Lokakuun 6. päivä vuonna 2002 11-vuotias Shawn Hornbeck lähti pyöräilemään kaverinsa luokse, kuten oli tehnyt lukuisia kertoja aiemminkin. Tämä kerta oli kuitenkin erilainen. Poika pyöräili nimittäin suoraan sadistisen sieppaajan syliin ja katosi vuosiksi. Tapauksesta kerrotaan CBS Newsin erikoisartikkelissa.
Pojan katoamisesta käynnistettiin isot etsinnät tämän kotiseudulla Richmondissa Yhdysvalloissa. Etsijäkoirat saivat pojasta vainun, mutta sen paremmin poikaa kuin tämän pyörääkään ei löytynyt.
Shawnin äiti Pam sekä isäpuoli Craig Akers yrittivät esiintyä urheina toimittajien edessä. Sisäisesti vanhemmat olivat kuitenkin hajalla ja syyttelivät itseään siitä, etteivät olleet lähteneet saattamaan poikaa.
"Oli vain uusi päivä, jolloin olin elossa"
Viikot venyivät kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi.
Akersien tietämättä Shawnia pidettiin vankina alle tunnin päässä kotoaan. Pojan päivät kuluivat kauhun vallassa.
– En aio valehdella, oli hetkiä jolloin ajattelin, että olisi parempi olla kuollut, kuin joutua elämään sellaisen läpi.
Poika joutui päivittäin pahoinpidellyksi ja seksuaalisesti hyväksikäytetyksi.
– Ensimmäisestä päivästä lähtien, hänellä oli ase, hänellä oli valta. Olin voimaton. En pystynyt tekemään mitään.
Lopulta poika kadotti miehen vankina ajantajunsa.
– Kerran luulin, että on heinäkuu, mutta ulkona satoikin lunta. En pitänyt ajasta enää kirjaa. Oli vain uusi päivä. Uusi päivä, jolloin olin vielä elossa.
Samanlainen sieppaus 4,5 vuotta myöhemmin
Tammikuussa vuonna 2007 Shawnin vanhemmat Pam ja Craig heräsivät uutisraporttiin, joka nosti mieleen kipeitä muistoja. Lähistöllä sijaitsevasta kaupungista oli siepattu poika, joka muistutti huolestuttavalla tavalla Shawnista.
– Se kuulosti minusta pelottavan tutulta, Craig kommentoi.
– Hiusten väri, koko, ikä, Pam lisäsi.
Vanhemmat jäivät miettimään, oliko kyseessä vain sattuma vai voisiko tapahtumilla olla yhteyttä.
Benin sieppausaikaan Shawn oli ollut sieppaajansa vankina yli neljä ja puoli vuotta. Ainoa asia, joka piti pojan toivoa yllä, oli ajatus perheestä.
– Vain se auttoi minua jatkamaan, koska perheemme oli ollut niin läheinen.
Mutta pelko alkoi vallata Shawnin, kun hänen sieppaajansa nappasi toisen pojan, 13-vuotiaan Ben Ownbyn.
– Tuntui, että päivät hupenevat. Koska kyseessä oli korvaaja. Kun hankitaan uusi auto, mitä tehdään yleensä vanhalle? Siitä hankkiutuaan eroon, eikö?
Havainto autosta johti sieppaajan jäljille
Shawnin "korvaaja" Ben katosi noustuaan koulubussista 8. tammikuuta 2007. Pojan 15-vuotias naapuri muisti nähneensä Benin jäävän pois bussista. Myöhemmin hän oli kiinnittänyt huomiota myös outoon autoon, joka kiihdytti pois paikalta.
Autointoilijana poika onnistui antamaan ajoneuvosta hyvin tarkan kuvauksen – paitsi rekisterikilven numeron. Ajoneuvosta julkaistiin osavaltion kattava etsintäkuulutus.
Vajaan tunnin matkan päässä sieppauspaikasta etsintäkuulutus kiinnitti pizzerianomistaja Mike Prosperin huomion. Prosperi nimittäin omisti kuvauksiin sopivan auton yhdessä 41-vuotiaan Mike Devlinin kanssa.
Devlin oli kadonnut samana päivänä kesken töiden Prosperin seurasta käyttäytyen oudosti. Mies oli ilmoittautunut sairaaksi.
