Suomi oli takavuosina jääkiekon maalivahtitehdas. Miikka Kiprusoff, Niklas Bäckström, Tuukka Rask ja kumppanit valtasivat omien seurojensa ykköstorjujan aseman. Tällä hetkellä Suomen maalivahtitulevaisuuden yllä on isoja kysymysmerkkejä. Kaapo Kähkönen, 23, kuuluu nyt harvinaiseen joukkoon.
Tiistaina Kähkönen sai upean nimityksen. Hänet valittiin AHL:n kauden parhaaksi maalivahdiksi.
Tätä ennen hänet oli jo valittu sarjan tähdistökentälliseen. Ensimmäisenä suomalaisena maalivahtina.
Kähkönen on tehnyt hiljalleen nousua huipulle. Hiljaa, mutta varmasti.
Hän ei ottanut Patrik Laineen tapaan räjähdysmäistä loikkaa isoihin valoihin. Hän kypsyi rauhassa Suomessa.
– NHL on niin kova sarja, ettei sinne noin vain mennä. Siellä on tosi vähän 18-vuotiaita pelaajia, jotka ovat vain yhtäkkiä hypänneet sinne. Saati maalivahteja. Se on todella kova temppu, jos joku on jo teini-ikäisenä NHL-maalivahti, Kähkönen puhuu realiteeteista MTV Urheilun haastattelussa.
Kähkösen mukaan NHL:n maalivahtiteinittömyyden taustalla on yksinkertainen syy.
– Maalivahdin hommassa vaaditaan kokemusta. Jokaisen veskarin on pelattava ainakin muutama vuosi jossain muualla, ennen kuin on mitenkään realistista pärjätä siellä.
– Nykypäivän maalivahdeilla tasaisuus on kaikki kaikessa. Ja tasaisuus tulee rutiineista, eli kokemusten ja peliajan kautta. Mun mielestä on vain fiksua, että monet seurat antavat maalivahdeilleen peliaikaa juuri heille sopivalla tasolla ja rakentavat askel kerrallaan sitä pelaajan omaa urapolkua. Niin että pelaaja on varmasti valmis, kun se oma näyttöpaikka tulee, Kähkönen pohtii.
Kähköselle ensimmäiset NHL-näyttöpaikat tulivat tällä kaudella Minnesota Wildin paidassa. Tulevaisuudessa hän tavoittelee Wildin ykköstorjujan asemaa, mikä on täysin otettavissa.
Samalla hän on harvinaisessa joukossa. Tällä hetkellä ainoastaan Kähkönen ja Kärpissä pelaava Justus Annunen, 19, ovat niin sanottuja suomalaisia maalivahtisuperlupauksia.
Kysymykseen siitä, että miksi Suomi ei tuota enää niin paljoa huippumaalivahteja, Kähkösellä on kaksi pointtia.
– Veskareita on joka joukkueessa kaksi, joista toinen pelaa ja toinen istuu penkillä. Puolustajia on 6-7 ja hyökkääjiä 12 per peli. Siitähän sitä matematiikkaa voi sitten tehdä niiden paikkojen suhteen.
– Ja nyt Suomesta on tullut todella paljon laadukkaita hyökkääjiä ja puolustajia. Onko se huono asia? Ei missään nimessä. Ehkä muut maat ovat ottaneet vähän kiinni maalivahtirintamalla. Siellä on voitu hyvinkin ottaa mallia ja ehkä hekin ovat oppineet tekemään asioita paremmin.
– Se tasoittaa tilannetta, Kähkönen pohtii.