Neljävuotias Karina Tshikitova seurasi miltei päivälleen kaksi vuotta sitten isäänsä metsälle ja katosi karhuja ja susia vilisevään erämaahan kahdeksitoista päiväksi.
Karina Tshikitova lähti kaksi vuotta sitten, 29. heinäkuuta, koiransa Naidan kanssa seuraamaan isäänsä Siperian metsälle – mutta isän tietämättä. Samaan aikaan Karinaa hoitanut isoäiti luuli poikansa ottaneen tytön mukaansa.
Karinan äiti oli ollut poissa kotikylästä ja huomasi tyttärensä kadonneen vasta palattuaan kotiin. Tässä vaiheessa Karina oli ollut metsässä jo useamman päivän.
Heti kun tytön katoaminen huomattiin, aloitettiin mittava etsintäoperaatio. Tyttöä ei kuitenkaan löydetty vaikeakulkuisesta maastosta.
Sahan tasavalta, missä Karina katosi, on Venäjän suurin maakunta, miltein Intian kokoinen alue Itä-Siperiassa. Suurin osa maakunnasta on harvaan asuttua ja ilmastoa kuvaillaan yhdeksi maailman karuimmaksi.
Lemmikkikoira piti lämpimänä ja hälytti etsijät paikalle
Pieni tyttö löytyi lopulta suuresta erämaasta Naida-koiran ansiosta. Tytön ja koiran oltua yhdeksän päivää yhdessä kadoksissa metsässä, saapui koira yllättäen pieneen Olomin kylään.
Koira ei osannut ohjastaa etsijöitä Karinan jäljille. Lemmikki kuitenkin tunnistettiin Karinan mukana olleeksi Naidaksi, ja tämä auttoi etsijöitä jatkamaan ja kohdentamaan operaatiota.
Tästäkin kesti vielä kolme päivää, ennen kuin löydettiin joen varrelta vierekkäin lapsen jalanjälki ja koiran tassunjälki. Siten etsijät tiesivät olevansa oikealla seudulla.
Lopulta Karina löydettiin pitkän ruohikon keskeltä. Tyttö oli selviytynyt lähes kaksi viikkoa erämaassa syömällä marjoja ja juomalla joesta vettä, kertoo Daily Mail. Öisin Naida-koira oli nukkunut tytön vieressä ja pitänyt tämän lämpimänä.
Laihtunut tyttö kiidätettiin helikopterilla sairaalaan, jossa hän joutui olemaan hoidossa pitkään aliravitsemuksen vuoksi.
– Miksi jätit minut? kerrotaan tytön toruneen koiraa, kun hän pääsi takaisin kotiin sairaalasta. Kuitenkin juuri koiran paluu sai etsijät jatkamaan operaatiota, vaikkei päiviin oltu löydetty jälkeäkään tytöstä.
Karina ei puhu ajastaan erämaassa
Vuoden 2015 Siberian Times -lehden haastattelussa, vuosi Karinan löytymisen jälkeen, kertoi äiti Talina Tshikitova tyttärensä toipuneen täysin. Taiga-päivistään Karina ei kuitenkaan puhu.
– Nyt hän on aivan kuin ennenkin. Hän juoksentelee muiden lasten kanssa, puhuu paljon, eikä hänestä arvaisi, että hänellä on takanaan niin stressaava kokemus. Mutta hän ei suostu puhumaan päivistään taigalla, ja hän hermostuu, jos ihmiset painostavat kertomaan.
Myös Karinan isoäiti Emma kuvaa tyttöä selviytyjäksi. Karina otettiin usein mukaan marjastamaan metsään, ja koko perhe asuu pienessä kylässä kaukana muusta ihmisasutuksesta.
– Jo nuoresta pitäen hän on tottunut taigan karuihin olosuhteisiin, eikä hän pelkää metsää. Ja hänellä oli Naida apunaan.
Allaolevassa kuvassa näkyy Karina Tshikitovan hieno toipuminen rankasta koettelemuksesta. Vielä vuosi pelastumisensakaan jälkeen Karina ei kummemmin kommentoinut selviytymistään, eikä mielellään ollut kuvattavana.
– En halua valokuviin, en pidä siitä. Miksi kaikki kyselevät, mitä tein taigalla ne päivät?