Lisäravinteet kuuluvat nykyään monen urheilijan varustekassiin siinä missä pyyhe tai verkkarit. Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF ei kuitenkaan suosittele ravintolisiä alle 18-vuotiaille.
IAAF:n hiljattain julkistaman lausuman mukaan alle 18-vuotiaiden ei pitäisi käyttää ravintolisiä muutoin kuin lääkärintutkimuksissa havaittujen oireiden perusteella. Suomen urheiluliitto on samoilla linjoilla IAAF:n huhtikuisen suosituksen kanssa.
- Olen ilman muuta sitä mieltä, että nuorten pitäisi ensin saada perusravitsemus kuntoon. Sen jälkeen voidaan harkita tapauskohtaisesti lisäravinteiden käyttöä, sanoo nuorten maajoukkueurheilijoiden ravinto- ja terveyskonsulttina toimiva lääkäri Veli-Pekka Valkonen.
Valkosen mukaan lisäravinteiden kohtuukäyttö ei ole nuorille suoranainen terveysriski. Pelkkien jauheiden ja patukoiden varaan ravitsemusta ei saa kuitenkaan missään tapauksessa jättää.
- Jos valmisteita käytetään korvaamaan täyspainoista ateriaa, niin silloin niistä voi muodostua terveysriski.
- Kasvuvaiheessa olevien nuorten pitää saada energia- (hiilihydraatit, proteiinit, rasvat) ja suojaravinteita (vitamiinit, hivenaineet, kivennäisaineet) monipuolisesti ja riittävästi. Ravintolisissä näitä ei ole välttämättä oikeassa suhteessa ja imeytyvyyttä ei ole useinkaan osoitettu, Valkonen kertoo.
- Lisäksi monissa tuotteissa on lisätty runsaasti sokeria, josta kärsivät hampaat. Kreatiinin ja glutamiinin käyttö ei ole myöskään nuorilla perusteltua. Esimerkiksi kreatiinia saa muun muassa lihasta ja kalasta.
Valkonen korostaa, että nuorille urheilijoille, vanhemmille ja valmentajille pitäisi järjestää entistä enemmän koulutusta ravintoasioissa.
- Lisäravinteiden lisähyöty on käsitykseni mukaan minimaalinen silloin, kun nuori urheilija harjoittelee, lepää ja ruokailee oikein.
"Perusterve jätkä voi ottaa"
Lisäravinteiden hyödyt suorituksen parantajana ovat kiistanalaiset. Niiden käyttöä perustellaan päivittäisen ravinnon parantamisella ja urheilijan "ravintopaketin" viimeistelyllä. Urheiluvalmisteilla pyritään myös maksimoimaan sallittujen keinojen käyttö.
Lisäravinteita myyvän Scandinavian Pro Products FI Oy:n toimitusjohtajan Kai Mustosen mukaan urheiluvalmisteiden kokonaisliikevaihto on Suomessa noin 10 miljoonaa euroa. Mustosen mielestä "perusterve jätkä" voi huoletta käyttää heidän tuotteitaan.
- Tuotteemme testataan puolueettomassa laboratoriossa Ruotsissa, Mustonen kertoo.
-Totta kai välillä on tullut negatiivistakin palautetta. Ihmiset ovat yksilöllisiä ja jotkut ovat allergisia tietyille tuotteille, hän jatkaa.
Mustosen mielestä IAAF:n nuoria koskeva suositus kertoo lähinnä tietämättömyydestä.
- Nämä tuntuvat olevan vähän mystisiä juttuja monelle. Tuotteet rinnastetaan helposti kiellettyihin aineisiin.
Suomessa laillisesti myytävät urheiluvalmisteet eivät ole dopingaineita. Niiden valvontaa johtaa Elintarvikevirasto. Maahantuontia valvoo tullilaitos.
- Viimeisen vuoden aikana ei ole ollut epäilyä siitä, että joku lisäravinne olisi sisältänyt kiellettyä ainetta, kertoo antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä.
Kustannukset satoja euroja kuukaudessa
SUL:n huippu-urheiluvaliokuntaan kuuluva professori Antti Mero arvioi, että 80-90 prosenttia suomalaisen huippuyleisurheilijan ravinnosta tulee yhä normaalista ruuasta.
- Ravinnon laadun takaamisen takia näitä tuotteita käytetään. Pitää muistaa, että urheiluvalmiste ei ole aina pelkkä lisä. Jos käyttää paljon proteiinijauhetta, niin silloin ei tarvitse ahmia paljon valkuaista sisältävää ruokaa, Mero sanoo.
Meron ja Mustosen kokemuksien mukaan suomalainen yleisurheilija käyttää lisäravinteisiin rahaa 100-400 euroa kuukaudessa. Moni urheilija saa urheiluravinteensa suoraan sponsorilta.
- Kyllä tuotteen täytyy olla uskottava ja puhdas. Urheilijan pitää pystyä luottamaan valmisteeseen. Tunnetuilla yrityksillä ei ole varaa tehdä virheitä tai huijata, Mero toteaa.
(MTV3-STT)