Velkojen vanhentumissäännökset ehdotetaan uudistettavaksi.
Velkojen vanhentumista koskevien säännösten uudistamista pohtinut toimikunta ehdottaa säädettäväksi uuden lain, jolla tehostettaisiin ja yhdenmukaistettaisiin nykyistä vanhentumissääntelyä. Yleinen velkojen vanhentumisaika olisi kolme vuotta, ja lopullisesti velka vanhenisi 15 vuodessa maksutuomion antamisesta. Vanhentumistoimikunta luovutti tänään ehdotuksensa oikeusministeri Johannes Koskiselle (kuvassa).
Yleinen velkojen vanhentumisaika on nykyisin kymmenen vuotta. Velkoja voi kuitenkin katkaista vanhentumisen esimerkiksi vapaamuotoisella muistutuksella tai nostamalla tuomioistuimessa kanteen saatavansa perimiseksi. Katkaisusta alkaa kulua uusi kymmenen vuoden vanhentumisaika.
Pitkä vanhentumisaika ei toimikunnan mukaan kannusta selvittämään velkasuhteita kohtuullisessa ajassa. Yleinen kymmenen vuoden vanhentumisaika on johtanut myös siihen, että lakiin on tehty lukuisia erityissäännöksiä, joilla vanhentumisaikoja on monissa asioissa lyhennetty. Esimerkiksi kulutusluottoihin ja muihin kuluttajasaataviin sekä takausvastuuseen sovelletaan kolmen vuoden vanhentumisaikaa. Yleinen kymmenen vuoden vanhentumisaika on peräisin vuodelta 1868.
Toimikunta ehdottaa yleisen velkojen vanhentumisajan lyhentämistä kolmeen vuoteen. Vanhentumisaika alkaisi kulua, kun velka erääntyy. Nykyinen kymmenen vuoden vanhentumisaika alkaa jo siitä hetkestä, kun velka syntyy. Vanhentumisajan lyheneminen merkitsisi sitä, että velkojan olisi tehtävä katkaisutoimia nykyistä tiheämmin. Tästä aiheutuva lisätyö olisi kuitenkin melko vähäinen.
Uuden lain myötä kumottaisiin suuri määrä nykyistä erityislainsäädäntöä.
Lopullinen vanheneminen 15-20 vuodessa
Koska velkoja voi katkaisutoimilla estää velan vanhenemisen, velkaa voidaan nykyään periä velallisen koko eliniän ajan. Jollei velallinen pääse velkajärjestelyyn, velan perintä voi jatkua vuosikymmeniä palkan ja lopulta eläkkeen ulosmittauksena. Velkajärjestelyyn päässeen velat sitä vastoin lakkaavat tavallisesti viiden vuoden maksuohjelman jälkeen. Velkajärjestelyyn päässeiden ja sen ulkopuolelle jääneiden velallisten asemassa voi olla kohtuuttoman suuri ero.
Elinikäisen ulosoton estämiseksi toimikunta ehdottaa lakiin uutta säännöstä velkojen lopullisesta vanhenemisesta. Velka vanhenisi lopullisesti 15 vuoden kuluessa siitä, kun velasta on annettu lainvoimainen tuomio. Velkojalla olisi siis 15 vuotta aikaa toteuttaa perintää niin vapaaehtoisen perinnän kuin ulosotonkin keinoin ennen velan lopullista vanhenemista. Sen jälkeen velkaa ei enää saisi periä.
Velka vanhentuisi 20 vuoden kuluttua erääntymisestään silloinkin, kun velasta ei ole haettu tuomiota. Säännöksen tarkoituksena on estää se, että velkoja voisi pidentää vanhentumisaikaa siirtämällä asian viemistä tuomioistuimeen.
