Jääkiekkoilijat ovat kehittyneet valtavasti takavuosista, mutta niin ovat varusteetkin. MTV Urheilu antoi HIFK:n Roni Hirvoselle ja Leevi Teissalalle kokeiluun vanhoja puumailoja ja kysyi, miten SM-liigassa pelaaminen onnistuisi niillä.
LUE MYÖS: Olli Jokinen pelasi NHL-uransa "väärällä" työkalulla – karu totuus selvisi vasta Mikkelin Jukureissa: "Pieni masennuksenpoikanen tuli"
Helsingin jäähallin pukukoppikäytävälle on tuotu rivi museoesineitä, jotka näyttävät herättävän suurta mielenkiintoa.
Puumailassa on ihmeellistä magiikkaa. Keski-ikäinen, aikanaan vähintään pihapelejä pelannut ihminen ei pysty kävelemään ohi ottamatta sitä käteen.
Kaikilla on mailasta joku tarina. Se siirtää kuin takaiskusta omaan lapsuuteen ja nuoruuteen, jolloin talvet olivat kylmiä, pitkiä ja hapen täyttämiä.
HIFK:n markkinointijohtaja, itsekin SM-liigassa pelannut Roland Carlsson nappaa rivistöstä yhden rightin puolen mailan.
– Tällaisella joskus pelattiin, Carlsson ihastelee.
Ei pelata enää.
Tai jos pelattaisiin, jääkiekko olisi aivan erinäköistä kuin se, jota näemme illasta toiseen halleilla ja vastaanottimista.
Pojasta maila paranee
Vielä 1990-luvulla kaukaloissa viiletettiin puumailat kädessä, mutta 2000-luvun alkupuolella markkinoille alkoi tulla erilaisia keino- ja yhdistelmämateriaaleja. Mailat kevenivät huomattavasti.
Yli 600 SM-liigaottelua pelannut Timo Hirvonen käytti vielä omalla SM-liigaurallaan puumailaa, mutta 19-vuotias poika Roni on komposiittisukupolven kasvatti. Hän pelasi vielä junnuissa alkuvuosina vähän aikaa puumailalla.
– On kyllä jotenkin tiedossa mistä on kyse. On se ollut kovaa touhua siihen aikaan, Roni Hirvonen viittaa isänsä aikakauteen.
Hirvonen ottaa käteen legendaarisen punaisen Titanin TPS 4020 -mallin. Ilmeestä paistaa pieni hämmästys. Ero nykyiseen työvälineeseen on niin merkittävä.
Joukkuekaveri Leevi Teissalalle, 20, ei riitä yksi maila, vaan hän nappaa mukaan kolme rightin puolen vaihtoehtoa.
HIFK:n jättiläismäisen kokoinen puolustaja Miro Karjalainen tulee jäältä ja naureskelee touhuja.
Ei, Karjalaisen ei anneta kokeilla. Pitkään varastossa olleet mailat napsahtaisivat saman tien poikki hänen mieslämäristään.
– Noilla sitä aikanaan tehtiin maaleja, HIFK:n päävalmentaja Ville Peltonen huikkaa mennessään koppiin.
Ei muuta kuin mailateipit kiinni ja jäälle.
Juttu jatkuu kuvan alla
Leevi Teissala ja Roni Hirvonen valitsivat itselleen puumailan. Ja sitten jäälle.
Mailat muuttuneet valtavasti
Mailat paikalle tuonut Kim Ahlroos pelasi itse HIFK:ssa 1990-luvun alkupuolella. Tätä nykyä hän työskentelee CCM:n myyntiedustajana.
Ahlroos muistelee, että puumailoja saattoi mennä rikki kaudessa 50–60. Kun ensimmäiset komposiittimailat tulivat markkinoille, niitä hajosi iskuista ja lämäreistä kuin hammastikkuja, millä oli jo pelillistä vaikutusta – taloudesta puhumattakaan.
