Nooralotta Neziri paljastaa, miten syvällä kävi vaikeiden loukkaantumisten keskellä: ”Se oli yhtä helvettiä”

Nezirin kesä alkoi räväkästi. Takaisin Poriin täksi vuodeksi muuttanut aituri kellotti jo toukokuun puolella toistaiseksi kauden parhaansa 13,04.

– Alku oli tosi hyvä. Sitten tuli vähän laskusuhdanne. Siinä oli kova leiri takana ja eka startti oli yllättävän kova. Tuli ehkä hermostollinen väsymys siinä. Mutta Paavo Nurmi gamesissa sai takaisin 13,05:een mikä oli tosi positiivinen, Neziri kertaa alkukauttaan.

Pari vuotta sitten Neziri ei varmasti olisi ollut tyytyväinen 13-alkuisiin aikoihin. Nyt hän osaa kuitenkin olla itselleen armollinen.

– Olen toipunut juuri leikkauksesta. Tammikuussa pääsin juoksemaan ensimmäistä kertaa kovempaa ja maaliskuussa aitoja. Tässä on ollut aika lyhyt valmistautuminen tähän kesään, mutta nyt ei ole leikkauksia tiedossa, että ihan hyvä tilanne, Neziri sanoo nauraen.

Kaksi vuotta kestänyt vammakierre on ollut haastavaa aikaa. Kaikki alkoi vuonna 2021 hallikauden jälkeen.

– Minulla oli jo hallikauden aikana selkä kipeä, mutta minulla nyt on aina vähän selkä kipeä. Se on vähän sellainen tyyppivika. Se tuli kuitenkin niin kipeäksi, että en pystynyt oikein kävelemään.

Satsaukset olivat olleet todella kovat ja hinku Tokion olympialaisiin oli suuri. Lopulta tilanne äityi kuitenkin siihen pisteeseen, että Nezirin piti vetäytyä Tokion joukkueesta ja kausi piti viheltää poikki.

Kortisonikaan ei auttanut

Pettymys oli kesän 2021 jälkeen suuri ja Neziri haki uralleen uutta suuntaa Itävallasta Philipp Unfriedin valmennuksesta. Harjoitukset sujuivatkin talvella melko hyvin. Sitten kesken harjoitusten sattui – tällä kertaa jalkaan

– Juoksin jotain 200 metrin vetoja ja tänne akillesjänteen kohdalle alkoi sattumaan. Sen jälkeen se olikin yhtä helvettiä.

LUE MYÖS: Nooralotta Neziri tarjosi Viljamille, 8, ikimuistoisen kokemuksen kesken harjoitusten: "Me mennäänkin kaksi kierrosta"

Kesällä oli vuorossa MM- ja EM-kisat ja kaikkea kokeiltiin. Akillesjänteen seudulle pumpattiin kortisonia oikein urakalla, mutta sekään ei auttanut. Lopulta jalka piti leikata tämän vuoden tammikuussa.

Unfriedin valmennus oli erilaista kuin mihin Neziri oli tottunut.

– Siellä pääsin aika hyvin treenirytmiin mukaan. Se oli tosi fysiikkapainotteista. Lähdin enemmän katsomaan aitatekniikkapuolta, mutta tulin takaisin fyysisesti vahvempana kuin koskaan.

Neziri harmittelee, ettei päässyt missään vaiheessa ulosmittaamaan sitä työtä, mikä Itävallassa tuli tehtyä. 

– Tosi paljon tehtiin happovetoja, syväkyykkyjä, penkkiä ja perusfysiikkaa. Uskon, että systeemi olisi toiminut jos olisi päässyt pidemmälle kesään.

– Olen kuitenkin siinä mielessä tyytyväinen, että minun ei ainakaan tarvitse jäädä miettimään, että millaista siellä olisi ollut.

”Turha jossitella”

Neziri on vaihtanut valmentajaa viimeisen kolmen vuoden aikana kaksi kertaa. Vuoteen 2021 30-vuotias Neziri oli Petteri Jousteen valmennuksessa, sen jälkeen Unfried vastasi naisen harjoittelusta ja nyt valmentajana toimii Matti Vyyryläinen. 

– Vaihdokset ovat aina liittyneet siihen, että halusin kokeilla jotain muuta. Koen, että jokaisesta valmennussuhteesta on jäänyt jotain eikä valmennus ole muuttunut missään nimessä kokonaan.

Ulkopuolelta Nezirin uraa seuranneena voisi ajatella, että Neziri on tehnyt viime vuosina vääriä valintoja. Itse hän ei ajattele niin.

– Kaikkeni olen yrittänyt. Turha jossitella, mutta ehkä joihinkin vammoihin olisi pystytty vähän aikaisemmin reagoimaan. Aina sitä on kuitenkin tehnyt parhaansa, eikä ikinä ole jäänyt kiinni siitä, että olisi antanut asioiden olla.

Nyt ura tuntuu olevan taas oikeilla raiteilla. Vaikka Itävallan olosuhteissa ei ollut valittamista, on muutto vanhaan kotikaupunkiin ollut oikea ratkaisu.

– Oli sellainen fiilis, että pitää rauhoittaa tilanne. Paluuseen liittynyt sen suurempaa draamaa, kuin minun oma terveystilanteeni.

–  Tuli olo että pitää olla kotimaassa, että se terveys pysyy kunnossa kun mulla on täällä kaikki tukitoimet käytössä.

Suomen ennätystä kohti

Neziri on juossut uran parhaan aikansa 12,81 vuonna 2016. Silloin tulos oli Suomen ennätys, mutta sen jälkeen ensin Annimari Korte (12,72) ja tänä vuonna Reetta Hurske (12,70) ovat juosseet ajan alle. Tänä vuonna Neziri ei vielä pyri väkisin Hurskeen SE-ajan kimppuun, mutta tulevaisuudessa samat ajat ovat hänen tähtäimessään.

– Haluan parantaa ennätystä uudelle kymmenysluvulle ja mielellään kaksi alaspäin.

Ensi kaudella kilpaillaan Rooman EM-kisat, jotka siintävät tärkeänä motivaattorina Nezirin mielessä.

– Rooma on selkeä tavoite. Toivon, että olisin siinä iskussa, että voisin taistella mitaleista.

Tällä kaudella tähtäin on asetettu selkeään kohtaan.

– Ainakin alle 13 sekuntia. Se on ehdoton tavoite, että se menisi rikki. Ja se että syksyn aloittaisin ehjänä.

Mahdollisuus on myös päästä mukaan Budapestin MM-joukkueeseen.

– Ne eivät ole minun kauden päätavoitteeni, mutta jos pääsen alle 13 sekunnin kuntoon ja joukkueeseen valitaan, lähden sinne tavoittelemaan jatkopaikkoja.

Moni yleisurheilun ystävä on saattanut jo ajatella, että Nezirin parhaat päivät ovat jo nähty. Heille porilaisella on selväsanaiset terveiset.

– Vähimmäistavoite on ennätyslukemat. Kaikkeni olen valmis tekemään.