Toimikunta toteaa mietinnössään, että maksumoraali on Suomessa melko korkea ja sitä tukee tehokas perintä. Ylivoimainen velkataakka ja elinikäinen perintä voivat kuitenkin heikentää velallisen halua ja kykyä hoitaa myös muita velvoitteitaan. Jos perintä jatkuisi vain määrätyn ajan, velallinen voisi luottaa siihen, että hänen taloutensa voi sen jälkeen vielä palautua normaaliksi.
Ehdotettu 15 vuoden määräaika ylittäisi olennaisesti velkajärjestelyssä sovellettavat maksuajat. Ehdotetun pituinen perintäaika olisi toimikunnan mukaan enin velallisen kannalta kohtuullisena pidettävä aika. Velallinen ei myöskään voi näin pitkään tehokkaasti vältellä perintää.
Uudistus ei merkittävästi lisäisi velkojien menetyksiä
Toimikunnan selvitysten mukaan uudistus ei merkittävällä tavalla lisäisi velkojille koituvia menetyksiä. Vuosikausia ulosotossa olleiden velallisten maksukyky on yleensä varsin heikko. Ulosottoon tulee vuosittain vain muutama kymmenen yli 15 vuotta vanhaa perintäasiaa eikä näistä vanhoista veloista yleensä saada perityksi mitään.
Koskisi myös vanhoja velkoja
Velan vanhentumista koskevan lain ehdotetaan tulevan voimaan 1.3.2003 eli samaan aikaan kuin suunniteltu laaja ulosottolain muutos. Uudistukset ovat yhteydessä keskenään, sillä velan lopullinen vanheneminen merkitsee myös ulosoton päättymistä.
Uudet säännökset koskisivat myös sellaisia velkoja, jotka ovat syntyneet ennen lain voimaantuloa. Niiden osalta kulunut vanhentumisaika otettaisiin täysimääräisenä huomioon. Velka voisi vanhentua uusien säännösten mukaan kuitenkin vasta kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen.
Julkisesta haasteesta laki
Toimikunta ehdottaa myös säädettäväksi lain julkisesta haasteesta. Julkisella haasteella tarkoitetaan menettelyä, jossa velkojat kutsutaan julkisella kuulutuksella ilmoittamaan, mitä saatavia heillä on velalliselta. Ne saatavat raukeavat, joita ei ilmoiteta määräaikaan mennessä. Julkista haastetta voidaan hakea esimerkiksi vainajan tai purkautuvan yhtiön velkojen selvittämiseksi.
Ehdotuksen mukaan haastemenettelyä tehostettaisiin lyhentämällä kuulutusaikaa niin, että kuulutus olisi julkaistava virallisessa lehdessä viimeistään kolme kuukautta ennen saatavien ilmoittamiselle asetettua määräpäivää. Nykyisin vastaava aika on kuusi kuukautta. Kuulutus julkaistaisiin virallisessa lehdessä vain kerran nykyisten kolmen kerran sijasta. Julkista haastetta haettaisiin jatkossakin tuomioistuimelta.
Lisäksi toimikunta ehdottaa, että voitaisiin perustaa kuulutusrekisteri tiedonsaannin tehostamiseksi. Rekisterissä olisi saatavilla tiedot julkisista haasteista ja muista viranomaisten kuulutuksista esimerkiksi konkurssimenettelyyn liittyen. Kuulutusrekisteriä pitäisi oikeusrekisterikeskus.
Eriävät mielipiteet
Vanhentumistoimikunnan mietintöön liittyy toimikunnan kolmen jäsenen eriävä mielipide. Sen mukaan uudessa laissa ei tulisi säätää lopullista velkojen vanhentumisaikaa, vaan sen sijaan voitaisiin korjata velkajärjestelylain mahdolliset epäkohdat. Lisäksi yksi toimikunnan jäsen ehdottaa selvitettäväksi, tulisiko velkojana olevalla luonnollisella henkilöllä olla käytettävissään pitempi vanhentumisaika kuin 15 vuotta.
(MTV3)
Toimikunnan mietintö on oikeusministeriön verkkosivuilla