa. Emme saaneet käyttää hänen liinavaatteitaan emmekä astioitaan, Sanna luettelee.
Ei käsitystä normaalista perhe-elämästä
Sannan ex-äitipuoli on akateemisesti koulutettu ja toimii, uskomatonta kyllä, kasvatusalalla. Niinpä hän onnistui uskottelemaan sukulaisille ja tuttaville, että lapset valehtelivat ja keksivät kaiken. Hän onnistui olemaan niin uskottava, että kukaan ei osannut epäillä.
Nyt Sanna on asunut omillaan jo lähes 20 vuotta ja on pienen pojan äiti. Lapsuuden kokemukset vaikuttavat edelleen muun muassa niin, että hänen on vaikea luottaa kehenkään. Hän ajattelee, että oikeastaan hänet pelasti se, että hänet potkittiin pois kotoa. Enemmän hän huolissaan siskostaan, joka oli vasta yhdentoista, kun jäi äitipuolen armoille ilman isosiskon tukea.
− Pikkusisko ei koskaan nähnyt, millaista on normaali perhe-elämä. Hän ei muista meidän omaa äitiämme terveenä, sillä hän oli vasta kaksivuotias kun äiti alkoi juoda.
*Haastateltavan nimi on muutettu.
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.