Tuotantovuosi: 2007. Ohjaus: Joel Schumacher. Tuotanto: FS-Film Oy. Kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 2.35:1. Ääni: DD 5.1 EX, 2,0. Kesto: 99 min.
Muistan ajan, jolloin tieto uudesta Jim Carrey -elokuvasta synnytti minussa riehakasta ilakointia, jos pieni liioittelu sallitaan. Ace Ventura ja The Mask tekivät minusta Carrey-fanipojan, vaikka Acen tapauksessa pidin luultavasti lopulta enemmän Carreyn karismasta kuin itse elokuvasta. En häpeä myöntää pitäneeni ja pitäväni haukutusta The Cable Guysta. The Truman Show ja Man on the Moon osoittivat, että Carrey handlasi vakavammatkin roolit. Sitten näin kurjan Me, Myself & Irenen elokuvateatterissa, jossa ei voinut painaa stop-nappia. Skippasin vaistomaisesti parjatun The Majesticin ja päivittelin Bruce Almightyn menestystä. Eternal Sunshine of the Spotless Mind oli kirkas valopilkku Carreyn nyt tahraantuneessa resumessa, ja sitä seurannut Lemony Snicket oli myös suksee. Fun with Dick and Jane toi mukanaan suru-uutisen Carreyn paluusta pohjalle ja leffa ohitettiin jälleen suosiolla, jonka jälkeen Numero 23 päätyi dvd-soittimeeni.
Älä kerro kenellekään, mutta on olemassa kaksi Joel Schumacheria, jotka ovat identtisiä ohjaajakaksosia. Toinen on lahjaton säheltäjä, joka teki Batman & Robinin ja Bad Companyn. Toinen veljeksistä puolestaan ohjasi erinomaisen Rankan päivän ja mainion Tigerlandin. Numero 23 on sen lahjattoman Schumacherin käsialaa.
Elokuvassa Carreyn hahmo, Walter Sparrow huomaa, että hänen lukemansa kirjan päähenkilö muistuttaa oudon paljon häntä itseään. Kirjassa pakkomiellettä aiheuttava numero 23 muodostuu pikkuhiljaa myös Walterin pakkomielteeksi, ja mies alkaa näkemään numeroa kaikkialla. Hän ottaa tehtäväkseen kirjan kirjoittajan löytämisen. Paperilla juonielementit kuulostavat ihan kiehtovilta. Harmi vain, että lopputulos on melkoista tuubaa. Elokuva leviää käsiin siinä vaiheessa, kun katsoja tajuaa, että hänen pitää viettää merkittävä osa elokuvasta katsoen Walterin päänsisäistä visualisointia kirjan tapahtumista, selostuksen kera. Näissä osisoissa Carrey näyttää synkkänä etsivänä, Fingerlinginä keski-iän kriisissään itsensä gootiksi meikanneelta. Schumacherin ylityylitelty ulkoasu nostaa koko homman teennäisyyden toiseen potenssiin.
Voiko olla enää turhempaa hahmoa kuin Walterin poika Robin, kysyn ma. Jos kysyisit, millainen hahmo Robin Sparrow on, osaisin sanoa vain että hän on hetero teini. Sen verran osapuilleen opimme hänestä, kun näemme pojan hoputtavan tyttökaverinsa ulos takaovesta vanhempien palatessa kotiin. Tämä olisi okei, jos hahmo olisi pienenpienessä sivuroolissa. Sen sijaan Robin on mukana menossa valitettavan usein ilman, että hänellä olisi oikeasti mitään käyttöä. Robin on kuin ärsyttävä naarmu tv-ruudussa, joka pysyy siinä vaikka kuinka rukoilisi sen katoamista. Robinin ärsyttävyys tiivistyy kohtaukseen, jossa hän kuulee jonkun kuolevan isänsä lukemassa kirjassa ja huudahtaa:"Joku kuolee?!" kiiruhtaen selaamaan kirjaa. Jos sinun perheenjäsenesi kertoisi jonkun kuolevan lukemassaan fiktiivisessä kirjassa, jota itse et ole lukemassa, osaisitko edes teeskennellä jonkinasteista mielenkiintoa uutista kohtaan? Oli miten oli, käsikirjoittaja selittää ekstroissa, että hän halusi kirjoittaa valtavirrasta poiketen perheen, jonka jäsenillä ei ole mitään skismaa keskenään, ja jotka tukevat toisiaan. Huono idea.
Lopussa elokuvan mysteerit sentään saavat selityksen. Se on sellainen älyvapaa "vain elokuvissa" -selitys, josta ei tarvitse edes miettiä, voisiko näin tapahtua tosielämässä. Mutta mitä levyn "unrated"-versio pitääkään sisällään? Sain sellaisen kuvan, että lähinnä Jim Carreyn tai tämän stunttimiehen pyllyn heilumassa ilmassa, eikä luultavasti paljoa muuta. En sentään altistanut itseäni uudelleen koko elokuvalle saadakseni selvitettyä tämän mysteerin.
Ekstroja levyltä löytyy vähän liikaakin. Poistettuja kohtauksia löytyy 16 kappaletta. Näistä ei ole hirveästi iloa, ellei leffakaan iskenyt. Featurettes-valinnan takaa löytyy kymmenen lyhykäistä dokumenttia, joissa haastatellaan tekijöitä ja nähdään kuvaa kulissien takaa. Tehosteisiin keskittyvät kolme videota poislukien nämä ovat sellaisia, että katsojaa nolottaa tekijöiden puolesta heidän puhuessa turhasta elokuvasta, johon on hassattu miljoonia dollareita.
Teatteriversion kommenttiraidalla turisee ohjaaja Joel Schumacher. Making of -dokumentilla on kestoa 23 minuuttia. Creating the World of Fingerling on 11-minuuttinen katsaus elokuvan ulkoasun luomiseen. Mukana on myös traileri. Itse elokuvaan liittyvän sälän lisäksi mukaan on tuupattu 25-minuuttinen The 23 Enigma, jossa matemaatikot turisevat numeroista, sekä ankea numerologiateemainen, 10-minuuttinen How to find your life path numbers. Kuten sanonta kuuluu, kiviäkin kiinnostaa.
Elokuva: **
Ekstrat: **
Teksti: Atso Suopanki