Juttusarjassa naiset vastaavat joka viikko lukijoiden kysymyksiin seksiin, ihmissuhteisiin ja muuhun elämään liittyen!
"Tuleeko naiselle tunne "enkö minä riitäkään", jos mies haluaa puhua fantasioistaan?" kysyy nimimerkki Jamo64.
Näin naiset vastasivat
"Ei tietenkään. Fantasia on eri asia kuin tosielämä."
– 36, jaan kyllä fantasiani
"Riippuu varmaan fantasiasta. Saattaahan siitä sellainen olo tulla, jos fantasia on joku vähän erikoisempi. Eikös usein sanota, että fantasiat voi myös pitää fantasioina, koska toteuttaminen saattaisi latistaa ne?"
– 28, se, jakaisinko fantasiani, riippuu tilanteesta
"Vähän riippuu fantasiasta. Jos fantasian juoni olisi kuusitoista kertaa peräkkäin "se kuuma kaverisi tulee kolmen kimppaamme", en välttämättä olisi kamalan ihastuksissani. Kaikenlaiset "olen merimies, sinä arubalainen neito" -tyyppiset fantasiat menevät, liika realismi malliin "otetaan siskosi mukaan" ei. Lisäksi on tärkeää, vaaditaanko minua toteuttamaan fantasia ja osallistumaan jotenkin. Jos kumppani esimerkiksi haluaisi, että piiskaan ja alistan niin sanotusti vakavissani, en tiedä, kykenisinkö."
– 30, voisin jakaa osan fantasioistani kumppanini kanssa
"Totta kai moinen tunne tulee, jos on epävarma itsestään tai kumppanistaan. Seksifantasioista (jos tässä tapauksessa kyse oli niistä) voi toki puhua kumppanin kanssa, jos ne eivät loukkaa tätä. Esimerkiksi se, jos kertoo haaveilevansa seksikumppanista, jolla olisi isot rinnat, ei tee kauhean hyvää toiselle, joka on ruumiinrakenteeltaan laihempaa sorttia – tai entä, jos oma kumppani kertoisi haaveilevansa todella suuresta peniksestä? Toki sitä voi marssia seksikauppaan ja ostaa isokokoisen dildon, mutta siinä saattaa miehisyys saada pienen kolhun. "Onko minussa jotain vikaa, enkö riitäkään?"
Kolmenkimppafantasia saattaa yleisimmin aiheuttaa tunnetta siitä, ettenkö riitäkään. Mutta voin kertoa: tuo fantasia kannattaa myös jättää fantasian tasolle. Trust me."
– 29, salaisimmat fantasiat kannattaa pitää itsellään – siksi ne ovatkin salaisia
Kilpailuformi3