Nykyiset komposiitit ovat paljon kestävämpiä kuin varhaiset versionsa.
– Kun 1990-luvun alussa aloitteli liigassa, alkoi saada omia lapamalleja. Se oli kova juttu junnulle. Sitten niitä vaihdeltiin kauden aikanakin, Ahlroos muistelee.
Mailojen jäykkyysvalikoimat olivat nykyistä rajallisemmat: jäykkä, vielä jäykempi ja rautakanki. Tätä nykyä kiertojäykkyys eli flex on erittäin tarkasti valittavissa.
Nykypelaajat voivat jopa valita mistä varsi taipuu (kick point). Jos pelaajat ampuu paljon läheltä, hänelle sopii maila, joka taipuu läheltä lapaa.
Ahlroos sanoo, että nykytrendinä on mailojen yhä tarkempi muovaaminen omien tarpeiden mukaan. Mukaan on otettu laukaisun analyysilaitteita, joiden tuottaman datan perusteella voidaan kehittää sopiva maila.
Varsien muotokin on muuttunut. Kun puumailat ovat hyvin neliskanttisia, nykyään löytyy pyöreämpiäkin vaihtoehtoja.
– Jossain vaiheessa kilpailtiin siitä, että kenellä on kevyin maila. Nyt pelaajat eivät välttämättä edes halua niistä kevyempiä.
Punainen klassikko tuhoutuu
Kiekko liikkuu Teissalan ja Hirvosen lavassa taitavasti, ja lättykin lähtee komeasti. Pelimies on pelimies puumailallakin, mutta jotenkin kaikki näyttää vähän hitaalta.
– Aika vieraan oloinen tunne käsissä. Oma varsi on paljon pyöreämpi, vähän salibandymailan tuntuinen, Teissala sanoo.
Valmentaja Cory Murphy nappaa Teissalan mailan kädestä ja kokeilee vetoa suoraan syötöstä. On vanha tehopakki joskus kovempaakin vetänyt.
Teissalan ja Hirvosen silmät loistavat kuin pikkupojilla ulkojäillä. Hirvonen kokeilee vetoa suoraan syötöstä, ja se jää pikaiseksi kokeiluksi.
Räts! Punainen Titan katkeaa varresta.
Tähän ei olisi SM-liigafinaalin ratkaisupelin jatkoajalla varaa.
Hirvosen mielestä ranneveto lähti yllättävän hyvin, mutta laukauksen virittäminen on työläämpää ja hitaampaa kuin omalla mailalla. Pelaajat ovat oppineet ikään kuin piiskaamaan kiekkoa eteenpäin vipuvarren avulla.
Puumaila ei sellaista tukea anna.
– Minusta ei varmaan olisi tullut pelaajaa, jos tällaisella olisi joutunut pelaamaan. Varsi ei jousta yhtään, ihan kuin olisi rautakanki kädessä, Teissala heittää.
– Ei siitä pelistä tulisi näillä yhtään mitään, Hirvonen komppaa.
Juttu jatkuu kuvan alla
Leevi Teissala (vas). ja Roni Hirvonen kuuluvat HIFK:n nuoreen kaartiin, jolle puumaila tuntuu käsissä vieraalta.
"Mailat nopeuttaneet peliä"
Maila vaikuttaa kaikkeen, jopa syöttöihin. Hirvonen muistuttaa, että nykymailoilla pystyy antamaan nopean ja kovan syötön pelkillä käsillä.
– Mailat ovat nopeuttaneet peliä kyllä todella paljon.
Voisiko puumailasta olla jossain apuakin? Esimerkiksi aloituksissa, jossa paino saattaisi antaa pientä hyötyä?
– Ehkä jäykempi varsi olisi hyvä, mutta vastaavasti lapa vaikuttaa joustavan aika paljon, Hirvonen pohtii.
Ihan kiva kokeilu, mutta taitaa sittenkin olla parempi pysytellä komposiittimailoissa.
Ainakin jos haluaa menestyä tällä kaudella.