USA 2007. Ohjaus: Joel Schumacher. Käsikirjoitus: Fernley Phillips. Tuotanto: Beau Flynn, Fernley Phillips, Tripp Vinson. Kuvaus: Matthew Libatique. Leikkaus: Mark Stevens. Musiikki: Harry Gregson-Williams. Pääosissa: Jim Carrey, Virginia Madsen, Logan Lerman, Danny Huston, Mark Pellegrino, Rhona Mitra, Lynn Collins. Kesto: 95 min.
Numeroiden kohtalokasta merkittävyyttä – tai merkityksettömyyttä – pohditaan uusimmassa Jim Carrey -leffassa, josta ei löydy tilaa tähtikoomikolle ominaiselle huumorille.
Joel Schumacherin ohjaama Numero 23 on eriskummallinen tarina rankkuri Walter Sparrowista (Carrey), joka tempautuu syntymäpäivälahjaksi saamansa kirjan pauloihin. Divarista löytynyt omakustanneopus, Numero 23, muistuttaa ahdistavasti Walterin omaa menneisyyttä. Mies samastuu kirjassa esiintyvään etsivä Fingerlingiin niin vahvasti, että Sparrow alkaa epäillä synkän kronikan kertovan juuri hänestä itsestään.
Vaimo Agathaa (Virginia Madsen) löyhät yhtymäkohdat eivät vakuuta, vielä vähemmän hän uskoo teoksen mystifioiman numeroparin kiroukseen. Teoksen riivaama aviomies sitä vastoin alkaa kompastella 23:iin yhä enenevässä määrin.
Numero 23 on kaksijakoinen psykologinen trilleri, jonka alku on loppua huomattavasti kiehtovampi ja onnistuneempi. Fernley Phillipsin käsikirjoitus seurailee vuoroin Walterin reaalitodellisuutta, vuoroin Fingerlingin kirjafantasiaa. Ensin mainittujen jaksojen tehokas jännite latistuu fiktiivisten neo noir -kohtausten kliseiseen melodramaattisuuteen. Sin City -vaikutteinen tyylittely istuu huonosti muuhun tarinayhteyteen.
Omaperäinen aloitus tulvii hämmästyttäviä huomioita siitä, miten luku 23 on kietoutunut sekä maailmankaikkeuden historiaan että sen lainalaisuuksiin. Esiin nostetaan mm. maan akselikallistuma ja ihmisruumiin kromosomien lukumäärä (23 molemmilta vanhemmalta). Osassa esimerkeistä on kyse sangen vapaasta tulkinnasta, kiihkeästä halusta nähdä kyseinen numeropari myyttisempänä kuin mitä se onkaan. Elokuvassa moinen kiihkeys toimii tietenkin erinomaisen hyvin – etenkin järkkyvän mielen kuvauksena.
Lupaavasta alkuasetelmasta huolimatta Numero 23 ei kykene täyttämään itselleen asettamiaan odotuksia. Elokuvan ydinarvoituksen vastausta (= kuka on oudon opuksen kirjoittaja?) pantataan pitkään, osan aikaa tehokkaastikin. Kun salaisuus lopulta paljastuu, lässähtää tarina kuin pannukakku. Ratkaisu ei ole omaperäinen tai edes vaikea aavistaa ja, mikä pahinta, se jättää leffan numeerisen lähtökohdan kokonaan vaille sen ansaitsemaa huomiota.
Rutinoitunut Joel Schumacher ei pysty korjaamaan käsikirjoituksen lopun ongelmaa, vaan hän sallii elokuvan vesittyä lopulta kokonaan. Numero 23 ei suinkaan pääty arvoituksen paljastumisen jälkeen, vaan se päätyy suoltamaan kankaalle omaa itseään selittäviä lisäkohtauksia. Tuntuu kuin käsikirjoittaja haluaisi näin epätoivoisesti osoittaa oman nokkeluutensa. Luovan loogisuuden, jonka olisi pitänyt välittyä katsomoon pitkin matkaa.
Koomikko Jim Carrey on parhaimmillaan arkisen Walterin nahkoissa. Fingerlingin pateettinen goottiolemus sen sijaan istuu tähden ylle huomattavasti heikommin. Virginia Madsen vakuuttaa kärsivällisenä Agatha-vaimona. Etevälle ja monikasvoiseksi kypsyneelle näyttelijättärelle olisi suonut enemmänkin liikkumatilaa.
Teksti: Outi Heiskanen