Seuraavana päivänä aavistus oli ajanut Prosperin Devlinin asunnolle. Siellä mies löysi auton ja teki havainnon, joka ihmetytti häntä.
– Auton kyljessä oli punertavaa tomua, sellaista, jota saa ajamalla soratietä, joita ei kaupungissa ole. Jos hän oli sairas, niin kuin hän ilmoitti, mistä tuo tomu oli hänen autoonsa tullut?
Kun Devlin jatkoi sairauslomaansa, Prosperi päätti ottaa yhteyttä poliisiin epäilyksineen.
"Hän laski päänsä ja sanoi olevansa paha ihminen"
Michale Devlin tuomittiin Ben Ownbyn ja Shawn Hornbeckin sieppaamisesta useammaksi elinkautiseksi vankilaan.
Seuraavana päivänä FBI:n etsivä Lynn Willett parinsa kanssa saapui tapaamaan Devliniä. Willet havaitsi välittömästi Devlinin välttelevän heidän katsettaan.
Willet alkoi kuulustella Devliniä. Hän esitti samoja kysymyksiä aina uudelleen, etsien poikkeamia miehen käytöksessä ja yritti päätellä, onko Devlin siepannut Benin. Willet huomasi kuitenkin lähes välittömästi, että Devlinin vastauksissa nousi esiin toistuvasti ”kummipoika” Shawn. Etsivä havaitsi miehen pulssin nousevan joka kerta pojasta puhuttaessa.
– Varmaan noin tunnin juttelun jälkeen niskakarvani nousivat pystyyn, kun tajusin hänen puhuvan Shawn Hornbeckistä.
Willet ahdisti tämän jälkeen Devlinin nurkkaan sanoea, että heillä oli todisteita, jotka kytkevät miehen auton Benin sieppaukseen.
– Siinä vaiheessa hän laski päänsä ja sanoi, että hän on paha ihminen. Ja hän kertoi, ettei Shawn ei ole hänen kummipoikansa. Shawn on Shawn Hornbeck.
Devlin tunnusti samalla Benin sieppauksen.
"Hän on elossa"
Etsivät lähtivät tämän jälkeen yhdessä Devlinin kanssa tämän asunnolle. Kun he avasivat lukitun oven ja astuivat sisään, he löysivät sisältä Shawnin, joka istui sohvalla. Poika näytti hämmästyneeltä.
– Sanoin hänelle, että hän on turvassa. Olemme poliiseja ja viemme sinut kotiin, Willet kertoi.
Asunnosta löytyi myös Ben. Willet pidätti Devlinin ja takavarikoi asunnosta kiväärejä ja käsiaseen. Tämän jälkeen FBI soitti Benin vanhemmille ilmoittaakseen pojan löytymisestä.
Samaan aikaan syyttäjäviranomaiset soittivat Akerseille.
– Olin niin hermostunut, etten pystynyt puhumaan, joten ojensin puhelimen Craigille, joka ajoi, äiti Pam muistelee.
– Hän sanoi: ”Olemme 95 prosenttisen varmoja, että olemme löytäneet Shawnin. Ja hän on elossa.” Kyyneleet tulivat saman tien, isäpuoli kertoi.
Muisto vanhempien näkemisestä ensi kertaa aina mielessä
Muutama vuosi sitten Shawn kertoi elämänsä sujuvan hyvin. Hän on usein tekemisissä kadonneiden lapsien perheiden kanssa, eikä hän kavahda menneisyyttään.
– Tuntuu siltä, että se tulee olemaan aina osa elämääni, Shawn kommentoi St. Louis Postin haastattelussa.
– Ehkä se on minun tehtäväni, tarjota apua ja toivoa.
Kadonneiden ihmisten löytyminen vuosien vankeuden jälkeen, kuten esimerkiksi tapahtui Clevelandissa kolmen naisen kohdalla, ei tuo Shawnin mieleen huonoja muistoja vankeusajasta.
Hänen mukaansa asia on päinvastoin: hän muistaa ensimmäisenä sen kuinka poliisi vei hänet huoneeseen, jossa hän näki ensi kertaa vuosiin vanhempansa.
– Ensimmäinen muisto, jota ajattelen aina, on se kun näin vanhempani ensimmäistä kertaa. Toivottavasti nuo tytöt (Clevelandissa) tunsivat tismalleen samoin kuin minä silloin.