Koska erityisherkkyydessä on kyse synnynnäisestä ominaisuudesta, jo pieni lapsi voi näyttää vahvasti herkkyyden piirteitä. Silloin vanhemman rooli kuuntelijana ja ymmärtäjänä korostuu entisestään.
Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä taipumusta reagoida ympäröivään maailmaan ja aistiärsykkeisiin voimakkaammin. Erityisherkkyydestä ei voi oppia pois, vaan se on hermojärjestelmän ominaisuus, joka on mukanamme syntymästä kuolemaan, koko elämämme ajan.
Koska kyse on synnynnäisestä piirteestä, erityisherkkyys näkyy ja kuuluu jo lapsesta pitäen.
– Lapsen kohdalla herkkyyden eri ulottuvuudet voivat korostua eri tavoin kuin aikuisella, sillä pienellä lapsella ei ole vielä omaa elämänkokemusta, kykyjä tai mahdollisuuksia itse suojata itseään ärsykkeiltä tai tasapainottaa ympäristöään, psykologi-kouluttaja Heli Heiskanen kuvailee.
– Lapsi saattaa aistia voimakkaasti toisten ihmisten tunteita, eli reagoida vahvasti ilmapiirin ja ympäröivien ihmisten tunnetilaan ja stressitasoon.
Lapsella erityisherkkyyden piirteet ovat samankaltaisia kuin aikuisella: lapsi aistii ympäristöään ja sisäistä maailmaansa voimakkaammin.
Erityisherkkä lapsi saattaa haluta syödä joka aamu aamupalaksi samoja muroja eikä kastiketta saa sekoittaa perunoiden päälle: ne pitää eritellä. Uudet tilanteet ja jopa värit saattavat aiheuttaa vahvoja reaktioita.
– Erityisherkällä lapsella voi olla todella tarkkoja makumieltymyksiä tai tämä huomaa herkästi uudet, vieraat hajut. Vaatteet ja materiaalit voivat tuntua erittäin vahvasti: sukkien saumat tai pesulaput saattavat häiritä lasta todella paljon.
Lapsi voi olla uusissa tilanteissa hyvinkin arka, johtuen erityisen herkästä havainnoinnista ja kokemisesta. Oven taakse ilmestyneet yllätysvieraat tai luokkahuoneen kova melu saattavat kuormittaa ja rasittaa erityisherkkää lasta enemmän kuin osaamme arvatakaan.
– Siinä korostuu aikuisten ja vanhempien ymmärrys aiheesta, että osataan tukea lasta sekä säädellä kuormitusta ja palautumista, Heiskanen kertoo.
”Onko lapsessani jotain vialla?”
Herkällä lapsella saattaa olla esimerkiksi vaikeuksia nukahtaa jännittävän ja touhukkaan päivän jälkeen.
Tietämättömän vanhemman voi olla myös välillä vaikeaa osata suhtautua erityisherkän lapsensa käytökseen ja tunnetiloihin.
– Vanhempi saattaa kokea, että omassa lapsessa on jotain vialla, kun hän ei toimi valtavirran mukaan. Lasta saatetaan alkaa liikaa patistaa reippauteen; ei saisi arkailla, ei saisi tutustua uuteen tilanteeseen rauhassa. Lapselle voi jo silloin kehittyä erilaisia suojakuoria. Hän kokee, että tästä on pakko selvitytä, ja kovettaa itsensä.
Myös toinen ääripää on mahdollinen.
– Silloin alkaa liikaa suojella lastaan, kun näkee että lapsi on arempi tai häntä jännittää. Aletaankin välttelemään uusia tilanteita, mikä taas on karhunpalvelus, Heiskanen kuvaa.
– Paras tilanne on näiden välimuoto: tehdään asioita normaalisti, mutta lapsen sietokyvyn rajoissa, pienin askelin, niin että aikuinen on siinä tukemassa, ettei tule liiallisia jännitys- tai pelkotilanteita. Silloin erityisherkän hermojärjestelmä tottuu uusiin tilanteisiin ja asioihin, ja sitä myötä herkkyyden negatiiviset puolet ajan kanssa vähenevät.
Aikuisen tulee yrittää ymmärtää erityisherkän lapsen käyttäytymistä ja tukea tätä parhaansa mukaan.
Kannattaako lapselle kertoa, että kyse on erityisherkkyydestä? Heiskasen mukaan tämä riippuu paljon lapsen iästä: pienelle lapselle tämän kaltainen keskustelu ei välttämättä ole tarpeen.
– Näen tärkeänä aikuisen oman asennoitumisen merkityksen: jos aikuinen itse vielä käsittelee asiaa, ja on vähän epävarma, onko kyse tässä hyvästä vai huonosta asiasta, silloin ei kannata puhua, Heiskanen pohtii.
– Tärkeää olisi, että aikuinen kokee aidosti herkkyyden vahvuutena, jolloin hän myös pystyy ilmaisemaan sen rikkaana, hyvänä asiana; lapsi saattaa muutoin tulkita sen rajoittavana leimana.
Tärkeintä on, että erityisherkkää lasta osataan kuunnella.
– Paras tapa lähestyä asiaa lapsen kanssa on, että eri tilanteissa kuunnellaan tarkasti lapsen kokemuksia, otetaan ne vakavasti ja toiminnalla sekä sanallisesti pyritään tukemaan sitä, että lapsi saa sen, mitä hän sillä hetkellä tarvitsee, Heiskanen kuvailee.
Jos lapsi tarvitsee omaa aikaa ja lepoa, siihen tulee antaa mahdollisuus – sama pätee virikkeiden kanssa. Erityisherkkä tarvitsee erityisen paljon lepoa eri muodoissaan, vapaa-aikaa ja yksinoloa palautuakseen kaikesta ärsykekuormasta.
Lapsen herkkyystesti
Kyselyn on laatinut psykologi Elaine N. Aron, suomennos on psykologi Heli Heiskasen. Mieti, pitääkö väittämä paikkansa täysin tai melko hyvin, tai jos väite ei pidä paikkaansa ollenkaan.
Lapsi…
1. Säikähtää helposti.
2. Valittaa kutittavista vaatteista, sukan saumoista tai paitojen pesulapuista ihoa vasten.
3. Ei yleensä nauti isoista yllätyksistä.
4. Oppii paremmin hienovaraisesta ohjauksesta kuin vahvasta rangaistuksesta.
5. Vaikuttaa lukevan ajatuksiani.
6. Käyttää ”isoja” sanoja ikäisekseen.
7. Huomaa pienimmänkin oudon hajun.
8. Älykäs huumorintaju.
9. Vaikuttaa hyvin intuitiiviselta (herkkävaistoiselta).
10. Vaikeus nukahtaa jännittävän päivän jälkeen.
Oletko erityisherkkä? Testaa itsesi
Erityisherkkä ihminen kokee kaiken voimakkaammin – ja unohtaa siinä samassa huolehtia itsestään
Mitä on erityisherkkyys?
25:00
Psykiatri ja psykoanalyytikko Juhani Mattila puhui Studio55.fi-lähetyksessä erityisherkistä ihmisistä.