USA 2004. Ohjaus: Stephen Soderbergh. Käsikirjoitus: George Nolfi. Tuotanto: Jerry Weintraub. Kuvaus: Stephen Soderbergh. Leikkaus: Stephen Mirrione. Pääosissa: George Clooney, Brad Pitt, Julia Roberts, Catherine Zeta-Jones, Matt Damon, Andy Garcia. Kesto: 120 min.
Stephen Soderberghin vuoden 2001 elokuva Ocean's Eleven perustui löyhästi Frank Sinatran ryyppyporukan, ns. Rat Pack -jengin samannimiseen Las Vegas -seikkailuun (1960). Ohjaaja Soderbergh totesi idean sopivan mainiosti kierrätettäväksi. Kuka sitä nyt hyviä elokuvia haluaisi uusiksi apinoida, kun kerran huonojakin leffoja on tarjolla. Perustelu tuntui järkevältä, etenkin kun Soderbergh onnistui 1960-luvun jämistä loihtimaan kerrassaan kelvollista viihdettä. Yhtä mairittelevaa arviota ei voi lausua vuoden 2004 Ocean's Twelve -jatko-osasta. Nyt on lähdetty soitellen sotaan kuin Sinatra ja kumppanit konsanaan.
Ocean's Twelve jatkaa siitä, mihin edellinen elokuva päättyi. Danny Oceanin (George Clooney) porukan suurkeikka kasinokeisari Terry Benedictin (Andy Garcia) rahaholviin lihotti kaikkien osallistuneiden lompakoita makeasti, minkä myötä jengi hajosi maailmalle tuhlaamaan. Vihainen Benedict kokoaa kaverukset kuitenkin uudelleen yhteen - on takaisinmaksun aika.
Ryhmän aivot Danny ja Rusty Ryan (Brad Pitt) junailevat jenginsä samantien Eurooppaan, missä on tarkoitus keikkailemalla kerätä Benedictiltä puhalletut varat. Ykkösosassa hieman pimentoon jäänyt Linus (Matt Damon) haluaisi enemmän vastuuta, mitä hänelle myös annetaan, tosin koomisin seuraamuksin. Amsterdamissa punotaan juonia ja puhutaan pehmeitä. Myös viranomaiset valpastuvat, etenkin kun yhdellä EU-etsivistä, Isabel Lahirilla (Catherine Zeta-Jones), tuntuu olevan myös henkilökohtaisempi kana kynittävänään Rustyn kanssa.
Vanhalla mantereella mennään ristiin rastiin suunnitelmien karahtaessa karille yksi toisensa jälkeen. Porukan riesaksi ilmestyy Vincent Casselin hilpeästi tyypittelemä ranskalaisvaras. Tämä kaikki saattaisi olla hyvinkin hauskaa ja viihdyttävää, ellei mieleen hiipisi orastava epäilys kaiken perimmäisestä jäsentymättömyydestä. Loputtoman hotellihuoneissa ja putkassa istuskelun katseleminen ei tunnu mielekkäältä. Dannyn ja Rustyn charmi hukkuu sekin poikamaisten velmumaneerien ja merkityksettömän läpänheiton liialliseen toistoon.
Naiset pelastavat sen, mikä pelastettavissa on. Dannyn vaimoa Tessiä esittävä Julia Roberts on se "kahdestoista kelmi", jolle on varattu oikeastaan vain yksi ainoa kohtaus. Tilanne onkin sitten poikkeuksellisen herkullinen, eikä siitä voi sanoa juuri mitään liikaa paljastamatta. Matt Damon ja yllätyscameon tekevä Bruce Willis säestävät innoittuneesti. Catherine Zeta-Jones astelee Oceanin maailmaan raikkaana uutena kasvona. Zeta-Jones vaikuttaa porukan innostuneimmalta - ainakin mitä näyttelemiseen tulee. Omat rajoituksensa hänellekin asettaa elokuvan suht mahdoton käsikirjoitus, joka tyytyy motivoinnin sijaan tarjoamaan henkilöilleen pelkkää löyhää viitteellisyyttä.
Visuaalisesti virheettömän Ocean's Twelven voi nähdä veijariteemana ja sen variaationa. Humoristisena tutkielmana siitä, mitä toiminnan liepeillä tapahtuu. Sellaisena sitä ei voi pitää kovinkaan onnistuneena, sillä aivan liian paljon jää omahyväisen ja lattean loppuselvittelyn varaan. Oceanin tusinan voi myös nähdä supertähtien egosentrisenä eurotrippinä, jolle miljoonabudjetti on vain tarjonnut omat hulppeat puitteensa. Sinatran jäljillä siis ollaan - tässäkin mielessä.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Sandrew Metronome