(Mute)
Viisikymppisiään äskettäin viettäneen Nick Caven kynästä syntyy uutta musiikkia kuin liukuhihnalta. Viimevuotinen Grinderman-projekti esitteli Caven jätkämäistä huumoria, ja loppuvuodesta näki päivänvalon Warren Ellisin kanssa yhteistyönä tehty tunnelmallinen soundtrack uuteen Jesse James -länkkäriin.
Jos Caven ja Bad Seedsin parasta osaamista ovat perinteisesti olleet pianovetoiset murhaballadit, Dig Lazarus Dig!!! on lähempänä Grindermanin kulmikasta rockia, mutta siitäkin on menty vielä askel eteenpäin. Levy nimittäin svengaa ennenkuulumattoman rennosti.
Kiitos siitä kuuluu Bad Seedsille, joka kuulostaa keksineen kokonaan uuden lähestymistavan. Pianon sijaan pinnassa ovat sähköiset sormiot, lyömäsoittimet ja tyylikkäästi toteutetut erilaiset häiriöäänet, joiden kaikkien alkuperää en ryhdy edes arvailemaan.
Cave sanoi tuoreessa haastattelussa, että hänen uransa voidaan jaotella karkeasti näin: 70- ja 80-luvuilla hän haki innoituksensa Vanhasta testamentista. 90-luvulla hän löysi Uuden testamentin ja alkoi kirjoittaa rakkauslauluja. Ihan näin ohjelmallisesti hän ei ole todellisuudessa edennyt, mutta ensimmäinen viittaus Raamattuun on taas heti uuden levyn nimirivillä.
Cave tuli tunnetuksi rockin kiilusilmäisenä saarnamiehenä, mutta nyt on äänessä moderni beat-runoilija. Ja tarinaa tuntuu riittävän. Aiheet varioivat maukkaasti, sävyinä vuorottelevat hirtehinen ja hillitön.
Biisit sen sijaan jättävät paikoin toivomisen varaa, todelliset ässät jäävät hihaan. Monet kappaleista ovat vain luonnosmaisia, parin soinnun varassa eteneviä jumituksia. Se ei tosin haittaa silloin, kun tunnelman tasolla ylletään samaan kuin Midnight Man tai kaikesta ylimääräisestä riisuttu Night of The Lotus Eaters.
***½teksti: Mikko Rita